MARTY SUPREME

1950-luvulle sijoittuva Marty Supreme seuraa kuvitteellista amerikkalaista pöytätennispelaajaa Marty Mauseria (löyhästi Marty Reismaniin perustuvaa) ja hänen pyrkimyksiään nousta maailmanmestariksi.

Timothée Chalamet’n esittämä Marty Mauser on elokuvan nimensä mukaisesti suuri, ainakin omassa mielessään. Kun pääsemme loppuun, se voi olla joillekin katsojille out-of-character mutta hän on saavuttanut niin paljon että inhimillisyydelle voi antaa periksi. Tällaiset loput antavat suuryleisölle jotain mihin tarttua mutta siinä on kerroksia. Lopputeksteissä soi Tears For Fearsin Everybody Wants To Rule The World mikä kätkee Martyn illuusion amerikkalaisesta unelmasta. Hän on inhottava, ärsyttävä ja ulkopuolisesti karismaattinen nuorimies joka saa ihmisiä puolelleen. Kuten ohjaaja Josh Safdien ja hänen veljensä Bennyn elokuvissa sattuu, henkilöhahmot puhuvat kuin moottoriturvat ja puhuvat itsensä pulasta omalla nokkeluudellaan. Kun elokuva loppuu, Martyn ongelmat jatkuvat jollain tasolla. En näe tälle hahmolle ulospääsyä katsoen Safdien tapaa rakennella kerroksia. Jos jotain tapahtuu niin kaaos vain yltyy ja ongelmat seuraavat perässä jotta seuraava yllätys odottaisi vuoroaan. Jos elokuva voittaa parhaasta käsikirjoituksesta Oscarin, se irtoaisi hienosta rakenteellisesta kerroksellisuudesta ja näyttelijöiden kyvystä improvisoida tarpeen tullen. Josh Safdie pitää näyttelijät liikkeellä koko ajan

Vaikka Timothée Chalamet yhdistetään Kardashianiin ja on uusi teini-ikoni, monet saattavat vertaa häntä uudeksi Daniel Day-Lewisiksi. Ihmiset puhuvat paljon “haavoittuvaisesta kukkasesta” Call Me By Your Namen lopussa mutta hän osoitti myös pitävänsä pintansa naisvetovoimaisissa Greta Gerwigin elokuvissa ja lopulta Denis Villeneuven Dune – elokuvissa. Marty taitaa olla hänen kompleksisin suoritus ja kaukana hänen maneereistaan. Hänen silmänsä elävät innosta tai turhamaisuudesta. Hänen suunsa käy koko ajan tilanteen eskaloituessa. Jos hän voittaa Oscarin, sanoisin että edellä mainitsemani loppu vaikuttaa myös asiaan. Akatemia tykkää matkoista ja Marty vie meidät katsojana sinne.

Elokuva ei olisi myös mitään ilman sivuosasuorituksiaan. Oikea miljardööri Kevin O’Leary kilpailevana narsistina tekee ihan laatujälkeä. Gwyneth Paltrow ei ole ollut yhtä hyvä pitkään aikaan itsensä kaltaisena haihtuvana tähtenä. Odessa A’zion pahaa-aavistamattomana rakkaudenkohteena on myös vedossa. Timothée ja Josh Safdien moottoriturpadialogi vetää mukaansa kun muutkin ovat mukana ja kaikilla on tyylinsä. Josh Safdie tekee ensimmäisen elokuvansa ilman veljeään Bennya ja onnistuu heistä kahdesta pysymään samassa hengessä kuin veljesten aiemmissa elokuvissa Uncut Gems ja Good Time. Tempo on hyvin hektistä samalla tasolla missä päähenkilömme on. Kameratyö pitäytyy kasvokuvissa ja heittäytyy välillä shaky camin puolelle saadakseen läpi Martyn obsession ja tilanteen pähkähullun kerroksen. Tämä ei ole koominen skenaario vaan kaaottinen kerros missä Marty uskoo voivansa ratkaista jokaisen ongelman jopa inhottavuuteen asti. Jos viimeinen kuva osuu Safdien päähenkilön mielenmaisemaan, jonkinlaisella matkalla ollaan oltu. Tässä elokuva ei päästä otteestaan. Vaikka hän on inhottava nuorimies, hänen ulospääsyään miettii läpi elokuvan.

Elokuva on mielenkiintoinen siinäkin että se on 50-luvun skenaario mutta tunnelma muistuttaa 70-luvun rikoselokuvista ja on siirtänyt soundtrackia 80-luvulta jopa sopivasti kuvatun introa myöten missä Forever Young pauhaa. Ikäänkuin Martyn kuvittelema amerikkalainen unelma vallitsisi läpi vuosien. Ensimmäisen tunnin tulos kertoo jotain Toisen Maailmansodan jälkeisestä ylpeydestä ja halusta olla paras jolloin Marty on polttanut siltoja perässään.

Marty Supreme on poikkeuksellinen jännitysnäytelmä narsistisesta mutta silti parhaansa tekevästä nuoresta pingispelaajasta maailmansa huipulla ja pohjalla. Kaikkein herkimmät katsojat saavat varmasti paniikkikohtauksen alistuessaan Safdien hektisyydelle mutta voivat hengittää paikoitellen. Kun loppu tulee, onko luvassa sitten helpotus, vastuu, kauhu vai uusi haaste mutta sen saa itse miettiä.

⭐️⭐️⭐️⭐️½