Kaitsun Leffablogi
-
Blogit
Arachnophobia (1990)
Muksuna tuli useasti katsottua yhtä tiettyä pätkää, joka löytyi kaverilta nauhoitettuna vhs:ltä. Se oli hämähäkeistä kertova kauhukomedia, jossa oli samanlaista vetovoimaa, kuin esim. Spielbergin Tappajahaissa ja Joe Danten Gremlinsissä. Spielberg oli tässäkin rainassa tuottajana ja ohjaajan pallilla toimi mm. Gongosta (1995) tuttu Frank Marshall. Aikoinaan elokuvan nimi opetti junnulle sivistyssanan araknofobia, joka jäi syvälle muistiin tähän päivään asti. Tämän “koko perheen” kauhuleffan edellisestä näkemisestä saattaa olla kulunut jo 30 vuotta. Katsottuani sen uudelleen DVD:ltä näin vapun kunniaksi, niin täytyy todeta, että aika hyvin muistin kumminkin koko leffan ja mikä tär
-
Blogit
The Spine of Night (2021)
Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Baks
-
Blogit
Supersonic man (1979)
Luulin jo, että meikäläinen olisi ottanut haltuun koko supersankarigenren elokuvapuolelta, kun yllättäen vastaan tuli espanjan lahja kyseiselle genrelle. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäinen ison budjetin Teräsmies leffa, joka oli jättimäinen hitti. Tottakai se synnytti halpoja ripoffeja ja näistä ripeimmin markkinoille ilmestyi jo seuraavana vuonna espanjalaisen kulttiohjaajan Juan Piquer Simónin ohjaama Supersonic man. Juan Piquer Simón oli espanjalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan parhaiten kahdesta kulttiklassikostaan Pieces (1982) ja Slugs: The Movie (1988). Molemmat ovat mainioita kauhupätkiä, mutta miten toimikaan ohjaajan supersankariraina… Supersonic man (1979) Kronos, joka tun
-
Blogit
Spun (2002)
Muistan kun 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa oli meilläpäin “coolia” ja “jännittävää” katsoa aikansa huume-elokuvia. Trainspottingista tämä trendi taisi lähteä ja sen jälkeen tuli useita huumemaailman kuvauksia, kuten Kids, Fear and Loathing in Las Vegas, Pusher-trilogia jne… Suurimmasta osasta näistä tuli meikäläisen suosikkipätkiä. Trendi alkoi lopulta hiipua ja viimeisimpänä elokuvana muistan katsoneeni ruotsalaisen black metal-yhtye Bathoryn rumpalin, Jonas Åkerlundin ohjaaman esikoisteoksen Spun. Varsin nimekkäillä näyttelijöillä varustettu pieni huumesekoilu oli varsin mieleenpainuva. Spun tarkoittaa sitä, että liiallisen metamfetamiini käytön takia i
-
Blogit
Frank Herbert's Dune (miniseries, 2000)
Muistan kun katselin Frank Herbertin Dyyni-sarjaa kirjastossa, 2000-luvun alussa ja pyörittelin päätäni, että mitähän roskaa tämäkin on. Ei muistuta yhtään Lynchin synkkää kuvaelmaa. Ajattelin, että ei tule tuotakaan luultavasti koskaan katsottua. Kuinka väärässä olinkaan. Nyt kun Villeneuven Dune part 2 on tapetilla ja hyvän aikaa pyörinyt elokuvateattereissa, ajattelin katsoa hankkimani Dyyni-minisarjan loppuun. Ostin sarjan aikonaan DVD:nä ja katselin sitä siihen pisteeseen, mihin Villeneuven ensimmäinen Dune-elokuva loppuu. Nyt kun uusin elokuva on tuoreessa muistissa ajattelin katsoa sarjan lopuun ja vähän vertailla, minkälaisia eroavaisuuksia näillä on. Sarja on julkaistu vuonna 2000 S
-
Blogit
Silent Hill: Revelation (2012)
Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kummink
-
Blogit
True Detective (Season 1, 2014)
