SHAUN OF THE DEAD

HALLOWEEN MONTH #2…

Tässä on elokuva mikä on parantunut aina joka katselukerralla. Se on periaatteessa romanttinen brittikomedia Shaunista (Simon Pegg) joka tekee huonoja valintoja läpi elämänsä. Hänellä on kaksi kämppistä joista toinen on lapsuudenystävä (Nick Frost). Hänen tyttöystävänsä on saamassa tarpeekseen tämän passiivisuudestaan. Hän inhoaa isäpuoltaan (Bill Nighy) samalla kun hän yrittää pitää lämpimät välit äitiinsä. Ainoa turvapaikka kodin lisäksi on Winchester pubi. Kaikki on romahtamassa hänen ympärillään samalla kun zombiepidemia on puhkeamassa maailmalla.

Shaun of the Dead toimii vähän joka eri tasolla. Se on zombielokuva romanttisen komedian sisällä ja fanit saavat siitä kaiken irti. Social satire on myös naulan kantaan koska britit ovat omalla tavallaan ankeita, halvaantuneita, löysiä ja vaitonaisia niin kuin oikeat zombit. Elokuva käyttää pitkän kamera-ajon Shaunin sunnuntaiaamusta ja kaikki vaikuttaa arkiselta. Sitä kiinnittää huomiota autonpesijöihin ja roskakuljettajiin jotta kohtaus jäisi mieleen. Seuraavana aamuna rutiini on sama mutta nyt Shaun kävelee saman kamera-ajon keskellä ja ketään ei ole paikalla. Zombiepidemia on alkanut mutta Shaun, liian tottuneena tapoihinsa, ei kiinnitä huomiota. Kauhuelokuvan tavoin uutiset viestivät (ja ajoittain satiiriseen sävyyn) oudoista ilmiöistä samalla kun henkilökohtaiset ongelmat vallitsevat. Zombeja ei kohdella tässä vitsinä. Ne ovat tässä ja nyt. He vain sattuvat olemaan komedian sisällä. Tässä ohjaaja Wright valitsee hyvin hänelle tutut rapid editing stylen, close upit ja zoomaukset Shaunin muodostaessa kuningassuunnitelmansa mitä tehdä epidemian vallitessa: rentoutua ja juoda olutta pubissa rakkaiden keskellä.

Samalla kun Shaun koittaa selvitä, epidemia on samalla hänen matkansa “aikuisuuteen”: hän joutuu kohtaamaan muuttuneen maailman yrittäessään korjata välit muihin. Saamme mukavia hetkiä hänen äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Hän hakee tyttöystävänsä “ritarillisesti” turvaan ja pelastaa muitakin samalla. Elokuva on täynnä kuningasideoita kun jotkut asiat ovat hulvattomasti vain sattuman varassa ja jossain vaiheessa jopa näkyy vaihtoehtoja jotka vaan ignoorataan. Shaun ei välttämättä tee kaikkea oikein laskiessaan oman mukavuusalueensa varaan ja on vastuussa kaikesta mitä tapahtuu. Hän ei ole vihollinen vaan perusbritti jonka tarvitsee siirtyä eteenpäin. Jotta yleisön ei tarvitsisi hävetä näkemäänsä, Shaun jätetään keskikastiin. Hänen tarvitsee uudistua vain luonnollisista siirtymistä.

Elokuva ilmestyi aikoihin kun zombigenre alkoi saada tuulta alleen. Sen lähin kilpailija Zombieland on aikalailla sidottu amerikkalaiseen kulttuuriin ja road movieen kun tämä on taas brittiläinen, Richard Curtis romcomien jatketta. Vaikka Walking Dead saavutti enemmän laadukasta sisältöä mitä tulee lähimmäisen menettämiseen, uhrauksiin, vaikeisiin valintoihin, uuden kohtaamiseen ja vahvimman selviytymiseen, Shaun of the Dead koski näihin teemoihin myös. Edgar Wright osoittaa kunniaa sellaisille klassikoille kuin Night of the Living Dead repliikkejä myöten ja tekee pilaa niistä. Olin onneni kukkoloilla kun mukavuuteen tarttunut mies pohti pitäisikö zombeja heittää hänen rakastamillaan vinyylilevyillä. Tai pätkä missä pohdittiin onko zombit edelleen takapihalla. Tai sellaiset comedy of manners pätkät kuten radion sammuttaminen keskellä yötä ja avonaisesta etuovesta huomauttaminen mikä johtaa hauskaan payoffiin.

Shaun of the Dead kestää vieläkin aika hyvin kiitos myös Simon Peggin suorituksen hukassa olevana Shaunina. Kauhukomedia panostaa siihen kun blood and gore ilmestyy, hahmojen kuuluu reagoida heille olennaisella tavalla. Sitä ei tarvitse pakottaa mutta pyrkiä johonkin mikä naurattaa genren ehdoilla. Eksentrinen tyyppi sopii tällaiseen ympäristöön ja kuka tahansa omaa itseään ajatteleva pystyy nauramaan tälle. Mikään ei voisi olla hauskempaa kuin Shaunin puolivillaisen suunnitelman toteutuvan vain osaksi jolloin ainoa vaihtoehto on vain todeta “Voisitko matkia orankia taas?”

⭐⭐⭐⭐+