Avatar: The Way of Water (Yhdysvallat)
Ohjaus: James Cameron
Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldaña, Sigourney Weaver, Kate Winslet
Kesto: 192 min.
Ikäraja: K-12
Kävin eilen lasten kanssa elokuvissa katsomassa James Cameronin uuden Avatar: The Way of Water -elokuvan, joka on jatko-osa vuonna 2009 ilmestyneelle Avatarille. Kyseessä on teknisesti upea teos, jonka myötä tekijät ovat onnistuneet luomaan elokuvan katsojille ainutlaatuisen maailman ja aidontuntuiset digitoidut hahmot, jotka tällä kertaa seikkailevat suurelta osin vedessä.
Avatar: The Way of Waterin tapahtumat sijoittuvat 15 vuotta ensimmäisen Avatar-elokuvan tapahtumien jälkeen. Käytännössä kyseessä on Sullyn perheen selviytymistarina. Ensimmäisestä osasta tutut Jake Sully (Sam Worthington) ja Neytiri (Zoe Saldaña) ovat muodostaneet perheen, johon kuuluvat kaksi poikaa Neteyam (Jamie Flatters) ja Lo’ak (Britain Dalton), tytär Tuk (Trinity Jo-Li Bliss), adoptiotytär Kiri (Sigourney Weaver) sekä ihmispoika nimeltä Spider (Jack Champion). Perhe joutuu pakenemaan kotiseudultaan, kun edellisestä elokuvasta tuttu Miles Quaritch (Stephen Lang) palaa kostamaan Jake Sullylle.
Teknisen toteutuksen ohella elokuvassa vetoaa luontoyhteyden teema. Pandora nimisellä planeetalla asuva Na’vi-kansa on yhtä luonnon kanssa ja pystyy kommunikoimaan sen äitijumalattaren (Eywan) kanssa. Na’vi-kansan yhteys luontoon ja kaikkien elävien olentojen yhteys toisiinsa on hieno konsepti, joka on intuition tasolla helppo ymmärtää. Erityisen huomion elokuvassa saa valaiden kaltainen laji, jota maasta tulleet ihmiset metsästävät rahankiilto silmissä. Elokuvan ansioksi on siis luettava luonnon arvokkuuden puolesta puhuminen.
Elokuvan heikkous on kuitenkin juoni, joka kaikkien lisämausteiden alla on varsin perinteinen hyvä vastaan paha -kuvio, joka aina päättyy päähyviksen ja pääpahiksen lopputaisteluun. Tämä on sen verran kliseistä, että päähän sattuu joka iskulla, joka elokuvan loppupuolella valkokankaalla nähdään.
Avatar: The Way of Water kestää 3 tuntia ja 12 minuuttia, mikä ei ole täysin tavaton pituus elokuvalle, mutta sisältönsä puolesta se on tälle teokselle liikaa. Pituutta perusteleekin enemmän kallis tekniikka, josta on ehkä haluttu saada irti mahdollisimman monta minuuttia valkokankaalle panos-tuotos-logiikalla. Tarinan puolesta epookkimitta ei minusta ole täysin perusteltu.
Elokuvan ikärajaksi on Suomessa määritelty 12 vuotta. Tämä on hieman arveluttavaa, koska elokuvassa on varsin paljon väkivaltaisia kohtauksia. Erityisen epäilyttäviä ovat kohtaukset, joissa lapsia ja nuoria pidetään panttivankeina veitsi kurkulla ja uhataan viiltää kurkku auki. Tämänkaltainen väkivalta ja väkivallalla uhkailu vesittää Way of Waterin toisenlaista sanomaa. Rauhanomaisen elämänfilosofian, joogahengittelyn ja perinteisen elokuvaväkivallan yhdistäminen ontuu.
Kävimme katsomassa elokuvan perinteisenä 2D-versiona. Näytös oli aika lailla täynnä ja vaikuttaa, että elokuva vetää katsojia saleihin ympäri maailmaa.
Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet
The post Avatar: The Way of Water (2022) first appeared on Eilen elokuvissa.
