Blogit
-
Avatar: The Way of Water (2022)
Avatar: The Way of Water (Yhdysvallat)Ohjaus: James CameronPääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldaña, Sigourney Weaver, Kate WinsletKesto: 192 min.Ikäraja: K-12 Kävin eilen lasten kanssa elokuvissa katsomassa James Cameronin uuden Avatar: The Way of Water -elokuvan, joka on jatko-osa vuonna 2009 ilmestyneelle Avatarille. Kyseessä on teknisesti upea teos, jonka myötä tekijät ovat onnistuneet luomaan elokuvan katsojille ainutlaatuisen maailman ja aidontuntuiset digitoidut hahmot, jotka tällä kertaa seikkailevat suurelta osin vedessä. Avatar: The Way of Waterin tapahtumat sijoittuvat 15 vuotta ensimmäisen Avatar-elokuvan tapahtumien jälkeen. Käytännössä kyseessä on Sullyn perheen selviytymistarin
-
Geneeriset toimintaelokuvien kansikuvat
Graafisen alan ammattilaisena minua on aina kiinnostanut elokuvien juliste- ja kansitaiteet. Oikeastaan jo ennen kuin kävin kouluja aiheesta, tuli nuorena katseltua kansikuvia pitkiä aikoja. 70- ja 80-luvulla elettiin oikein kansitaiteiden kulta-aikaa. Elokuvajulisteet maalattiin oikeasti ja ne olivat itsessään jo taideteoksia. Taiteilijatkin tunnettiin nimeltä, kuten Drew Struzan. Jopa halvimmissakin italoripoffeissa oli komeat julistetaiteet. Sitten 90-luvulla yleistyivät julisteet, joissa oli näitä leijuvia päitä vierekkäin, mustaa taustaa vasten. Lopulta Photoshop tuhosi lopullisesti maalatut julisteet ja elokuvajulisteista tuli melko geneerisiä, samaa kaavaa toistavia kuvakikkailuita, j
-
Black Adam
Se ois sitten lomat pidetty ja tänään pääsin taas viikon tauon jälkeen myös leffan pariin ja mikä mukavinta, myös omaan leffahuoneeseen nauttimaan. Leffoja ei tosiaan lomalla tullut katsottua, mutta eipä tämä harrastus todellakaan silti rauhaan päästänyt. Aikaa on tullut käytettyä jopa aivan kohtuuttomasti liikaa kännykällä etsien kaikenlaista tuohon HTPC projektiin liittyen. Asioita on myös kyllä … Jatka lukemista Black Adam
-
The Losers (2010)
Moni ei varmastikkaan tiedä, että The Losers on DC:n sarjakuvafilmatisointi. Sen hengenheimolaisia ovat sellaiset elokuvat, kuten Jonah Hex, Red, Red 2, A History of Violence ja Road to Perdition. Harva näitäkään pitää DC:n sarjisleffoina, vaikka ne sellaisia ovatkin. Losers on näistä se unohdetuin. Kun The Losers ilmestyi vuonna 2010, moni sekoitti sen samaan aikaan ilmestyneeseen A-Team elokuvaan, joka perustuu samannimiseen tv-sarjaan. Eikä ihme, molemmissa leffoissa on samanhenkinen erikoisjoukko tekemässä samanhenkisiä juttuja ja molemmissa elokuvissa päädytään lopussa laivakonttien täyttämään satamaan. A-teamin tapaan The Losersissa on yllättävän isot näyttelijät, vaikka budjetti oli
-
Syytön mies (1989)
An Innocent Man (Yhdysvallat)Ohjaus: Peter YatesPääosissa: Tom Selleck, F. Murray Abraham, Laila RobinsKesto: 109 min.Ikäraja: K-16 Magnum P.I.– ja Frendit -tv-sarjoista sekä menestyskomediasta Kolme miestä ja Baby (1987) tuttu Tom Selleck esittää 1980-luvun lopun rikosdraamassa lentokonemekaanikkoa, joka passitetaan syyttömänä vankilaan. Syynä vankilatuomioon on kierojen huumepoliisien (David Rasche ja Richard Young) erhe ja erhettä peittelevä huumerikoksen lavastus. An Innocent Man (1989) dvd-julkaisu Selleckin lakonisesti näyttelemä mallikansalainen James ”Jimmy” Rainwood tietää kaiken lentokoneiden moottorien toiminnasta, mutta joutuu nyt opettelemaan vaikeimman kautta, miten toimi
-
Guillermo del Toro's Pinocchio (2022)
