TERRIFIER 2

Ensimmäinen Terrifier oli päänpyörittäjä siinä mielessä että se tuli ja meni. Art the Clown oli sen kestävä voima. Hän on hassu mutta ällistyttävän creepy maskeerauksensa voimin. Hän leikkii ja kiduttaa uhrejaan jopa kuoleman jälkeen. Se vaikutti elokuvalta missä on unohdettavia hahmoja ja vähän masentava loppu. Siksi olikin vielä ällistyttävää että jatko-osa tehtiin. No, se ei ollut yllätys vaan kuinka hyvin se otettiin vastaan ja Art the Clown ottaa asemansa jälleen yhtenä suurena horror iconina. Ainakin se vaikuttaa siinä että hän ja Pennywise tappavat klovnialan nopeasti. Nyt kun Michael Myers on jäämässä taas eläkkeelle joksikin aikaa, tämä vuosi synnytti Artin vakiinnuttamisen lisäksi myös The Black Phonen Grabberin ja tiesmitä saadaan vielä vuosien myötä.

Tarina seuraa Artin ylösnousemusta ja kuinka Sienna Shaw ja hänen nuorempi veljensä Jonathan kohtaavat pahamaineisen klovnin Halloween-iltana – vuosi ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Luvassa on paljon outouksia, teurastuksia ja mytologian rakentamista.

Terrifier 2 yltää pois edeltäjänsä varjosta hallitumman ohjauksen kautta. Huomattavaa on että se on kaksi tuntia pitkä. Kolmannen osan ei tarvitse tietysti olla kolme tuntia pitkä ja olisihan tämä voinut leikata aina muutaman sekunnin pois joka kohdasta. Saadaan tiiviimpi paketti. Sen etuudet on kuitenkin siinä mitä ykkösellä ei ollut. Vaikka tietäisi että tässä on tulevia uhreja, elokuva viettää aikaa heidän kanssa sen verran pitkään että heistä välittää. Katselusta on vähän aikaa ja muistan heidät vieläkin. Kun Art todella hyökkää, hän myös hyökkää ja se saattaa tulla puskista. Elokuvasta ollaan raportoitu kuinka jotkut ovat pyörtyneet näytöksissä mikä nyt on vähän sensaatiohakuista kun yleisön silmissä se luo kuvaa jostain erikoisesta. Joku pyörtyy Pulp Fictionin näytöksessä koska katsojalla on diabetes, kertoo vähän yksilöllisyydestä. Mutta tiedän kokemuksesta kun voin pahoin Raw’n ja Triben aikana koska alapää on minulle katsojana heikko paikka.

Terrifier 2 on yhtä blood and gore festia. Art kiduttaa uhrejaan kuin hän olisi lapsi karkkikaupassa. David Howard Thornton as Art the Clown, maskeeraus ja kaikki hullut jutut ovat tässä pääosissa. Elokuvassa on kaikkea mielenkiintoista kuten unikohtaus mikä jatkuu ja jatkuu. On karkeampi kuvasävy 70-luvun grindhouse leffojen tyyliin. Sitten on sankaritar itse ja koko yhteys Artiin. Vaikkei vastauksia saada välttämättä ihan kaikkeen, se antaa suuntaviivoja ja rakentaa mytologiaa näiden kahden elokuvan ympärille. Koko elokuva huipentuu niin että leuka putosi. Vaikken nähnyt sitä teatterissa, se oli ainutlaatuinen jopa kotisohvalta.

⭐⭐⭐⭐-