MICHAEL

Antoine Fuquan ohjaama music biopic Michael seuraa amerikkalaisen laulajan Michael Jacksonin varhaista elämää ja kattaa ajanjakson hänen osallistumisestaan ​​Jackson 5 – yhtyeeseen 1960-luvulla Bad – kiertueelle 1980-luvun lopulla. Jacksonia esittää myös hänen veljenpoikansa Jaafar Jackson joka on tehnyt muuntautumiskykyisen suorituksen ilman että se vaikuttaa imitaatiolta.

Se oli vain ajan kysymys että pop – tähti Michael Jacksonista tehdään elokuva. On ollut paljon ylä- ja alamäkiä mutta kaikista “oletetuista” kamaluuksista huolimatta, MJ on säilyttänyt asemansa popin kuninkaana. Ensimmäiset muistoni Michael Jacksonista on Disney mainos lyhytelokuvasta Captain Eo ja biisi They Don’t Care About Us. Siitä eteenpäin muistoja tärveli myös hyväksikäyttöoikeudenkäynti ja muut skandaalit. Nyt kun Antoine Fuqua ja kumppanit saivat tehdä elokuvan yhdessä Jacksonin perikunnan kanssa, aihe olisi hieman koskenut alkuaikoja Jordan Chandlerin tapauksessa. Tämä versio oli yli kolmetuntinen ja osa materiaalista siirtyy varmaan seuraavaan osaan. Sitten joku huomasi että Chandlerin tapaukseen ei saa tehdä viittauksia sopimusteknisiin syihin vedoten. Kaikkien piti palata suunnitelmien pariin ja nyt meillä on loppuvaiheilla uusi kiertue v.’88 lisäten finaalille kaksi isoa esitystä. Michaelin veljenpoika Jaafar Jackson (Jermainen poika) esittää Michaelia opetellen samalla kaikki mahdolliset maneerit. Kaksi vuotta kului että hän sai täydellistettyä setänsä pehmeän äänen ja vokaalit. Liikkeitä opeteltiin henkilökohtaisen trainerin kanssa ja Jaafar piti jopa henkilökohtaista päiväkirjaa ajanjaksoista.

Miten lopputulos näkyy? Kaikkien kompromissien jälkeen tästä tuli kahden tunnin versio. Uskonko itse hyväksikäyttötapauksiin? Uskon että Michael oli erikoinen persoona jolla ei ollut lapsuutta ja siksi vietti aikaa Neverlandissa itseään puolet nuorempien poikien kanssa. Yksityiskohdista varmasti kiistellään ja Jacksonin perikunta ei taatusti halunnut käsitellä näitä kysymyksiä. Ulkopuolisen näkökulmasta tämä on voitto heille ja häviö katsojille jotka haluavat enemmän sisältöä lahjakkaan artistin elämästä. Tämä ei ole ainoa esimerkki kun taiteilijan elämästä jätetään jotain pois mutta tuloksena on silti hyvä teos. Katsoin samana iltana Tina Turneria käsittelevän What’s Love Gotta Do It ja musiikin lisäksi se saa paljon irti mitä tulee esim. suhdedynamiikkaan tai parisuhdeväkivaltaan. Michael elokuvana kallistuu positiivisen puolelle pääasiassa Jaafarin ja teknisten ansioiden kautta mutta tämä olisi tarvinnut muutakin kuin “Isäni oli p****pää ja minä olen pyhimys. Nähdään toisessa osassa.”

Tämä on hyväntuulinen vaikkakin pinnallinen music biopic. On hienoa heittäytyä mukaan Beat It, Badin, Thrillerin ja Billie Jeanin tahtiin. Sen tahti on suoraviivaista ja mukaansatempaavaa mutta jossain vaiheessa olisi halunnut vähän syvennystä mistä lahjakkuus johtuu ja miksi selitykset muuttuvat montaaseiksi. Me saamme periaatteessa kaiken sen mitä odottaa: on hänen Joe-isänsä joka hakkasi poikiaan. On Jackson 5, on simpanssi Bubbles, Thrillerin tekemistä, ihosairaus, hänen ihailunsa Ihmemaa Ozia ja Peter Pania kohtaan. Tämä on highlight reel minkä välissä olisi ollut kaikkea muutakin kerrottavaa kuten Joen kaksoiselämä, Brooke Shields ja muut tyttöystävät, John Landis, miten Neverland kehittyi mutta nekin on eliminoitu ajan takia ja jotain pitäisi jättää seuraavaa osaa varten.

Se onkin mielenkiintoista koska tämä on kompromissinen visio uran huipusta joten onko kakkososa väistämättömästä alamäestä. Siitä tulee varmaan downer mitä tulee tyyliin sillä tämä ei anna mitään merkkiä tulevasta. Se seikka tykkäänkö tästä elokuvasta perustuu siihen että tämä on traileri ja part 2 on se missä varsinainen liha tulee luiden päälle. Onko se sen arvoista koska tämä on juhlinta ja seuraava osa pyytää unohtamaan kaiken? Puuttuuko perikunta väistämättömään oikeudenkäynnin käsittelyyn?

Tällainen on siis Michael. Sen vahvuudet nojaa useisiin seikkoihin. Aloitetaan näistä… edellä mainittu Jaafar varastaa huomion. Hän on niin pelottavan lähellä setänsä kuvaa ja olemusta. Joskus hymy häikäisi niin että unohdin että tämä ei ole Michael. Juliano Valdi nuorena Michaelina on myös löydetty kyky. Colman Domingo isäpappa Joena on ihan elävä hirviö vaikkakin pinnan alla olisi voinut olla muutakin kuin “I’m a-hole”. Loppupeleissä meillä on punainen lanka Joen ja Michaelin välillä. Isä on kouluttanut viidestä lapsestaan pieniä muusikkoja ja täten isä ratsastaa heidän rahoillaan. Michael on huomattavasti lahjakkain heistä ja päättää itsenäistyä. Tunsin kuinka Michaelin syke nousee kun isälle pitäisi kertoa asian laita. Periaatteessa tämä kertoo itsenäistymisestä perheestään ja Michael todistaa sen. Matka aikuisuuteen on alkanut. Yksinäisyys johtaa ystäväsimpanssiin. Todellisuus johtaa unelmaan. Jackson 5 johtaa sooloihin.

Tässä on taustalla hyvin kuvattu ja leikattu kunnianosoitus Michaelin taiteellisuudelle ja lahjoille. Kuvaaja Dion Beeben visuaalinen tyyli vie yleisön suoraan koreografian keskelle ja tässä elokuva herää henkiin. Siitä itsessään jo täydet pisteet että harhauttaa ongelmista pois. On side note, Mike Myers tuottajan roolissa… hienoa että hän saa töitä sivuosissa. John Logan kirjoittajana lupaa odottaa paljon mutta nyt sitä miettii mikä tästä oli hänen ja mikä oli osa perikunnan vaatimuksia. Se itsessään on jo mielenkiintoinen tarina. Mitä tästä eteenpäin? Ehkä Moonwalker, They Don’t Care About Us ja perhe. Tämä lupailee tyylin osalta kivaa bubblegum viihdettä. Opimme tuntemaan Michaelin jollain tasolla ja muista hädin tuskin mitään. Lopputulos voi kutakuinkin olla sama kuin Hobitin tapauksessa “Pahin on jäänyt taakse” ja pitää sormet pystyssä tai sitten kaatua omaan taakkaansa.

⭐️⭐️⭐️+