STAR TREK: KAPINA (1998, USA, 103 min.)
(Star Trek: Insurrection)
Ohjaus: Jonathan Frakes.
Käsikirjoitus: Michael Piller.
Alkuperäistarina: Rick Berman & Michael Piller.
Musiikki: Jerry Goldsmith.
Näyttelijät: Patrick Stewart, Jonathan Frakes, Brent Spiner, Levar Burton, Michael Dorn, Gates McFadden, Martin Sirtis, F. Murray Abraham, Donna Murphy & Anthony Zerbe.
(Paramount Pictures/UIP Finland)
Ollessaan tutkimassa näkymättömänä bakujen asuttamaa planeettaa Data (Spiner) sekoaa ja tulee näkyviin. Hän sanoo bakuille että Tähtiliitto uhkaa heitä. Bakuja on vain 600, ja heidät aiotaan siirtää vastaavalle planeetalle, koska heidän ikuisen nuoruuden planeettansa voisi parantaa niin monia. Jean-Luc Picard (Stewart) ei voi hyväksyä siirtoa, koska se sotii Tähtiliiton periaatteita vastaan, mutta amiraali Dougherty (Zerbe) aikoo toteuttaa sen sonien avustuksella. Sonat ovat rappeutunut kansa, mutta heillä on teknologiaa josta Tähtiliitto on kiinnostunut. Picard ihastuu rahvaanomaisiin ja viisaisiin bakuihin, erityisesti yli 309-vuotiaaseen Anijiin (Murphy). Picardin ja hänen auttavaisen miehistönsä tehtävänä on tällä kertaa ryhtyä kapinaan Tähtilaivaston omia yksiköitä vastaan sekä pelastaa nuoruutta ylläpitävä planeetta sen sen asukkaat.
Tämä on yhdeksäs STAR TREK -elokuva. Tämä ei ole missään nimessä sarjan parhaita elokuvia. Itseasiassa kolmesta NEXT GENERATION -elokuvista tämä on huonoin. Muutenkin elokuvan tuttuun ja turvalliseen sisältöön ja sen miehistön henkilökemiaan on tehty liikaa muutoksia. Data pääsee leikkimään näkymätöntä miestä, unohtaa tunnesirunsa kotiin, muuttuu tappokoneeksi, on sukellusvene sekä Spede-tyylinen kellunta ISÄ!, miettii miltä tuntuisi olla leikkivä lapsi jne. Datahan on aina näiden tapahtumien jonkinlainen keskipiste. Hänen kauttaan käydään läpi niin monet positiiviset kuin negatiivisetkin asiat. William Riker eli elokuvan ohjaaja Jonathan Frakes on sitten viime näkemän lihonnut aika paljon ja joutuu naisen takia jopa ajamaan partansa pois tässä elokuvassa. Geordi La Forge eli Levar Burton ei enää käytä ollenkaan tv-sarjasta tuttua silmäristikkoaan. Lemmenjuonia punotaan sekä Rikerin ja Troin (Sirtis) välille sekä toisaalla Pickardin ja Anijin suuntaan. Kauhistuttavia kasvoleikkauksia, kasvojen venytyksiä sekä geenimanipulaatioita näytetään. Starship Enterprisen uljas miehistö nuorenee silmissä Jupiterin näköisellä planeetalla.
Alku on aika hidastempoista etenemistä. Ensimmäisen tunnin jälkeen alkaa jo jotain tapahtua scifi-toimintarintamalla ja sen jälkeen katsojien odotus palkitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän elokuvan päällimmäisenä juonena on vendetta eli verikosto, jonka Jean-Luc Picardin johtama miehistö yrittää parhaansa mukaan estää. Vaikka tämä ei missään nimessä ole parasta mahdollista STAR TREK viihdettä, niin tämä sopii hyvin alkusalaatiksi uutta STAR WARS: EPISODE 1 – PHANTOM MENACE elokuvaa odotellessa. Minua ainakin henkilökohtaisesti ihmetytti se asia, miksi tämän elokuvan ensi-iltaa siirrettiin parilla otteella myöhemmäksi. Osa syy siihen voi tosin olla tällä hetkellä oleva kotimaisen elokuvan menestysbuumi, jonka johdosta kertakaikkia kunnollisia THX-elokuvateattereita ei oikein ole käytettävissä FINNKINOlla tai SANDREWS-METRONOMElla. Efektit ovat jälleen kohdallaan – vaikkei niitä mielestäni paljon tällä kertaa tässä ollutkaan. Lopputaistelu perhosluotaimessa ja sen räjähdys on kumminkin näyttävästi tehty. Eniten minun silmiäni kuitenkin viehätti bakujen rauhallisella kotiplaneetalla hienosti animoitu sininen kolibri. Näistä STAR TREK elokuvista löytyy aina hienoja yksityiskohtia jos niitä vain osaa hakea oikealla tavalla. Kokonaisuudessa tämä elokuva oli ihmisläheisempi ja positiivisempi kuin osa edeltäjistään. Samaa positiivisuutta oli mukana myös STAR TREK – AIKAMATKA (1986) elokuvassa, jossa originaalin tv-sarjan alkuperäismiehistö palaa maahan pelastamaan sukupuuttoon kuolemassa olevia ryhävalaita.
***
Jan M. Ekblad
