Sunnuntai ja pitkän viikon jälkeen pääsi taas leffojen pariin. Joulu on välillä ihmeellistä aikaa ja tällä kertaa joulupukki toi hieman uusia tuuli toisen harrastuksen eli valmennusjuttujen parista, joten aikaa leffoille on seuraavat pari kuukautta hieman vähemmän. No, jos on pelipäivä juhlapäivä, niin juhlapäivä on sitten myös aina päivä kun ehtii vihdoin leffojen pariin. Katsottavaa olisi levyillä ollut taas vaikka kuinka paljon, mutta päätin silti katsastaa mitä uutta on tullut Netflixiin tarjolle, ja olihan sinne sitten ilmestynyt tälläinen Raskanlainen AD Vitam, joka herätti heti huomion. Niin, onhan nämä tälläiset aina huomion herättäneet kun esittelyssä puhutaan entisestä agentista jonka kotiin joku murtautuu ja sen jälkeen vanha elämä palaa kuvioihin ja vähintään yhtä monta kertaa on pettyneenä saanut todeta, että eipä ole aiheeseen taas keksitty yhtään mitään uutta.
No mutta nyt oli ja aika paljonkin. Tämä leffa oikeasti muodostui lopulta aika mielenkiintoiseksi ja ennen kaikki fressiksi. Alku asetelmasta huolimatta, tässä ei oikeastaan ollut lopulta juurikaan sitä samaa toistoa mitä näissä sitten yleensä lopulta on. Leffa lähti todella vauhdikkaasti käyntiin, ei tilanne nyt kovinkaan pitkään ollut sellainen ”eletään tässä iloisia eläkepäiviä”, vaan itse asiaan päästiin aika nopeasti. Toisaalta, eipä ollut kyllä aavistustakaan mitä tässä tuleman pitää, ja ennen kaikkia leffan aikajana pääsi kyllä yllättämään aika paljon. Myöskään leffan roolitukset eivät olleet lainkaan ennalta luettavissa tai koko juoni ylipäätään, vaan juonta oikeasti rakennettiin pikku hiljaa niin kuin tälläisissä tehtiin ennen vanhaan. Pala palalta asiat aukesivat lisää, ja lopulta koko kuvio alkoi paljastua. Yksi varmasta lähimenneisyyden parhaista leffoista noin niin kuin juonellisesti.
Leffa oli muutenkin roolitettu erittäin hyvin, vaikka mitään tuttuja kasvoja ei tässä toki ollut. Cuillaime Canet, joka kuuluu muuten myös leffan kirjoittatiimiin vakuutti todella vahvasti Franck Lazareffin pääroollissa eikä hänen vaimoaan näytellyt Stephane Caillard jäänyt leffassa yhtään sen huonommaksi. Paljastamatta tässä sen enempää taas itse juonta, niin ehkä juuri tuo Leon rooli tästä leffasta teki niin erilaisen, ainakin paransi sitä huimasti. Muutenkin kaikki roolit ministeristä lähtien toimivat todella hyvin ja leffa oli alusta loppuun hyvin uskottava. Tai no yksi uskomaton asia on tästä kyllä pakko nostaa esiin, nimittäin tuo koko liitovarjohomma ei nyt kyllä ihan vakuuttanut vaan vei siltä uskottavuudelta kyllä muutaman pisteen, etenkin kun se oli sitten lopulta vielä niin isossa roolissa koko leffan kannalta, mutta katsokaan ja arvioikaa itse mitä mieltä olette.
Leffan äänet olivat vain 7.1.2, josta etenkin tuo viimeinen numero on hieman pettymys. Ei nyt luulisi olevan niin iso juttu lisätä sinne kattoo edes niitä neljää kanavaa käyttöön, muuttaisi jo montaa asiaa, vaikka sieltä ei mitään erityistä edes tulisi. Joo, kyllä leffan äänet olivat ok, mutta ihan ehdottomasti olisin toivonut parempaa. Paljon toki tässäkin dialogia, ja ehkä ne kaikki highlightit puuttuivat. Tosin, kuvan osalta oltiin sitten taas todella hyvällä tasolla ja tää oli oikeasti tosi tyylikäs ja kivaa katsottavaa! On kyseessä sitten enemmän tykki tai Netflix, niin kuvanlaatu katsoessa Netflixin on todellakin parantanut viime aikoina!
Lähde: Leffafriikki.com
