HORIZON – AN AMERICAN SAGA: CHAPTER 1

Olin kiinnostunut näkemään Kevin Costnerin uusimman westernin melkeinpä yhtä paljon kuin Deadpoolin koska tällaisia ei näe ihan joka kesä. Vastaanotto oli kaikkea muuta kuin imarteleva. Oletteko jo käyneet katsomassa tämän vai puudutatteko pakaroitanne mieluiten kotisohvalla?

Juoni keskittyy ja sijoittuu kuvitteellisiin hahmoihin sisällissotaa edeltävään ja sen jälkeiseen Amerikkaan kertoessaan yksityiskohtaisesti Lännen tutkimisesta. Kahdentoista vuoden ajanjaksoa kuvaavissa elokuvissa on erilaisia ​​hahmoja ja heidän kokemuksiaan ollessaan matkalla uutta määränpäätään… Horizon.

Tämä kuvaus on vain murto-osa näkemästäni kolmen tunnin elokuvasta ja nyt vain tarvitsee odottaa 2-3 seuraavaa osaa. Jos en esitellyt hahmoja niin elokuvakaan ei tee sen ihmeellisempää saavutusta sen eteen. Tässä on heti alussa intiaanihyökkäys mistä seuraa heimon sisäiset ongelmat, leskirouvan tie ja pohjoisen sotilaat. Sitten on lukuisia muita henkilöitä joista Kevin Costner esitellään vasta ensimmäisen tunnin jälkeen. Trailerit ja muu mainostus antoi hyvin vähän vaikutelmaa mikä tässä on kyseessä. Olin kiinnostunut siitä koska se on kunnianhimoinen western-eepos ja seuraava osa on nurkan takana. Striimaus on taannut sen että ohjaaja voi tehdä samalla budjetilla kaksi elokuvaa. Sillä ei ole suurta väliä jos teatterikierros on huono kun rahaa saadaan takaisin kahden elokuvan edestä ja striimaus korjaa loput vahingot (jos korjaa). Ohjaaja Kevin Costner sijoitti myös omaa rahaansa paljon. Jätti jopa menestyneen Tv-sarjansa Yellowstonen taakseen keskittyäkseen intohimoprojektiinsa minkä hän on halunnut tehdä 80-luvulta saakka. Ehkä se oli naiivia uskoa niin mutta tällaista kuin Horizon ei tehdä ihan joka kesä. Varoitusmerkkejä oli siinä kun Kevin Costner on ohjaajana ristiriitainen tapaus. Hän osaa käyttää kameraa sulavasti ja laajasti mutta ei saa juontaan kasaan. Oscar voittaja Dances With Wolves on itselleni vähän sekalainen tapaus… kaunis mutta liian sentimentaalinen. Open Range on vielä parempi yhdistäessään sodanjälkeiset traumat revisionistiseen westerniin. Post-apokalyptinen The Postman on varoittava esimerkki Costnerin kunnianhimosta jos hän ei saa itseään kasaan. Ego ja laajuus kohtaavat.

Horizon on ainakin mielenkiintoinen ja menee täysillä eteenpäin mitä tulee visioon. Muuten vaan se ei mene eteenpäin. En ollut väsähtänyt vaikka tunsin turhautumisen siinä puolentoista tunnin kohdalla ja aloin hiljalleen suuttua rytmityksen ja organisoinnin puutteesta. Kevin Costnerin nimi ja tausta saadaan selville sitten kun kaikki tärkeä on jo tapahtunut ja puristin sormiani yhteen. Yleensä katsoja saa jotain tarpeellista selville puolen tunnin tai tunnin jälkeen ja sitten mennään eteenpäin. Tämä on sitä kolme tuntia ja toistaa kaiken useaan otteeseen. Kun luulet että lisää ei ole tulossa, narratiivilla on jälleen lisää kerrottavaa ja elokuvaa on tunti jäljellä enkä vieläkään tiedä keitä muut ovat. Fokus siirtyy yleensä leikkaamiseen ja hahmokehitykseen jos kuvakudos on liian laaja. Horizon on huolissaan tärkeämmistä asioista kuten kuinka skorpioni saadaan liiskattua, kuinka tapella vedestä, kuinka kauan aikaa kestää iskeä Kevin Costner ja kuinka vikitellään naisia ajankuluksi. En edes tiennyt miten jotkut liittyvät toisiinsa ellei keskity lopputeksteihin tai jos on välittänyt keskittyä pariin sivulauseeseen. Nämä kaikki on osa tunnelmaa ja world buildingia mutta se on yhtä tyhjän kanssa jos ei ole tarinaa.