Guillermo del Toro's Pinocchio (2022) Muutama kuukausi sitten aloin katsomaan Disneyn uutta liveaction versiota klassisesta Pinocchiosta, mutta puoleen väliin päästyäni oli laitettava leffa pois. Niin sieluttomalta ja pinnalliselta tuo tuotos tuntui, että se ei tarrannut minua millään osa alueella mukaansa. Kun kuulin, että Guillermo Del Torolta oli tulossa myös oma näkemys Pinokkion tarinasta ja vielä samana vuonna, niin ajatus elokuvan näkemisestä vertailun vuoksi jäi mieleeni kytemään. Del Toron elokuvat ovat olleet suosikkejani jo miehen alkuajoilta asti ja varsinkin niiden persoonallinen visuaalisuus ja huikeat, käsityönä tehdyt praktikaalitehosteet ovat olleet aina lähellä sydäntä.
-
Jurassic World: Dominion
Jurassic Park leffoja on tullut aikojen saatossa jo useampia, en itse asiassa ole enää edes kärryillä kuinka monta, mutta monta niitä jo on. Aivan varma en edes ole, että olenko niitä kaikkia edes vielä nähnyt vaikka hyllyssä ne taitaa jo jotakuinkin olla. Sikäli tietysti harmi, että tämä tuli nyt katsottua, sillä olen aika varma, että … Jatka lukemista Jurassic World: Dominion
-
Doom (2005)
Kun Doom pc-peli saapui markkinoille 1993, oli se kovinta shittiä ikinä. Vanhemmat olivat kauhuissaan, kun me nuoret pojat pelasimme sitä porukalla huoneissamme. Jotkin vanhemmat jopa kielsivät kavereitani pelaamasta peliä, koska se oli niin väkivaltainen. Se tietysti johti siihen, että jouduimme pelaamaan salaa, mikä lisäsi kielletyn hedelmän houkuttavuutta. Koska elimme aikaa ennen internettiä, kiersi koulussamme huhu, että Doomista olisi tulossa elokuva. Epätoivoisesti tätä huhuttua leffaa odoteltiinkin sitten 12 vuotta, joka tuntui tuon ikäisenä ikuisuudelta, kunnes hämmästykseksi Doom elokuva sitten ilmestyikin vuonna 2005. Ilmeisesti Doom 3 pelin ja Resident Evil-elokuvien suosion johd
-
AVATAR: THE WAY OF WATER
AVATAR: THE WAY OF WATER James Cameronin Avatar olikin aina ristiriitainen kokemus. Näin sen 2009 kun se ilmestyi ja se oli huikea elämys. En ollut ennen nähnyt vastaavaa. Sitten tapahtuikin jotain kummaa kun en ajatellut sitä paljoa jälkikäteen. Viisi vuotta kului. Katsoin sen blu-ray laatuisena kotisohvalta ja se ei tuntunut enää samalta. Vertaukset Dances with the Wolvesiin ja Pocahontasiin olivat selkeät. Se on nätti mutta muualta lainattua. Sen kulttuurinen vaikutusvalta oli myös huomattavaa siinä koska se oli niin mystistä “Miten jokin tienaa yli kaksi miljardia maailmanlaajuisesti ja kukaan ei 10 vuoden jälkeen puhu esim. Luke Skywalkerista ja Jake Sullysta samassa lausee
-
SHE SAID
SHE SAID She Said oli elokuva mistä kuulin vasta kuukausi sitten… En nähnyt mainostusta oikein mistään vasta kun se julkaistiin ja joitain arvioita ilmestyi. Se käsittelee Harvey Weinstein skandaalin alkuaikoja ja Me Too – ilmiön syntyä kun toimittajat Jodi Kantor (Zoe Kazan) ja Megan Twohey (Carey Mulligan) pääsivät jutun jäljille. Lukuisia naisia Hollywoodissa (Rose McGowan, Gwyneth Paltrow, Ashley Judd) ja muita vähemmän tunnettuja oltiin ahdisteltu ja vinkkejä rupesi satelemaan. Jotain oli meneillään koska kukaan ei suostunut puhumaan ja outoja yhteensattumia ilmeni. Systemaattinen hyväksikäyttö ja vaientaminen ilmeni myös. Elokuva Weinstein skandaalista olisi ollut va
-
Glass Onion
