THE MENU

THE MENU

Uteliaisuuteni heräsi hyvin erikoisen aiheen takia ja päätin katsastaa tämän.

Nuori pari (Nicholas Hoult ja Anya Taylor-Joy) matkustaa syrjäiselle saarelle syömään eksklusiiviseen ravintolaan, jossa keittiömestari (Ralph Fiennes) on laatinut runsaan menun, johon liittyy järkyttäviä yllätyksiä. Ensimmäiset pienet vinkit alkavat keittiömestarin tasaisesta huomiotaputuksesta mihin henkilökunta reagoi kuin armeijassa. Taputus muuttuu pelottavammaksi ruokalistan edetessä. Paikalla on mm. John Leguizamon esittämä ex-toimintatähti joka on sommiteltu Steven Seagalin mukaan. Sitten on tärkeilevä ruokakriitikko (Janet McTeer) ja monia muita. Jos on jotain lukenut juonesta, tietää että joku pääsee pois päiviltään.

Ensinnäkin on sanottava jos tykkää ruoanlaitosta, rakastaa tätä elokuvaa ainakin siinä mielessä. Kamera nuoleskelee pannulla paistuvaa rasvaa ja ruoasta puhutaan hyvin intohimolla. Vaikkei olisi ruoanlaittoon hulluna, innokkuuteen voi samaistua myös elokuvatasolla. Paikka on täynnä kriitikoita, intoilijoita, taviksia ja wannabe tyyppejä. Jos rakastaa hybridielokuvia missä on mustaa huumoria kuten Fargo, tämä on mieleesi. Välillä se tasapainoilee mikä on hauskaa ja mikä synkkää mutta vakavillakin asioilla on toisaalta hauska puolensa esim. kun vitsaillaan siitä “Kaikki hyvin. Pyhä henki siitti hänet.” Jopa yhden tilan elokuvien ystäville on jotain herkkua. Tällaisissa elokuvissa on välillä päästävä liikkeelle mutta se ei häiritse kokonaisuudesta. Hitchcockin Köydessä punainen lanka oli siinä “What’s in there?” ja tässä on “What’s the catch?” Pandemian jälkeisinä aikoina tällaisia haetaan jotta budjetti olisi mahdollisimman pieni. Se tuo katsojalla mieleen montakin yhteistä tekijää kuten “onko tämä kannibalismia?”, “onko tämä The Most Dangerous Game?” vai “onko tämä The Wicker Man?”. En sano mitä osui oikeaan mutta ainutlaatuinen se on omalla kierolla tavallaan.

Yksi ratkaiseva ainesosa on Ralph Fiennes ja toiseksi Anya Taylor-Joy. Edellinen on aina ollut mainio vihollinen kylmällä olemuksellaan. Hänet muistetaan Harry Potterista ja Schindlerin Listasta mutta ei sovi myös unohtaa Red Dragonia ja Spideria. Hänellä on myös koomikon taidot ja siksi konnan rooli elokuvassa In Bruges on yksi miehen parhaimmista. Kuten siinäkin, koominen ajoitus on kohdillaan ja uhkaavuus on sitäkin parempi. Hän selkeästi ymmärtää tällaisen materiaalin päälle. Hän ei ole ollut pitkään aikaan yhtä hyytävä eikä myöskään yhtä hauska tasaisella repliikin lausunnallaan. Sana “cook” ei ole ollut yhtä muistettava kun tämän on nähnyt. Anya Taylor-Joylla on tässä vähän alikirjoitettu rooli mutta silti niin hyvä että valittamista ei ole. Hän saa irti vähemmästäkin määrästä mitä hänelle annetaan ravintolan huolestuneena asiakkaana joka ei kuulu paikan päälle. Hän on mainio ja syytä kiinnittää huomiota. Jos en laske Fiennesin hienovaraista huumoria, Nicholas Hoult vastaa elokuvan parhaimmista nauruista porukan ainoana innokkaana asiantuntijana ja Fiennesin hahmon fanina joka selittelee outoja tapahtumia pois koska “keittiömestari tietää mitä tekee”. John Leguizamo on myös näitä joista en aina välitä kaikessa missä näen mutta tämä on yksi niistä paremmista esittäessään filmitähteä jolla on noussut päähän.

The Menu on niitä elokuvia mitä kannattaa katsoa jos haluaa tukea näitä pienimuotoisempia teoksia mitkä on persoonallisia. Nauraminen alkaa hyvin pienillä eleillä. Sitten alkaa nauraa siksi koska hahmot ovat niin kiinni omissa nahoissaan. Meno muuttuu tasaisen absurdiksi mitä enemmän aikaa kuluu. Nauroin ehkä 5-10 kertaa oikein kunnolla ja se on kiinni tämän pienen tilan ymmärtämisestä. Pieni tila auttaa myös siinä että sitä haukkoo henkeä vaaran hetkellä. Se koskee yhteiskuntaluokkiin, kulutukseen, kulttuuriin ja ruoan ihmeeseen. Fiennesin hahmo ja koko ravintola ikäänkuin edustaa mennyttä maailmaa ja hukkuneita mahdollisuuksia. Hän on kostaja joka muistuttaa ihmisen heikkouksista ja ruoan tärkeydestä. Elokuva on jaettu listan mukaisesti eri ruokalajeihin tuoden mieleen jonkinlaisen elämän kiertokulun. Koska kaikki sanoivat että ruokaa teki mieli leffan jälkeen, koin maukkaisan aterian seuraavana päivänä.

⭐⭐⭐⭐+