Olen tykännyt Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja-leffoista siitä ensimmäisestä osasta lähtien, toki siis vain leffoina, yhtään kirjaa en ole koskaan lukenut. Mielensäpahoittajat ovat itseasiassa ollut yksi niitä todella todella harvoja suomalaisia leffoja, joista seuraavaa osaa on ihan oikeasti tullut odotettua. Nyt näille tosin taitaa valitettavasti tulla loppu, tai sanotaanko jopa näin että toivottavasti tulee, sillä on täysin mahdotonta kuvitella, että kukaan voisi Antti Litjaa näissä leffoissa korvata ja minun mielestäni on turha edes yrittää, eteenpäin ja uusiin projekteihin sanon minä.
Mielensäpahoittaja on todella hyvin käsikirjoitettu, ja jotenkin juuri sitä, mitä nykypäivän hullutusten edessä tarvitaan. On monta asiaa, jotka ihan oikeasti ennen oli paremmin ja voisi oikeasti pahoittaa mielensä nykyaikana. Mielensäpahoittajat ovat hauskoja, mutta kuitenkin kovin maanläheisiä ja sellaisia, jotka ihan oikeasti voivat olla meidän joka päiväistä elämään. Niin ajankohtaista ja kantaa ottavaa, mutta silti myös paljon historian havinaa. Ja vaikka leffoissa on paljon hyvin rooleja, ei Litjan näyttelemiselle silti vedä mikään vertoja, vai voiko tässä enää edes puhua näyttelemisestä, tuntematta herraa sen enempää, tämä herra voisi olla suora versio joistan suomalaisesta maaseudun miehestä. Sehän tässä kai parasta juuri onkin, aito suomalainen mies.
Leffa tuli tällä kertaa katsottua Itunesista vuokraamalla ja kuten varmasti on nyt tullut jo selväksi, tykkäsin leffasta todella paljon ja voisin sen hyvin joskus katsoa uudelleenkin, vaikka nämä nyt ei varsinaisesti sellaisia leffoja olekaan, joita viitsii montaa kertaa katsoa. Leffan äänistä ei ole mitään sanottavaa, siinä oli kaikki mitä tälläiseen leffaan tarvitaan, ei enempää eikä vähempää. Voin suositella lämpimästi.
Mutta sitten siihen toiseen mielenkiintoiseen aiheeseen, jota moni on varmaankin odotellut. Eli perjantaina saapui vihdoin ameriikanmaalta DIYSoundgroupin HT-8 kaiuttimet. Niitä oli tilattuna neljä kappaletta, ja niiden tarkoituksena oli tulla korvaamaan nykyiset Klipshien RP-250S kaiuttimet. Sikäli tehtävä on haastava, että nuo klipschit ovat aivan älyttömän laadukkaat kaiuttimet ja lisäksi olen tykännyt niistä todella paljon. Ne ovat olleen sekä esteettisesti että ääneltään aivan loistavat kaiuttimet juuri tuohon pienehköön huoneeseen. No, mutta ne hankittiin Klipschien pääkajarien kaveriksi, joten luonnollisesti nyt kuin eteen on rakennettu itse DIYSoundgrouppia, niin kyllähän taaksekin pitää taas saada matsaavaa kaiutinta. Toinen iso syy näiden hankintaan oli tietysti Dolby Atmoksessa. Vaikka nämä toimivat huoneessa ihan loistavasti ja etenkin juuri sen vuoksi kun kuuntelupaikka on tosi lähellä, niin siitäkin huolimatta minua dolbyn ohjeiden ja monien mielipiteiden vuoksi kiinnosti erityisesti vaihtaan Bipolit suoraan säteilevään kaiuttimeen. Dolbyn suosituksena on suoraan säteilevät kaiuttimet, joten pitihän sellaiset sitten saada.
No, kaiuttimet tulivat perjantaina ja seuraavassa sitten hieman siitä prosessista kuvien kanssa.