I'm a big fan of Rian Johnson. You don't have to be. Glass Onion, like Knives Out before it, is a crowd-pleaser in a way that overcomes any and all barriers. Don't like murder mysteries? No worries, Glass Onion is one of the funniest films of the year. Not a fan of deconstructive meta-commentary? Not a problem, it's also one of the cleverest thrillers since its predecessor. Whatever hurdle you throw at Johnson's impeccable script or pitch-perfect cast, they clear it effortlessly. Whether you're coming in as a fan or with fresh eyes, Glass Onion is like an accommodating party host. The most important thing is that you're having a good time. Set an unknown ti
-
1984 (1984)
Nineteen Eighty-Four (Britannia 1984)Ohjaus: Michael RadfordPääosissa: John Hurt, Richard Burton, Suzanna HamiltonKesto: 111 min.Ikäraja: K-16 George Orwellin romaani Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four, 1949) on yksi länsimaisen kirjallisuuden merkkiteoksia. Michael Radford ohjasi romaanista oivallisen elokuvasovituksen, joka kuvattiin Lontoossa kirjan kuvaamana ajanjaksona huhti-kesäkuussa vuonna 1984. Nineteen Eighty-Four (1984) 1984 kuvaa tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa totuus asioista on diktaattorimaisen ”Ison veljen” eli ”Big Brotherin” hallussa. Viralliset totuudet kuten ”sota on rauhaa” ja ”tietämättömyys on viisautta” ovat kuin suoraa
-
Glass Onion Interviews: Daniel Craig & Rian Johnson
In the final part of my interviews for Glass Onion, I spoke with Daniel Craig and Rian Johnson about crafting mysteries, Southern accents, and grounding the madness with the real world. Look out for my review of Glass Onion soon and check out the film on Netflix Nordic starting December 23rd. Thank you both for the film, this was a lot of fun. RJ: Thank you! We had a good time making it. DC: It doesn’t always translate, having fun on set, but when you’ve got a great script, it seems to work out. Daniel, did you have or want more input on things this time around in the film? DC: No more than the first one. The great and liberating thing about these films is that Rian writes and directs, Ram B
-
Glass Onion Interviews: Janelle Monae & Edward Norton
Janelle Monae and Edward Norton visited the London Film Festival to promote Glass Onion: A Knives Out Mystery, the new film from Rian Johnson, premiering on Netflix on December 23rd. I got a chance to speak with them briefly about making the film as PR reps flocked around us, dutifully monitoring that no spoilers slipped through the cracks a few months before the premiere. This interview is edited and condensed for clarity. Janelle, your character in the film has multiple outfits that serve almost as suits of armor for her. How was it dressing up for the movie? Did it help with finding the character? Monae: It was a lot of fun. She [my character] is a tech entrepreneur who clearly is very sh
-
Elokuvaprojektori esittää: Freejack (1992)
Kun Elokuvaprojektori-kanavan Timo Laakso järjestää näytöksiä henkilökohtaisessa elokuvateatterissaan, niin sitä ei parane missään nimessä missata, sillä tarjolla on aina kovaakin kovempia pätkiä ja sivistäviä harvinaisuuksia mainstreamin ulkopuolelta. Oli aika suunnata kohti Cinema-Laaksoa. Tällä kertaa tarjolla oli persoonallista cyberpunk-aiheista toimintaa Ameriikan mailta. Kyseessä on vuoden 1992 tieteiselokuva, nimeltä Freejack. Timolla oli aiheesta selkeästi enemmän tietämystä, kuin allekirjoittaneella, joka hyppäsi scifi-kokemukseen lähes tyhjältä pöydältä, joten antaa miehen kertoa se omin sanoin! Timo saikin aikaiseksi äärimmäisen laadukkaan ja avartavan jakson aiheesta omalle elo
-
Avatar: The Way of Water
