AMELIE (2001, FRANCE, 121 min.)
(Le fabuleux destin d’Amelie Poulain)
Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet.
Käsikirjoitus: Jean-Pierre Jeunet & Guillaume Laurant.
Musiikki: Yann Tiersen.
Näyttelijät: Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz, Rufus, Serge Merlin & Jamel Debbouze.
Elokuvan alussa kerrotaan omituisen Amelien syntymästä ja lapsuudesta, yksinäisyyttään vilkkaan mielikuvituksen avulla pakenevasta pienestä tytöstä, jonka isä on etäinen lääkäri, joka luulee pikkutytöllään olevan sydänvika ja siksi ei uskalla pitää tätä lapsena sylissään. Amelien äiti puolestaan kuolee omalatuisessa onnettomuudessa – hän jää Kanadalaisen itsemurhahyppääjän alle.
Parikymppisenä naisena Amelie on tarjoilijatar. Kahvilan henkilökunta ja vakioasiakkaat sekä Amelien kotitalon asukit ovat kiinnostavia, tragikoomisia hahmoja, omituisia mutta täynnä samaistuttavia ominaisuuksia. Prinsessa Dianan onnettomuudesta käynnistyy tapahtumien ketju, joka saa Amelien päättämään tärkeän asian. Hän haluaa hyvillä teoillaan tehdä maailmasta paremman paikan (mm. auttaa naapurin leskeä saamaan rakkauskirjeen
kuollelta mieheltään, auttaa naapuritalon vanhaa taidemaalaria saamaan maalauksensa pikkutytölle oikean ilmeen videokoosteiden avulla, kostaa hedelmäkauppiaan apulaiselleen tekemät ilkeydet erilaisilla virityksillä hedelmäkaupanomistajan asunnossa, toimii rakkauden lähettiläänä työpaikallaan jne.), pistää ihmisten elämiä järjestykseen…
AMELIE on tragikoominen parodia elämän moni-ilmeisyydestä. Vaikka AMELIE onkin enemmän aikuisten naisten elokuva, niin kaikesta huolimatta sen komiikka ja hienot ajatuslennot saavat hymyn vaatineemman mieskatsojienkin kasvoille. Hienoa elokuvassa on myös pienet yksityiskohdat mm. Joulutontun maailmanmatkat ja matkoiltaan valokuvakorttien lähettäminen Amelien vanhalle lääkäri-isälle. Tottakai elokuva päättyy onnellisten tuulien alla, kun CLUELESS –tyylinen rakakuden ja hyvän tahdon lähettiläs Amelie löytää itsekin rakkauden. Mainittakoon vielä, että AMELIE sai parhaan Eurooppalaisen elokuvan palkinnon niin parhaasta naispääosasta kuin parhaasta elokuvastakin joulukuun alussa Saksassa. Joten kipin kapin elokuvateatteriin tukemaan hyvää Eurooppalaista elokuvaa.
Mainittakoon vielä, että ohjaaja Jean-Pierre Jeunet’n visuaalinen ja kerronnallinen maagisuus on ihan omaa luokkaansa. Yhdessä Marc Caron kanssa hän ohjasi Delicatessen ja Kadonneiden lasten kaupunki – elokuvat. Ja sen jälkeen hän teki vielä Hollywoodissa Alien kauhuelokuva trilogiaan kuuluvan (neljännen) elokuvan Alien – Ylösnousemus.
****
Jan M. Ekblad
