Kaitsun Leffablogi

Kaitsun Leffablogi

Pitkän linjan elokuvaharrastaja arvostelee katsomiaan elokuvia ja samalla kertoo aina vähän jotain itsestään ja suhteestaan elokuvaan. - Kai Kumpulainen
  • Blogit

    Vesper (2022)

    Bluray.comia selaillessani vastaan tuli yksi kansikuva josta tiesin heti, että pitäisin sen sisällöstä. Kyseessä on liettualaisen Kristina Buožytėn ja ranskalaisen Bruno Samperin ohjaama tieteiselokuva Vesper, vuodelta 2022. Molemmat tunnetaan yhteystöistään Vanishing Waves (2012) ja The ABCs of Death 2 (2014). Kuvankaunista traileria sieltä täältä selaillessani päätin, että tämä olisi nähtävä pian. Kuvasto oli sen verran lähellä meikäläisen makunystyröitä, että leffa oli saatava soittimeen pikimmiten. Levyn laitettua tilaukseen, päätin katsoa leffan kumminkin striimauspalvelusta homman nopeuttamiseksi. Mutta lunastiko tämä pienen budjetin teos odotukset… Vesper (2022) Tulevaisuudessa

  • Blogit

    The Island (2005)

    Nykyään pystyn nauttimaan Michael Bayn ryminäleffoista oikein mainiosti. Varsinkin niistä alkupään tuotannoista, mutta oli aika jolloin välttelin tuollaista “aivot narikkaan” viihdettä. Tuolloin oli kumminkin yksi elokuva, jota katselin useasti. Se tuntui jokseenkin fiksummalta ja varsinkin alkupuolen mysteerimaailma imaisi mukaansa. Kyseessä on vuoden 2005 The Island. Koska katsoin elokuvan uutena niin monta kertaa, kesti lähes 20 vuotta hankkia se omaksi. Aina silloin tällöin katselin elokuvan kantta myymälöissä ja mietin, että tämä pitäisi kyllä hommata hyllyyn. Ensin aikomukseni oli hankkia se DVD:nä, mutta ajan kuluessa formaatiksi muodostui blu-ray. Ehkä joskus päivitän sen

  • Blogit

    Comic Con Finland 10-12.5.2024

    Minulla on vuosia ollut haaveena joskus mennä Kaliforniaan, San Diegoon Sarjistapahtuma Comic Coniin. Tietenkään tuollaiseen reissuun ei ihan joka päivä lähdetä, mutta kun kuulin, että Comic con saapuisi tänne meille Suomen kamaralle ensimmäistä kertaa, hankin liput saman tien koko viikonlopulle. Mukaan seuraksi lähti yksi Helsingin kovimmmista leffaharrastajista, eli luottomies Kalle Repo. Ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Comic con osoittautui huikean hauskaksi tapahtumaksi, jossa törmäsin useisiin tuttuihin kasvoihin. Tässä lyhyt reportaasi viikonlopusta. Comic Con Finland 10-12.5.2024 Comic con järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheulukeskuksessa, jonne keskustasta pääsi kätevästi M

  • Blogit

    Comic Con Finland 10.-12.5.2024

    Minulla on vuosia ollut haaveena joskus mennä Kaliforniaan, San Diegoon Sarjistapahtuma Comic Coniin. Tietenkään tuollaiseen reissuun ei ihan joka päivä lähdetä, mutta kun kuulin, että Comic con saapuisi tänne meille Suomen kamaralle ensimmäistä kertaa, hankin liput saman tien koko viikonlopulle. Mukaan seuraksi lähti yksi Helsingin kovimmmista leffaharrastajista, eli luottomies Kalle Repo. Ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Comic con osoittautui huikean hauskaksi tapahtumaksi, jossa törmäsin useisiin tuttuihin kasvoihin. Tässä lyhyt reportaasi viikonlopusta. Comic Con Finland 10.-12.5.2024 Comic con järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheulukeskuksessa, jonne keskustasta pääsi kätevästi

