Olipas se sitten hämmentävä leffakokemus taas vaihteeksi. Nimittäin leffa nimeltä Babylon, jonka sain leffojen levittäjältä arvioitavaksi. Tämä on nyt ensimmäinen leffa, joka minulle on lähetetty arvioitavaksi, ja pitää nyt heti alkuun mainita, että minulta ei vaadita tai ohjata mielipiteitä leffoista mihinkään suuntaan, vaan saan täysin vapaat kädet leffoja arvostella. Ihan niin kuin olen siis tehnyt tähänkin asti. Babylonin sain Blueray muodossa, joita, en ole hirveästi itse enää aikoihin hankkinut, mutta jos olen, niin ehdottomana kriteerinä on yleensä silti ollut se, että leffasta löytyy Dolby Atmos raita. No, se onneksi löytyy myös tästä, ja samoin löytyy myös suomenkieliset tekstit, jotka tälläisessä kolmen tunnin leffassa ovat kyllä aika tärkeät. No, tästä leffasta täytyy sanoa sen verran, että vauhtia leffassa oli sen verran paljon, että meinasi välillä olla vaikeaa pysyä perässä edes teksteissä, joten mitenköhän olisi sitten käynyt ilman niitä.
Vauhdista puheenollen, niin tässä leffassa sitä todellakin riitti enemmän kuin tarpeeksi. Tiedättekö vähän niin kuin intron, joka usein on leffoissa ennen kuin ruutuu lävähtää itse leffan nimi? No, tässä leffassa sellainen kesti reippaasti yli puolituntia, mutta fiilis oli kuin olisi juuri parisataa metriä juossut kilpaa, väsynyt, hengästynyt, lopulta huojentunut. Alussa siis todellakin sattui ja tapahtui, lisäksi kun musiikki oli viellä todella kova tempoista ja mukaansa tempaavaa, niin väsy meinasi jo iskeä. Mutta onneksi leffa kuitenkin siitä hieman rauhoittui ja leffasta alkoi saada enemmän kiinni. Alkuun mietin pitkään, että leffassa ei ole pienintäkään järkeä, enkä oikein meinannut millään saada kiinni siitä mistä tässä edes on kyse. Lopulta leffa kuitenkin alkoi rakentumaan aika kivasti ja olihan siinä sitten lopulta ihan hyvä juonikin, ja vaikka alku oli rankka, niin kyllä lopulta sitten tykkäsinkin kokonaisuudesta aika paljon. Toki. alku ei ollut leffassa ainoa hengästyttävä kohta, mutta onneksi leffaa rytmitettiin hyvin.
Se mitä jatkuvasti leffan aikana sitten taas vastaavasti jouduin miettimään oli se, että mikä tässä leffassa on ns totta ja mikä ei. Onko tämä oikeasti läpileikkaus Hollywoodin historiaan vai pelkkää keksittyä tarinaa. Joka tapauksessa leffassa mennään leffan alkuajoista kovaa vauhtia kohti nykypäivää. ja muutamia erittäin hämmentäviä kohtauksia 2000-luvun leffafriikille, esimerkiksi se, miten käytännössä sinfonia orkesteri soittaa taustoja keskellä aavikkoa, siis siellä missä leffaa kuvataan. Toinen hämmentävä, mutta tavallaan uskottava asia oli kuolleiden kohtaaminen. Mitä sillä nyt niin väliä jos joku sattuu kohtauksessa oikeasti kuolemaan, oma vika. Kolmas, ei ehkä niin positiivinen kohtaus joka jäi ikävästi mieleen oli kohtaus, jossa kuvattiin uusien äänitekniikoiden kanssa, ja kohtauksessa kirjoillaan enemmän kuin nykypäivän nuoriso koulussa. Varmasti osa totuutta ja tärkeä osa leffaa, mutta alkoi kyllä ärsyttämään suunnattomasti. Loppu tälle kohtaukselle tosin sitten taas nauratti ihan ääneen.
Äänien osalta leffasta ei sitten ikävä kyllä paljon jäänyt kerrottavaa. Atmosta tässä leffassa ei ollut nimeksikään, olisi oikeasti kiva nähdä esim Atmos-viewerin kautta oliko oikeasti mitään, mutta äänet leffassa perustuivat lähinnä jatkuvaan musiikkiin, joka kyllä toki kuulosti suurimman osan leffasta ihan kivalta, mutta muuten Atmosta ei kyllä juurikaan ollut, toisaalta ei kyllä hirveästi ehkä tarvittukaan. Pari kohtausta, jossa ammuskeltiin äänet tulivat hienosti takaa ja sivulta, mutta siihen se sitten jäikin. Pannaamista ja mitään tilaääniä leffassa ei pahemmin kyllä ollut. Siitä johtuen piti jopa kahden tunnin jälkeen laittaa äänet hieman pienemmälle ja hakea ylhäällä ulvova koiranpentu leffaseuraksi, koska tosiaan äänistä ei nyt kovalla volyymilla saanut mitään lisää irti.
No, mutta loppukaneettina tämä ei kyllä nyt oikein osunut taas omaan genreen, ja jälleen yksi ”uusi” leffa, jossa en Brat Pitistä niin paljon tykännyt kuin vanhoista. Mutta siitäkin huolimatta yllättävän viihdyttävä leffa, ja vaikka kestikin yli kolme tuntia, missään vaiheessa ei käynyt edes mielessä, että en leffaa jaksaisi katsoa loppuun. Eli varsin kiva lauantai-illan viihdepläjäys sitten kuitenkin. 4K-levynä tätä ei kuitenkaan tarvitse enää hyllyyn hankkia.
Lähde: Leffafriikki.com
