PITKÄ KUUMA KESÄ (1999, FINLAND, 100 min.)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Perttu Leppä.
Näyttelijät: Unto Helo, Hanna-Mari Karhinen, Mikko Hakola, Konsta Hiekkanen, Timo Lavikainen, Olli Sorjonen, Pauli Hanhiniemi, Toni Wirtanen, Aino Seppo, Niina Stutzle, Harri Tuovinen, Pauli Rantasalmi, Katariina Jääskeläinen, Risto Salmi, Ulla Tapaninen, Martti Suosalo, Pirkko Hämäläinen, Pekka Valkeejärvi, Antti Reini & The Hectorsit (= 4R eli Ilkka Alanko, Kode Koistinen, Kämy Kämäräinen & Lade Laakkonen).
(Talent House/Finnkino Oy/TV1)
Komedia Suomi-rockin synnystä Joensuussa kesällä 1980, kun bändi nimeltä Kalle Päätalo lähtee kohti tähtiä ja kuuluisuutta – siis Helsingin Tavastia-klubia. Elokuva siis kuvaa “Hassisen koneen” vaiheita sekä muun alueen rock-scenen nousua Joensuussa 1980-luvun alussa. Muodollisesti tämä on myös jonkinlaista jatkoa KAURISMÄKIEN rock-henkiselle debyyttielokuva SAIMAA-ILMIÖLLE (1981).
Patu (Helo) haluaa sanoittaa biisejä ja olla muutenkin mukana rockmeiningeissä. Hän joutuu muuttamaan Helsingistä Joensuuhun äitinsä (Seppo) ja siskonsa Sannan (Stutzle) kanssa, kun äiti saa sieltä työpaikan. Joensuussa hän tutustuu Lajuseen (Hakola), ja tämän originelleihin bändikavereihin, Publiganesin poikiin, jotka todella osaavat soittaa Hurriganesinsa. Pian Patu alkaa esittää kaiken kokenutta rock-jätkää – Lepakon valtaajaa – ja alkaa luotsata bändiä kohti mainetta ja kunniaa. Hän alkaa sanoitaa biisejä ja ihastuu “aina ANDY MCCOYsti pihalle olevan” kitaristi Jimin (Hiekkanen) siskoon Nooraan (Karhinen), joka tulee mukaan autonkuljettajaksi. Noora seurustelee kuitenkin hardcore-punkbändi THE VITTUPÄÄT-laulusolisti Lärssin (Apulannan Toni Wirtanen) kanssa.
Musiikin elokuvaan ovat tehneet PAULI HANHINIEMI (Kolmas nainen sekä Pauli Hanhiniemen perunateatteri) ja TONI WIRTANEN (Apulanta). Tästä elokuvasta ei todellakaan voi sanoa mitään pahaa, koska sen tapahtumat ovat kuin suoraan allekirjoittaneen lapsuudesta. Olin itsekin töissä hautausmaalla nurmikoita leikkaamassa kesinä 1983-85; 16-18 vuotiaana. Myös Lohjalla oli vahva rockabilly buumi 1980-luvun alussa ja tulihan sitä itsekin kuunneltua silloin mm. CRAZY CAVANia, MATCHBOXia sekä TEDDY AND THE TIGERSiä. Joensuun iltainen katukuva näyttää prikuulleen samalta kuin Lohjan keskustan kartsa 1980-luvulla. Philipsin vuosimallin 1979 radionauhurikin on samanlainen mikä löytyy vanhemmiltani Lohjalta. BLUES BROTHERS -leffaa käydään katsomassa valkokankaalta. Ja pöytälätkää, sitä tuli pelattua todella paljon 1970- ja 80-luvulla. Oikeastaan omasta nuoruudesta elokuvasta puuttuu vain jalkapallon pelaaminen, videoleffojen katseleminen sekä pokerin peluu. Uimassakaan nämä kaverit eivät käyneet kertaakaan kesän aikana. RADIONKUUNTELU oli osa minun nuoruuttani. Näitä rockhenkisiä muistoja ketään ei voi ottaa minulta pois. Ei koskaan. Elokuvassa soi ajan (1980 – 1983) hengen mukainen rock/pop/disco/rockabilly musiikki kokoajan taustalla. Kappaleita on saatu mahdutetuksi peräti 30 mukaan tähän teinikomediaan.
Kaarlo Maaningan ja Lasse Virenin Moskovan olympialaisten (1980) kymmenen kilometrin juoksua kuunnellaan rätisevältä vinyyliltä. Maaninka oli toinen ja Viren viides. Sitä en tiennytkään, että näitäkin julkaistiin aikoinan vinyyleinä. Elokuvan nuoret pääosannäyttelijät ovat todella tuoreita kasvoja valkokankaalla. Eikä heistä kukaan tainnut olla syntynytkään vuonna 1980. Elokuvan dialogi on paikoin tosi nasevaa ja hyvin ajankuvan tavoittavaa oikeaa asennetta löytyy todella runsaasti tästä elokuvasta. Huumoriakaan ei olla unohdettu. Tämä on hieno komedia rakkaudesta rokkiin ja aikaan, jota ei koskaan saa takaisin. PITKÄ KUUMA KESÄ muistuu aina mieliin, kun muistelee omia nuoruuden kesiä – vaikkeivat ne näin villejä tai kapinallisia koskaan olleetkaan.
****
Jan M. Ekblad