Kaiuttimet olivat pakattuna näihin kahteen pahvilaatikkoon. Kuten aina, DIYSoundgroupin tuotteet on aina erittäin hyvin ja turvallisesti pakattuna. Ei oikein voi tulla fiilistä, että noissa paketeissa mitään voisi pitkän merimatkan aikana ainakaan hajota.
Myös itse sisältö on todella laadukasta tavaraa. Kotelothan voisi tehdä hyvin itsekin, mutta olen miettiessäni todennut, että koteloiden itse tekeminen ei oikeastaan säästä yhtään mitään, puhumattakaan siitä, että hankkimalla valmiit osat, jälki on huomattavasti siistimpää. Finn-Us merirahdilla kuljetus on sen verran halpaa, että hintaa toimitukselle ei hirveästi tule, muut osathan joutuu joka tapauksessa kuljettamaan, eikä se lentämällä tule siltikään halvemmaksi, vaikka se nopeampaa olisikin. Kuvassa muuten näkyy hyvin, kuinka noissa levyissä on valmiit urat takalevyssä, joten kasaaminen on suhteellisen yksinkertaista niillekin, joilla ei paljon kokemusta rakentelusta ole. Liimaa, muutama puristin, paljon muuta ei tarvita.
Osa tätä projektia on myös jakosuotimien juottaminen. Helpoimmillaan tämäkään ei todellakaan ole hankalaa, DIYSoundgroupilta saa hankittua valmiin piirilevyn, jossa paikat on merkattu (saa myös valmiiksi juotettuna lisähintaan). Sitten vaan osat paikoilleen ( ei oikein voi saada väärin, kun napaisuudellakaan ei ole väliä kuin parissa osassa, joita ei saa väärin), ja juotokset. Tuo on se haastavin osa, sen verran pitää osata juottaa, ettei tule ns. kylmäliitoksia. Tähän löytyy Youtubesta hyviä videoita. eikä todellakaan ole vaikeaa.
Sitten sisään hieman eristettä ja jakosuodin ruuveilla kiinni..
Etukannet kiinni ja puristuksiin, malttamaton laittaa kaikki neljä kerralla..:)
Sen jälkeen sitten vaan maalia pintaan. Pohjalle kerros Otexia ja sen jälkeen Claes Ohlssonin luottomaalia, joilla tein myös Elusivet ja Martyt. Tykkään tuosta maalista paljon, sopii näihin loistavasti, on kestävää ja tyylikästä.
Valmis boxi näyttää sitten tältä, ja on mielestäni erittäin tyylikäs ja ennen kaikkea todella laadukas, itse tehty kaiutin.
Lopuksi kaiuttimille piti vielä tehdä kolot sivuseiniin, jotta kaiuttimet saa upotettua niin syvälle seinään kuin mahdollista. Tämä kahdesta syystä, ensinnäkin koska huone on niin kapea, niin haluan viedä kaiuttimet niin kaukasi korvista kuin mahdolista, nyt ne ovat aivan betonissa asti, joten kauemmas niitä ei saa. Toiseksi, halusin ne taas kankaiden taakse, joten nyt ne tulevat juuri sopivasti akustiikka paneelien kankaiden taakse piiloon, joten koko etuosassa ei näy yhtään kaiutinta.
Takana ne ovat näkyvissä, mutta ovat sen verrran tyylikkäät, että sopivat siellä hyvin olemaan, ja samalla ovat näkyvissä muistuttamassa omasta kädenjäljestä huoneessa. Kyllä näistä voi taas olla ylpeä.
Äänestä sanon tässä vaiheessa vain sen verran, että huone on kalibroitu, ja kyllähän sen eron taas huomaa. Äänet ovat paljon tarkemmat, ja nopealla kuuntelulla kaiuttimet tuovat parannusta juuri siihen mitä niillä haettiin, atmoksen laatuun. Lisää sitten taas kun kokonaisia leffoja on päässyt katsomaan, toivottavasti jo tulevana viikonloppuna jotain.
Lähde: Leffafriikki.com