  • Blogit

    Arachnophobia (1990)

    Muksuna tuli useasti katsottua yhtä tiettyä pätkää, joka löytyi kaverilta nauhoitettuna vhs:ltä. Se oli hämähäkeistä kertova kauhukomedia, jossa oli samanlaista vetovoimaa, kuin esim. Spielbergin Tappajahaissa ja Joe Danten Gremlinsissä. Spielberg oli tässäkin rainassa tuottajana ja ohjaajan pallilla toimi mm. Gongosta (1995) tuttu Frank Marshall. Aikoinaan elokuvan nimi opetti junnulle sivistyssanan araknofobia, joka jäi syvälle muistiin tähän päivään asti. Tämän “koko perheen” kauhuleffan edellisestä näkemisestä saattaa olla kulunut jo 30 vuotta. Katsottuani sen uudelleen DVD:ltä näin vapun kunniaksi, niin täytyy todeta, että aika hyvin muistin kumminkin koko leffan ja mikä tär

  • Blogit

    The Spine of Night (2021)

    Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Baks

  • Blogit

    Supersonic man (1979)

    Luulin jo, että meikäläinen olisi ottanut haltuun koko supersankarigenren elokuvapuolelta, kun yllättäen vastaan tuli espanjan lahja kyseiselle genrelle. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäinen ison budjetin Teräsmies leffa, joka oli jättimäinen hitti. Tottakai se synnytti halpoja ripoffeja ja näistä ripeimmin markkinoille ilmestyi jo seuraavana vuonna espanjalaisen kulttiohjaajan Juan Piquer Simónin ohjaama Supersonic man. Juan Piquer Simón oli espanjalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan parhaiten kahdesta kulttiklassikostaan Pieces (1982) ja Slugs: The Movie (1988). Molemmat ovat mainioita kauhupätkiä, mutta miten toimikaan ohjaajan supersankariraina… Supersonic man (1979) Kronos, joka tun

  • Blogit

    Spun (2002)

    Muistan kun 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa oli meilläpäin “coolia” ja “jännittävää” katsoa aikansa huume-elokuvia. Trainspottingista tämä trendi taisi lähteä ja sen jälkeen tuli useita huumemaailman kuvauksia, kuten Kids, Fear and Loathing in Las Vegas, Pusher-trilogia jne… Suurimmasta osasta näistä tuli meikäläisen suosikkipätkiä. Trendi alkoi lopulta hiipua ja viimeisimpänä elokuvana muistan katsoneeni ruotsalaisen black metal-yhtye Bathoryn rumpalin, Jonas Åkerlundin ohjaaman esikoisteoksen Spun. Varsin nimekkäillä näyttelijöillä varustettu pieni huumesekoilu oli varsin mieleenpainuva. Spun tarkoittaa sitä, että liiallisen metamfetamiini käytön takia i

  • Blogit

    Frank Herbert's Dune (miniseries, 2000)

    Muistan kun katselin Frank Herbertin Dyyni-sarjaa kirjastossa, 2000-luvun alussa ja pyörittelin päätäni, että mitähän roskaa tämäkin on. Ei muistuta yhtään Lynchin synkkää kuvaelmaa. Ajattelin, että ei tule tuotakaan luultavasti koskaan katsottua. Kuinka väärässä olinkaan. Nyt kun Villeneuven Dune part 2 on tapetilla ja hyvän aikaa pyörinyt elokuvateattereissa, ajattelin katsoa hankkimani Dyyni-minisarjan loppuun. Ostin sarjan aikonaan DVD:nä ja katselin sitä siihen pisteeseen, mihin Villeneuven ensimmäinen Dune-elokuva loppuu. Nyt kun uusin elokuva on tuoreessa muistissa ajattelin katsoa sarjan lopuun ja vähän vertailla, minkälaisia eroavaisuuksia näillä on. Sarja on julkaistu vuonna 2000 S

  • Blogit

    Silent Hill: Revelation (2012)

    Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kummink

Back to top button