THE MATRIX (1999, USA, 130 min.)
Ohjaus ja käsikirjoitus: The Wachowski Brothers.
Tuotanto: mm. Joel Silver, Andy Wachowski & Larry Wachowski.
Musiikki: Don Davis.
Näyttelijät: Keanu Reeves, Laurence Fishburne, Carrie-Anne Moss, Hugo Weaving, Gloria Foster, Joe Pantoliano, Marcus Chong, Paul Goddard, Robert Taylor, Julian Arahanga, Matt Doran, Belinda McClory & Ray Anthony Parker.
(Warner Bros.)
Keanu Reeves esittää THE MATRIX -elokuvassa Neo -nimistä tietokonehakkeria, joka tempaistaan vauhdilla mukaan kauas tulevaisuuteen sijoittuvaan toimintaelokuvaan. Morpheus (Fishburne) uskoo, että Neo on se valittu, joka voi pelastaa maailman sekä ihmiskunnan jäljelle jääneet rippeet vuonna 2199 lopulliselta tuholta. Avukseen Neo saa tehtävään mm. kauniin Trinityn (F/x tv-sarjasta tuttu Carrie-Anne Moss) sekä kasan muita antisankareiksi pyrkiviä tulevaisuuden vapaustaistelijoita.
Elokuva alkaa tosi vauhdikaasti poliisien ampumisella ja kattomaratonilla. Jo alusta alkaen tyyli on yliampuvaa. Suurin kysymys tätä katsottaessa on se, että onko tässä kyse unesta vai totuudesta – samalla tavalla kuin “Men in Black – Miehet mustissa” – elokuvassa. Toinen suuri kysymys on se, että onko pääsankarimme Neo syyllinen mihinkään muuhun kuin elämään? Tämä on omituista scifiä. Tosi omituista. Loisia tungetaan ihmisten sisään samalla lailla kuin pahimmissakin unissamme, Alien -elokuvissa tai Star Trek -jatkosarjoissa. Maailmankuva on samalla lailla kiehtovan tumma, pimeä ja sateisen alakuloinen kuin Dark Cityssä. Aika tuntuu olevan aina meitä ihmisiä vastaan. Liisa on
siirtynyt toiseen ulottuvuuteen ihmemaastaan ja Dorothy ei ole löytänyt tietään takaisin Kansasiin. Jotain siis on muuttunut. Tämä on sairas, utopistinen, jotenkin George Orwell -mainen maailmankuva, jossa isoveli valvoo kokoajan meitä ihmisiä kaikkialla.
Maailma ei ole tässä elokuvassa sama kuin minä me se nyt tunnetaan. Vastarintaliike yrittää taistella ihmisyyden ja ihmiskunnan puolesta. Vastustajina heillä on jatkuvasti muuttuvat VARTIJAT, jotka ovat milloin ihmismäisiä, milloin dataa, milloin hämähäkkejä tai vaikka mustekalaloisia. Ihmisiä ei enää synny tässä maailmassa normaalein keinoin, vaan heitä järjestelmällisesti kasvatetaan muiden ravinnoiksi. Kauheaa. Minä en ainakaan haluaisi elää orjuutettuna tälläisessä yhteiskunnassa, jossa tietää joutuvansa parempiin suihin jossain vaiheessa.
Elokuvassa on paljon huumoria mukana. Kaiken tietävä oraakkeli on vanha nainen, joka pitää keittiötöistä. Taistelukoulutus ja helikopterilentäjän koulutus hoidetaan nopeasti datavirtoina suoraan päähän – muutamassa sekunnissa. Minä haluan kokea saman. Tämä paha uni on kuin tietokonepeli, jota kukaan ei pysty pelaamaan sääntöjen mukaan. Jännittävyyttä ja oikeanlaista toimintaa on ihan riittämiin. Grafiikka ja visuaaliset efektit (Mass. Illusions, LLC/Makeup Effects Group Studio/Manex Entertainment/Bullet Time Team) ovat silmiä hivelevän loistokkaasti tehtyjä. Onhan tämä samalla taas ylipitkä, liikaa muilta lainaileva, verinen sinfonia, mutta silti tämä on loistavasti kokonaisuutena toimiva scifi-spektaakkeli, jota olisi halunnut vieläkin lisää. Sen verran hyvän jälkimaun elokuva jätti suuhun, että odotan jo innolla elokuvan tulevaa jatko-osaa. Itse ainakin ihastelin suuresti sitä tarmokkuutta, kun elokuvan loppumetreillä laitetiin pari pilvenpiirtäjää purkukuntoon. Myös elokuvan suomentaja selviää urakastaan kunnialla – muistihan hän dialogisuomennuksessa myös legendaarisen suomalaisen tv-viihdyttäjän fakiiri Kronblumin.
Mikä on Matrix? Se on tämän elokuvan kiehtovin ja tärkein asia. Asia, jota on vaikea määritellä, koska se on kaikkea ja kaikkialla. Itse elokuvassa sitä selitellään mm. seuraavasti: Matrix on… simulaatio unimaailmasta, 1900-luvun menneisyyttä, mielikuvitusta, tekoälyllä videoitua maailmankuvaa, hallusinaatioita, kohtalon ivaa, sähköisyyttä, vapautta, taistelua vapaudesta, totuuden etsimistä, mielen vapautumista… Oikeastaan The Matrix on asia jota on vaikea selittää. Asia, joka kaikkien on selvitettävä itse käymällä katsomassa tämä loistava scifi-elokuva.
Lyhyesti kiteytettynä THE MATRIX on parasta scifi-elokuvaa mitä olen itse nähnyt vuosikausiin ellei STAR WARSin uusia remasteroituja versioita sekä tulevaa STAR WARS: EPISODE 1 – THE PHANTOM MENACE -elokuvaa lasketa mukaan. Hienosti sanottuna elokuvassa on paljon tuttuja elementtejä mukana. Niitä on lainailtu mm. Terry Gilliamin 200 apinaa, Men in Black – Miehet mustissa, Alien, Johnny Mnemonic – Kuoleman kuriiri, Dark City sekä The Truman Show -elokuvista. Yhtä hyvin vaikutteita on voitu hakea myös television puolelta mm. Äärirajoilla, Nikita tai Pelon rajalla sarjoista. Myös Quentin Tarantino, John Woo sekä Bruce Lee tulevat nopeasti mieleen tätä elokuvanautintoa katsellessa. Eikä siinä ole mitään pahaa. Karate ja muutenkin sula hulluus aseakrobatiajaksoineen sopivat tähän hienoon virtuaalitodellisuusleikkin kuin tylsä lyijykynä teroittimeen. Loppujen lopuksi tässä oli kyse sankaruudesta sekä siitä oikeasta valinnasta: elämän ja kuoleman välillä. Maailma on pelastettava. Aina se ei onnistu. Tänään se onnistui, vaikka tulevaisuutta onkin paha ennustaa ennalta.
****
Jan M. Ekblad