Let's start with the good news. The Way of Water looks fantastic. It's a technical marvel, showcasing what 13 years, endless amounts of money, and no care about the human cost of overtime crunch can accomplish. It's a reminder that good 3D can look amazing and immersive. Well, mostly. But we'll get to that later. Everything else about James Cameron's long-awaited return to Pandora is disappointing. At its core, The Way of Water is a vanity project in search of an editor. Anyone to just say no. It's both bloated and empty all at once. The runtime is easily an hour too long and in serious need of a script rewrite or three. The plot, such as it is, straddles betwee
-
THE MENU
THE MENU Uteliaisuuteni heräsi hyvin erikoisen aiheen takia ja päätin katsastaa tämän. Nuori pari (Nicholas Hoult ja Anya Taylor-Joy) matkustaa syrjäiselle saarelle syömään eksklusiiviseen ravintolaan, jossa keittiömestari (Ralph Fiennes) on laatinut runsaan menun, johon liittyy järkyttäviä yllätyksiä. Ensimmäiset pienet vinkit alkavat keittiömestarin tasaisesta huomiotaputuksesta mihin henkilökunta reagoi kuin armeijassa. Taputus muuttuu pelottavammaksi ruokalistan edetessä. Paikalla on mm. John Leguizamon esittämä ex-toimintatähti joka on sommiteltu Steven Seagalin mukaan. Sitten on tärkeilevä ruokakriitikko (Janet McTeer) ja monia muita. Jos on jotain lukenut juonesta, tietää että
-
Spiral
(I originally reviewed Spiral for Night Visions Maximum Halloween 3022. Portions of that review carry over here.) There is an anxious desperation that permeates Kurtis David Harder’s haunting thriller, but not because of demons or anything supernatural. Instead, it taps into something more primal and sinister; white, suburban communities. The kind of places where minds and hearts are more closed-off than the houses. Set in an undefined time and place, Spiral follows a same-sex couple who move to a small town somewhere out in the boondocks in search of a more quiet life. Where they are or where they’re coming from isn’t mentioned. The horrific part of it all is that it wouldn’t make a differe
-
Alterstreamin Top 10 jouluelokuvat, mukana Kaitsun Leffablogi
Alterstreamin Top 10 jouluelokuvat, mukana Kaitsun Leffablogi Alterstream media julkaisi jouluisen “top 10 jouluelokuvat” listan, sekä Jouluboksikisan, johon jokaisen kannattaa todellakin osallistua. Mukana on myös kaikkien ohjelman vierailijoiden joulutervehdys, joten tämänvuotisen Kaitsun leffablogin joulutervehdyksen voit katsoa samalta videolta. Kaitsun leffablogi on myös osallistunut palkinnon sisältöön. Top 10 jouluelokuvat ja ultimaalinen JOULUBOKSIKISA! Joulu kurkistelee taas nurkan takana, joten on aika listata meikäläisen TOP 10 joululeffat. Mukana jaksossa nähdään myös kanavalla vierailleita hahmoja, joilta saadaan myös vinkit siitä, mitä joulun elokuvalistaan on syytä
-
Guillermo Del Toro’s Pinocchio
It's always a gamble, naming something after yourself. The act implies ownership. Something so total, it takes its place as the definitive telling of something in popular culture. As the name suggests, this is Guillermo Del Toro's film, and it is the definitive take on Pinocchio. Set in Fascist Italy, as Mussolini's thugs hold the country under their boot. A cheerful artisan, Geppetto, lives far away from the war with his son, happy to ignore the horror casually spreading towards their home. One night, a rogue air raid strikes, killing Geppetto's child. Inconsolable, he takes to drink, and seasons pass. Then, fueled by rage, desperation, and grief, Geppetto carves a woode