Blogit

8 MM – KAHDEKSAN MILLIMETRIÄ (1999)

8 MM – KAHDEKSAN MILLIMETRIÄ (1999, USA, 124 min.)

(8 mm / Eight Millimeter)

Ohjaus ja tuotanto: Joel Schumacher.

Käsikirjoitus: Andrew Kevin Walker.

Musiikki: Mychael Danna.

Näyttelijät: Nicholas Cage, Joaquin Phoenix, James Gandolfini, Peter Stormare, Anthony Heald, Chris Bauer, Catherine Keener, Myra Carter & Amy Morton.

 

Tom Welles (Cage) on valvonnan erikoismies – mies, joka ennen tunnettiin nimellä yksityisetsivä. Hänen toimenkuvansa on tosin erilainen kuin ne, joihin useat legendat perustuvat. Hänellä on vaatimaton koti Pennsylvaniassa, jossa häntä odottavat kotiin työkeikoilta vaimo Amy (Keener) ja suloinen tytär Cindy.

Tom haluaa kuitenkin lyödä itsensä läpi ja saada mainetta jostain suuresta keikasta. Tavalliset aviomiehen varjostukset tympivät häntä ja loistava tilaisuus saapuukin, kun hänet kutsutaan katsomaan filmipätkää, joka on kuvattu 8 millimetrin filmille. Onko filmi aito snuff filmi vai onko siinä kuvattu raiskaus ja murha vain näyteltyjä?

Tom joutuu selvittelemään filmin alkuperää Los Angelesin ja New Yorkin alamaailmoissa ja joutuu syvemmälle ja syvemmälle outojen sekä “sairaiden” tapahtumien syövereihin. Oppaana hänellä on Max (Phoenix), joka siepataan mukaan myös tapahtumiin, jotka ovat pahempia kuin Tomin yksikään painajainen. Tom alkaa toivoa, että 8 millimetrin filmipätkää ei olisi ikinä löytynytkään.

 

En yhtään ihmettele jos aikakausi ja sanomalehdissä vuosina 1992-93 käyty keskustelu snuff-videoista saa uusia tuulia tämän elokuvan takia. Siihen asiaan onko niitä snuff videoita oikeasti olemassa muualla kuin tässä elokuvassa (- tai siinä yhdessä MIAMI VICEn jaksossa!) en halua ottaa mitään kantaa. Ihmismieli ja ihmisten teot ovat kumminkin joskus niin arvaamattomia, että voi olla hyvinkin mahdollista, että tälläistäkin sairasta ja väkivaltaisesti inhottavaa tappotaidetta on olemassa, jos sille löytyy kysyntää video tai filmimarkkinoilla. Elokuvassa puhutaankin yleisemmin bondage tai raiskauselokuvista, eikä mistään snuff-elokuvista.

Elokuvassa on kumminkin monia mokia mukana esim. puhelimiin puhutaan kun oltaisiin vierekkäin samassa huoneessa. Jee, tosi uskottavaa.

 

Elokuvassa katsotaan videolta niin kovaa s/m-pornoa, kuin muutakin epämukavaa ulkomaista bondage kamaa. Truman Capoten Cold Blood kirjaa luetaan ja dialogia lainataan elokuvaan. Elokuvan loppukohtaus muistuttaa jollain lailla TAKSIKUSKIn lopun parittajien ampumiskohtausta. Paikoin leffa muistuttaa joiltain kohtauksiltaan myös Sir Alfred Hitchcockin ohjaamaa TAKAIKKUNAa, KYTTÄYSKEIKKAA tai VÄKIVALLAN VIHOLLINEN leffaa, vaikka perusteemat eivät välttämättä kaikki olekaan samoja. Oikeutetusta kostosta tosin tässäkin tapauksessa taitaa olla kyse.

Tämä rikoselokuva on väkivaltainen ja sadistisen sairas kuvaus ihmismielen synkimmistä teoista. Mielestäni elokuva on otteeltaan jotenkin löysä, mutta silti se on asenteeltaan inspiroivan ja sairaan kiehtova kuvaus kiellettyistä seksifantasioista. Nicholas Cage joutuu mielestäni elokuvassa itse tapahtumien sijaiskärsijäksi. Hän selviytyy sekopäisen dekkarin roolistaan hallitusti. Valitettavasti vain tätäkin elokuvaa on pitkitetty reilusti liikaa, eikä tätäkään osata millään lopettaa ajoissa. Lopussa elokuva menee jo ihan överiksi – liian punaiseksi ja sairaaksi. Kaiken lisäksi murhaaja – eli THE MACHINE kuvataan elokuvassa tavalliseksi mustahuppupäiseksi DANZIG-faniksi. Toisin sanoen kuka tahansa meistä voisi olla murhaaja.

 

Onko ihmisellä oikeus kostaa toisen kärsimät julmuudet? Ehkä ei, sillä kostamalla meistäkin tulee samanlaisia riiviöitä ja sekopäitä kuin meitä vainonneet ja meille kiusaatehneet ovat. Yhteiskunta ja moraali voivat olla vaikka kuinka turmeltuneita meitä ympäröivässä maailmassa, mutta meidän on vain pystyttävä sopeutumaan siihen ja sen lakien sisäpuolelle omalla omituisella tavallaan. Kaikki eivät siihen pysty, mutta monet ainakin yrittävät elää kunnollisesti tässä kylmässä yhteiskunnassa. Andrew Kevin Walker teki myös SEITSEMÄN -elokuvan käsikirjoituksen. Ohjaaja Joel Schumacher kertoi käsikirjoituksen eroavan normaalista mainstream -kamasta positiivisella tummalla tavalla.

 

***

Jan M. Ekblad

J.M.Ekblad

Olen Jan M. Ekblad ja tehnyt yhteensä 50 leffa-arviota Länsi-Uusimaa lehteen. perustanut Cinema SF internet-lehden, jossa olin mukana 2007 toimituksen päättymiseen asti. Olen julkaissut omakustennelehtiä (mm. Lobotomia, LB ja LB Special) ja kolme omakustannekirjaa (Ulvovat verikoirat, Ulvovat verikoirat 2 ja Leffafriikin päiväkirja) elokuvista. Keräilen leffoja, tv-sarjoja ja musiikkia. Käyn konserteissa ja elokuvissa. Mottoni on aina: Päivä kerrallaan eteenpäin.

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button