HALLOWEEN MONTH #3
Seuraavaksi on luvassa Kim Jee-woon I Saw The Devil. Nyt on arviovuorossa ➡️ Danny Boylen 28 DAYS LATER
Danny Boylen ohjaama ja Alex Garlandin käsikirjoittama 28 Days Later on ollut inspiraationa monelle lähteelle. Se virvoitti zombiegenren 2000-luvun alussa ja tämä subgenre alkoi kuihtua hiljalleen vaikkakin merkkejä sen kohdeyleisöstä on vieläkin olemassa. Kuinka moni voi kiistää että lähdemateriaalista huolimatta Walking Deadin intro on kytköksissä tähän? Molemmissa protagonisti herää koomasta ihan uuteen, apokalytiseen maailmaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Shaun of the Dead oli seuraava brittien aluevaltaus zombiareenalla. Tämä innoitti myös elokuvantekijöitä virvoittamaan kirjoja adaptaatioiksi kuten I Am Legend ja World War Z. Roska-areenalla ilmestyi Doomsday ja Planet Terror.
Tämä ilmestyi oikeaan aikaan. Se pisti Cillian Murphyn ja Naomie Harrisin kartalle. Siitä tuli jälleen ajankohtainen Covidin jälkeen ja uusi jatko-osa ilmestyi monen vuoden jälkeen. Miten se kestää mielestäni? Se ei ole yhtä rikas kuin The Walking Deadin maailma tai yhtä satiirista yhteiskuntakritiikkiä tarjoava kuin Shaun of the Dead. Ja muita dramaattisesti ja temaattisesti parempia on ilmestynyt mutta silti se kestää aika hyvin Danny Boylen ohjauksen ja tasaisen tarinankerrontansa takia.
Tämä on aika hyvä character study hahmojen ottaessa askelia kohti väistämättömyyttä. Cillian Murphy, Naomie Harris ja Brendan Gleeson myös näyttävät elävöittävän materiaalia niin paljon kuin mahdollista. Harrisin hahmo Selena aloittaa vakavana ohjenuorana Murphyn hahmolle Jimille jonka täytyy oppia että entinen elämä on nyt mennyttä ja vain omalla selviytymisellä on väliä. Elokuvan edetessä voi nähdä jonkin klikkauksen pöytien kääntyessä. Selena on yhtä halukas jatkamaan elämää kuin Jim alussa ja Jim on puolestaan selviytymistä nähneenä kokelaana entistä kovaotteisempi saadakseen haluamansa. Kuten The Walking Dead teki myöhemmin, selviytyminen johtaa matkaan ja uusiin käänteisiin. Saamme enemmän käsitystä mitä Lontoon ulkopuolella mietitään ja keihin voidaan luottaa.
Danny Boyle on tehnyt realistista jälkeä. Elokuvaa on syystäkin verrattu viime aikaisiin tapahtumiin. Kun Covid ja Ukraina ilmestyivät kaikkien elämään ja tietoisuuteen, ihmisluonto ajattelee heti ensimmäisenä “Tämä kestää vain pari viikkoa ja paluu normaaliin”. Tässä on sellaista dialogia. Boylen heikkoudet näkyvät vain joissain hänelle tyypillisissä leikkausvalinnoissa. Alun hosuminen laski odotuksia mutta se oikeutetaan mitä enemmän kaaos eskaloituu. Kaaos koitetaan ehkäistä jonkinlaisella järjestyksellä. Näkyy morsetusta ja muita hätäsignaaleja merkiksi siitä että jotain voidaan tehdä.
28 Days Later ei mullista genreään välttämättä yhtä rikkaasti kuin monet seuraajansa. Sen voi nähdä samalla lailla kuin The Blair Witch Project found footagen suhteen. Sen jälkeen tehtiin muita dramaattisesti ja temaattisesti tehokkaampia elokuvia ja tässä tapauksessa 28 Days Later raapaisi pintaa huomattavasti. Se toimii hyvin omana pikkutarinaan kun päähenkilöiden pov antaa kuvan tästä apokalytisesta yhteiskunnasta. Se muuttuu kolmannessa näytöksessä vielä dramaattiseksi ja herättää kysymyksiä yhteiskunnan toiminnasta. It’s the way the world works… kun ydinpommi räjähtää, mitä silloin mietitään? Selviytyjiä? Järjestelmän toimivuutta? Luokkajakoa? Kahta jälkimmäistä todennäköisesti eniten kun mielikuvat isosta kuvasta alkavat. Tässä ihmiset ovat vielä vaarallisempia kuin zombiet ulkopuolella.
Tässä Alex Garland on jatkanut mielenkiintoisella urallaan herättäen kysymyksiä tekoälystä (Ex-Machina), sukupuolijaosta (Men) tai vaikkapa autoritaarisuudesta (Civil War). 28 Days Later ei edusta kenenkään parhaimmistoa mutta on hyvällä tolalla harjoittaessaan useita viisaita genren alueita ja sitä ei pidä väheksyä.
⭐️⭐️⭐️⭐️-
