HALLOWEEN MONTH #4
Sanonta kuuluu “Kosto on parasta nautittuna kylmänä” ja näin se pätee etelä-korealaisen Kim Ji-woon I Saw The Devilin tapauksessa. Kosto ei ole itselläni tuntunut yhtä syvältä kouraisevalta elokuvissa kuin tässä, Oldboyssa (sama pääosan esittäjä Choi Min-sik), Scorsesen Cape Fearissa tai Nightingalessa.
Kim Ji-woon tekee tyyliltään vaihtelevia elokuvia. A Tale of Two Sisters oli psykologinen, klaustrofobinen kauhutrilleri. The Good, The Bad, The Weird oli Western – henkinen toimintaelokuva ja lista on loputon. I Saw The Devil kallistuu vigilante genreen. Uskon että action fanit saavat siitä myös paljon irti takaa-ajoineen mutta sen paikka tällä Halloween – listalla on ansaittua. Se on sadistista kauhua missä on paljon ruumiinosien katkaisua ja yleensä ruumiiseen kohdistettua väkivaltaa. Kun ajattelen tätä elokuvaa, henkinen ja fyysinen kärsimys sekä sielun haavoittuvaisuus tulee ensimmäisenä mieleen.
Tässä on kyse etsivän (Lee Byung-hun) ja sarjamurhaajan (Choi Min-sik) välisestä kissa- ja hiirileikistä. Etsivän Kim Soo-hyeon vaimo tapetaan brutaalisti ja mies ottaa ohjat omiin käsiinsä. Käytyään epäiltyjä läpi, mies löytää kohteensa Jang Kyung-chul, kiduttaa tätä mielensä mukaan, päästää menemään, jäljittää tätä ja aloittaa prosessin jälleen. Molemmat koittavat päästä toistensa mieleen voittaakseen pelin väkivallan eskaloituessa.
Todistamme jo heti alussa brutaalia murhaa ja mitä ollaan menettämässä. Elokuva esittää etsivän menetyksen hyvin asianmukaisesti. Murha ja menetys ovat subjektiivisia kokemuksia. Ruumiin löytäminen esitetään tragediana muiden silmissä mutta etsivälle tästä tulee sisäinen kamppailu. Tässä on moraalisesti harmaa tarina kun saamme enemmän taustaa tappajalle emmekä etsivälle jonka mielenterveys pysyy arvoituksena viimeisiin hetkiin saakka. Elokuvan nimi paholaisesta on lopulta katsojan oma valinta. Kim ja Jang ovat saman kolikon kääntöpuolia jolloin ajattelin Kimin tekevän elokuvan brutaaleinta väkivaltaa ja Jang on kuin raivohullu koira jota pidetään koekaniina. Elokuva ei tarvitse motivointia päättää moraalista koska teknisesti tämä on hyvin pätevää työtä ja kuvat hoitavat ajattelun meille. Elokuva varmistaa myös hengähdystauon jolloin voimme naureskella Jangin logiikalle “Miksi se hullu tekee näin?” Saamme myös paljon insightia näiden miesten elämään ennen seuraavaa yhteenottoa.
Jos me muistamme Dirty Harryn ja Scorpionin yhteenoton, protagonisti teki elokuvan kärkevintä väkivaltaa ja sama pätee tässä jos auktoriteettihahmon kidutussessiot menevät ihon alle. Silti Jang on ihan yhtä väkivaltainen ellei jopa vaarallisempi hahmo viedessään naisia kohti järkkymätöntä tuhoa. Hän osoittaa myös oveluutta ja häikäilemättömyyttä voittaakseen Kimin omilla säännöillään. Jos muut elokuvat vievät koston tai koston epäonnistumisen siististi päätökseen, I Saw The Devil pakottaa katsomaan graafisuutta silmiin ja muistamaan mitä kosto tuo mukanaan.
I Saw The Devil on äärimmäisen pätevää työtä kamera-ajojen ja jännien leikkausten ohessa. Ja yli kaksituntisena kostoleffana, se käyttää aikansa hyvin. Oldboyn pääosaa koristanut Choi Min-sik on tässä karismaattinen hallitessaan kahden miehen character studya. Lee Byung-hun seuraa myös hyvin perässä. Tämän elokuvan jälkeen kostoa ei katso samalla tavalla historian toistuessa odottamattomilla tavoilla.
⭐️⭐️⭐️⭐️+