Jos elokuvalle voi jotain kohteliaisuuksia lausua niin se on hyvännäköinen elokuva. Costner haluaa westerninsa näyttävän melkein kuin John Fordin kädenjäljiltä. Kuvaaja J. Michael Muro on työskennellyt James Cameronin kanssa ja saa kuvat loistamaan kun se on mahdollista. Alun intiaanihyökkäys sai miettimään mihin ollaan menossa ja se on elokuvan parempia kohtauksia. Monilla on varmasti keissinsä siitä kuinka tämä ei tee alkuperäiskansalle mitään palveluksia. He saavat osansa inhimillisyydestä mutta hahmokehitys on yhtä laihaa kuin näillä muilla ja he ovat selkeitä vihollisia. Kaikkein parhaimmat jutut tapahtuivat lopun montaasissa koska se on seuraava elokuva. Mietin missä tämä elokuva oli. Jos olisin saanut siirtyä seuraavaan saliin, tarina olisi ihan toinen.

Pidin myös suorituksista vaikka heidän harteilleen jää enimmäkseen yleisön kärsivällisyys. Michael Rooker saa tunnepitoisia hetkiä sotaan kyllästyneenä kersanttina. Jamie Campbell Bower luo tunnelman hirvittävänä roistona. Sienna Miller vaikuttaa olevan elokuvan sydän ja omiikin joitain kohtauksia itselleen vaikka rooli on aika perinteinen. Kevin Costner on Kevin Costner ja tekee juttuaan lännensankarina. Jena Malone, Sam Worthington ja Jeff Fahey seuraavat hyvin perässä. Luke Wilson johon en kiinnitä yleensä huomiota, tekee nyt jonkinlaisen vaikutelman erilaisessa roolissa. Isabelle Fuhrman on tässä ehkä vaan 20 sekuntia ja olisin utelias näkemään lisää koska Orphanin jälkeen hänen kuuluisi saada lisää töitä.

Jos on jotain muuta niin Horizon on kuriositeetti. Kun näkee miehen pitkäaikaisen unelman toteutuvan valkokankaalla, olen tyytyväinen, oli se hyvää tai huonoa. En tiedä mitä hän ajatteli. Osoittiko hän valtavan käsikirjoituksen kohtaa ja sanoi kaikille “Tähän keskeytämme vaikka tämä ei teknisesti ole kliimaksi”? Joskus on näitä kiinnostavia tapauksia kuten Michael Ciminon suuri lännenelokuva Heaven’s Gate mikä riistäytyi käsistä. Ja kuinka George Lucasilla oli liikaa mielessä kaikkea, kukaan ei sanonut hänelle ei ja tulos on yhtä sama kuin Phantom Menace. Tai Zack Snyder on saanut tehdä viime aikoina sen mitä haluaa. Kukaan ei sanonut Costnerille kuinka tiivistää valtavaa materiaalia ja löytää sydän jostain, tehdä ristileikkauksia jotta kohtaukset olisivat elävämpiä tai jättää jotain seuraavan elokuvaan.

Horizon: Chapter 1 on vain alkua. Sen voin sanoa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun katsoin kolmen tunnin mittaista traileria ja haluan nähdä lisää vaikka ymmärrän täysin niitä jotka jättäisivät muut osat välistä. Kannattaako seuraavat osat julkaista striimaukseen? Ei. Kaikki jotka näkevät landscapen kankaalla, tietävät miten se kannattaa nähdä.

⭐⭐½