The Bikeridersin juoni on saanut inspiraationsa Danny Lyonin samannimisestä valokuvakirjasta joka kuvaa Vandals Motorcycle Clubin elämää ja se taas on kuvitteellinen versio Outlaws Motorcycle Clubista. Vuonna 1965 Kathy Bauer (Jodie Comer) tapaa kyseisen klubin kuumapäisen jäsenen Benny Crossin (Austin Butler) ja heidän tuulipäinen romanssinsa alkaa. Perustaja Johnny Davisilla (Tom Hardy) on omat suunnitelmansa Bennylle.
The Bikeriders onkin mielenkiintoinen tapaus. Se oli epävarmaa tapahtuuko elokuva koska se kuului 20th Century Studiosille ja Disney osti sen. Heillä ei ollut aikomusta julkaista sitä ja lopulta Focus Features otti elokuvan haltuunsa. Kesänä kun isot elokuvat olivat harvassa niin sekaan saatiin vähän kypsempiäkin tapauksia. The Bikeriders oli yksi niistä. Se vaikutti myös Oscar ehdokkaalta. Siihen se tuskin pääsee. Jeff Nichols on ohjannut paljon indie elokuvia (Midnight Special, Taking Shelter, Mud, Loving) ja tämä on hänen ensimmäisiä kaupallisia yrityksiä.
Se ei ole loistava vaikka paljon hyviä yrityksiä siihen suuntaan on. Tämä on Nicholsin oma versio Goodfellasista missä alkukohtaus on oikeastaan koko tarinan käännepiste kun joukolla alkaa mennä huonosti. Äkkinäisiä freeze frameja. Protagonisti jolla on identiteetti hukassa. Karismaattinen johtaja. Vaimoke yhtenä kertojista. Yleinen tunnelmointi koko maailmasta. Jopa loppu muistuttaa vanhoista päivistä. Tässä on hienot ainekset. Moottoripyöräjengi hakee hyväksyntää maailmalta ja kaikki sopeutumattomat löytävät tiensä klubiin. He olivat kapinallisia mutta kunnioittavia. Ehkeivät he totelleet lakia joka käänteessä mutta järjestys vallitsi silti. Johnny on saanut inspiraationsa klubiin Marlon Brandon elokuvasta The Wild One ja koko ajatus nojaa Vietnamin sodan pahoinvointiin. Tämä on miesten maailma ja naiset ovat toissijaisia. Siitä syntyy Johnnyn, Bennyn ja Kathyn välinen jännite kun huomiota tarvitaan kaikkialla. Voiko klubi säilyä hengissä Johnnyn vision yltäessä kauas horisonttiin?
Tämä on pääasiassa Tom Hardyn ja Jodie Comerin elokuva. Rikosdraamoissa ennenkin loistaneelle Tom Hardylle olennainen matala mumiseminen jää vähemmälle mutta chilli olemus ja rööki suussa tekevät hahmosta kantavan sielun. Samoin myös Jodie Comer kertojana jonka murre ja spontaani puhetyyli antavat persoonallisuutta. Comer tekee hyvää vauhtia tuloaan vakavasti otettavaksi nimeksi ja tämä elokuva tekee niin.
Jos joissain asioissa kamppailin niin se oli Austin Butler. Hän ei ole huono tässä ollenkaan. En vaan ollut uskoa rakkaustarinaan vasta kun päästiin viimeiseen tuntiin. Se alkaa flirttailusta, kehittyy hyväksi oloksi ja sitten olemmekin lähellä puolta väliä. Elokuva pitää hänet maisemissa sekä Hardyn että Comerin kiistakapulana ja jonkinlaisena kannanottona aikakaudelle ilman sen kummempaa omaa auktoriteettiutta. Kaiken huomioon ottaen hän ei ole parhaimmillaan tässä. Sama koskee myös Michael Shannonia ja Norman Reedusia jotka ottavat irti kaiken sen mitä heille annetaan. Omia henkilökohtaisia hetkiä tulee mutta heti kun leffa loppuu, olin vähän pettynyt “That’s it for them?”
Siitä pääsemme siihen että elokuva olisi voinut kestää puoli tuntia kauemmin elävöittääkseen romanssin ja kaikki sivuhenkilöt joilla olisi voinut olla omat tarinansa kerrottavana. Elokuva pääsee oikeuksiinsa kun Vietnamin sodan jälkitunnelmat muuttavat klubia ja tässä muilla olisi ollut tilaisuutensa. Huumeet ja alkoholi lisääntyvät ja Johnny alkaa menettää otteensa. Toby Wallacen esittämä nuorisorikollinen tulee mukaan kuvioihin ja olemmekin lähellä 70-lukua. Ehkä Nichols olisi voinut uskoa materiaaliin vielä enemmän eikä olisi huolehtinut katsojien sietokyvystä.
The Bikeriders kestää aika hyvin kasassa suoritustensa, aikakauden kuvausten ja tunnelmoinnin kautta. Rikosdraamojen ystävät saavat osansa scorsesemaisista äijäfiilistelystä ja Harley Davidson ystävät rakastavat prätkien pörinää valkokankaalla. Elokuva perustuu valokuvakirjaan ja tekijä itse (Mike Faist as Danny Lyon) pysyy juonessa mukana antaakseen dokumentaarisen otteen ja jotkin otokset ovat myös sen mukaisia. Ehkä elokuva olisi voinut olla vielä upeampi vaikkakin olin mukana sen maailmassa suorituksineen kaikkineen.
⭐⭐⭐½
