LOVE LIES BLEEDING
Olin katsomassa Love Lies Bleeding mikä ei valitettavasti päässyt Suomen markkinoille mutta ottipahan Night Visions sen ohjelmistoonsa. Pärjäsimme ilman suomitekstejä ja vanhassa teatterissa Cinema Orionissa. Sellaisessa on välillä oma tunnelmansa kun yleisö eläytyy ja taputtaa lopussa. Oli ainakin sen arvoista…
Vuonna 1989 sijoittuva juoni seuraa rikollisperheeseen kuuluvan syrjäytyneen kuntosalipäällikön Lou Langstonin (Kristen Stewart) ja kunnianhimoisen kehonrakentajan Jackie Cleaverin (Katy O’Brian) suhdetta. He rakastuvat mutta Loun tietämättä, Jackie on juuri saanut työpaikan ampumaradalta, jonka omistaa Loun vieraantunut isä, Lou Sr. (Ed Harris). Steroidit, Loun lanko (Dave Franco), perheolosuhteet ja lopullinen murha liittyvät myös verkkoon ja soppa on valmiina.
Love Lies Bleeding on Rose Glassin toinen elokuva Saint Maudin jälkeen. Hänen impulssinsa näyttää osuvan kertomuksiin naisista jotka osuvat erikoisiin tilanteisiin. Saint Maudissa oli uskonnollinen nainen joka haluaa epätoivoisesti pelastaa kuolevan naisen. Tässä on myös kyse pelastuksesta ja genren odotusten ylityksestä. Lähin vertailukohta tällaisille rikoselokuville missä on lesbopari, on Wachowskin sisarusten Bound. Nämä molemmat ovat neo-noir tyyppisiä mitkä ottavat enemmän irti aiheesta kuin tusinatrillerit yleensä. Heti kun se alkaa, tietää olevansa jonkin äärellä. 80-luku auttaa nykytrillereitä siinä että teknologiaa ei ole lähimaillakaan ja elokuva loppuisi pian jos olisi. Ajankuva auttaa myös tunnelmassa kun kaapissa olo oli vihjailevaa ja salikulttuuri auttoi kommunikoimisessa. Violetissa ja purppurassa värissä on myös visuaalinen antinsa. Kun elokuva etenee, sen ajattelee menevän tiettyyn suuntaan road movien tavoin mutta se palveleekin hahmoja ja heidän konfliktejaan. Genrelle olennaista tapahtuu vain kun se on sopivaa. Loppupeleissä tämä oli arvaamaton.
Kristen Stewart on ollut mukana alalla pitkään ja Twilight maine lokeroi hänet jäykäksi. Nyt hän on enemmän indie darling ja paremmassa maineessa näyttelijänä kuin ennen. Hän osaa mainiosti tällaiset ahdistuneet ja sisäänpäin suuntautuneet outolinnut. Harvemmin hän niissä mokaa. Love Lies Bleeding ei ole yhtä upea suoritus kuin Spencer mutta lähellä mennään. Hänelle olennaiset oikut voimistuvat elokuvan aikana ja sitten päästään kohokohtiin mitkä oikeuttavat kaiken. Ed Harris on aina ollut roolituksissa pahisten suuntaan ja tämä ei tee poikkeusta hirvittävällä takatukallaan ja pälvikaljullaan. Hän tuo kuitenkin tarvittavaa inhimillisyyttä jolloin Truman Show’n manipulaattorissa on jotain mihin tarttua tai The Rockin voimankäytön uhassa on samaistumispintaa. Lou Sr. on läpeensä julma mutta lähestyy ihmistä “Ei hätää. Olen ystäväsi” olkapäälle taputtaen ja iskee jos on pakko. Stewartin ja Harrisin väliset kohtaukset paljastavat jännitteen niin hyvin että Lou Sr. on yksi tämän vuoden lempivihollisiani. Mutta niin myös Stewartin ja O’Brianin kohtaukset. Heidän kemiansa kipinöi ja olin mukana kaikessa mitä tapahtui. Katy O’Brianista kuullaan vielä lisää toivon mukaan. Hänen hahmonsa steroidien käytöstä tulee keskeinen osa tarinaa ja ajaa kaikkea eteenpäin. Elokuvassa ei huonoa suoritusta näe. Jopa sellainen kuin Anna Baryshnikov Daisyn roolissa olisi ollut aika epäkiitollinen hidaste mutta tästä tropesta mustankipeänä kolmantena pyöränä otetaankin enemmän irti kuin luulin eikä se overstay It’s welcome.
Loun ja Jackien suhde perustuu ensiksi seksiin ja kuuliaisuuteen mutta kehittyy sotkuiseksi ja lopulta luottamukseen. Jos on valmis erilaiseen rikosleffaan mikä perustaa elementtinsä myös ajoittaiseen surrealismiin, romanttiseen komediaan, slasheriin ja body horroriin, tämä on teille. Kun luulee ettei elokuva yllätä enää, pakollinen ratkaisu hoidetaan tyylikkäästi kohtauksella mikä jakaa katsojat sillä että “WTF am I watching?!” tai “That’s what I was looking for”. Olin jälkimmäinen katsoja. Jos lukee ohjaajan haastattelun, silloin ymmärtää että elokuvan olisi ollut helppo loppua johonkin tavanomaiseen mutta tämä on jotain persoonallista. Sen tyyliratkaisun voi jäljittää siihen fantasiaan minkä Saint Maudin loppu teki kun päähenkilö on siinä asemassa missä hän toivoo olevansa.
Jos on mahdollisuus nähdä Love Lies Bleeding jostain niin älkää hukatko aikaa. Se on ajan arvoista.
⭐⭐⭐⭐+ /5