Nyt kun True Detectiven uusin kausi Night Country on ollut jo hyvän aikaa striimattavissa, on hyvä herätä siihen faktaan, että ensimmäinen kausi täyttää tänä vuonna huikeat kymmenen vuotta . En ollut ensimmäistä kautta koskaan aikaisemmin katsonut, vaikka se oli ollut katselujonossa jo tovin jos toisenkin. Tähän saattoi olla syynä alitajunnassa piilevä fakta, että inhokkinäyttelijäni Matthew McConaughey esiintyi sarjassa. Mielsin miehen lipeäväksi romanttisten komedioiden keikariksi ja jo pelkkä naama sai minussa ärsytystä aikaiseksi. Sahara (2005) leffasta asti olin inhonnut tuota kaveria. Toki oli pari poikkeusta, kuten Reign of Fire (2002), jossa Matthew astelee Christian Balen roolisuor
-
Blogit
Аванпост (Avanpost, The Blackout: Invasion Earth, 2019)
Tiktokissa tulee välillä vastaan pätkiä tuntemattomista elokuvista, joita pysähtyy tuijottamaan. Niissä on yleensä joku kysymyksiä herättävä kohtaus, joka taas synnyttää mielenkiinnon nähdä lisää. Yksi video oli niin kutkuttava, että innostuin tutkimaan mistä on kyse. Klipissä “mies” puhuu kohtalokkaasti toiselle miehelle suu peitettynä takin kauluksella. Kauluksen alta paljastuu kummallinen suuton suu. Paikalle saapuu armeijan väkeä pidättämään miestä. Mies alkaa manipuloimaan sotilaiden mieliä. Melko pian selvisi, että kyseessä on venäläinen ufo-invaasioleffa. Harvoin, jos koskaan tulle katsottua venäläisiä elokuvia. Tämän leffan traileri oli sen verran vakuuttavaa hollywood-ta
-
Blogit
Mad God (Phill Tippet's Mad God, 2021)
Phill Tippett on Oscareita ja Emmyjä voittanut amerikkalainen erikoistehostemestari, joka on parhaiten tunnettu Jurassic Parkin, Star Warsien ja Robocopin stop-motion olennoista ja näyttävistä erikoistehosteista. Itse olen kasvanut näiden tehosteiden ja otusten parissa, joten hänen työnsä jälki löytyy kaikista nuoruuden lempielokuvista. Hän on oikeastaan syy, miksi edelleen rakastan elokuvien stop motion otuksia, vaikka kaiken maailman bittimörköjäkin olisi tarjolla nykyään. Kolmekymmentä pitkää vuotta mies on hartaasti kyhännyt omaa elokuvaa, jossa näkyisi hänen kaikki mahdollinen osaamisensa erkoisefektien ja stop-motion olentojen saralla. Rakkaudella rakennettu teos valmistui vihdoinkin
-
Blogit
Elokuvaprojektori esittää: Dog Tags (1987), Adrenalin: Fear The Rush (1996), In the Claws of the CIA (1981)
Kun Elokuvaprojektori-kanavan Timo Laakso järjestää näytöksiä henkilökohtaisessa teatterissaan Kino Laaksossa, niin sitä ei parane missään nimessä missata, sillä tarjolla on aina kovaakin kovempia pätkiä ja sivistäviä harvinaisuuksia mainstreamin ulkopuolelta. On upeaa päästä näkemään näitä teoksia isolta kankaalta, Siksi siis painoin kaasun pohjaan ja ampaisin kohti näytös-iltaa. Tällä kertaa teemana oli Action. Elokuvaprojektori esittää: Dog Tags (1987), Adrenalin: Fear The Rush (1996), In the Claws of the CIA (1981) Ensimmäisenä vuorossa oli vuoden 1987 Dog Tags, jonka on ohjannut Romano Scavolini. Oletuksena oli kannen perusteella b-actionia Commandon tapaan, mutta saimmekin jotain aivan
-
Blogit
Sniper (Sala-ampuja, 1993)
Tämän leffan ostin aikanaan kirpparilta ihan pelkän kannen perusteella. Kansi huokui tuollaista 90-luvun alun vetovoimaista machotoimintaa. Vajaa kuusi vuotta se lepäsikin hyllyssä, koska katsomattomien leffojen jono oli sen verta pitkäksi venähtänyt. Onneksi vihdoinkin pääsin leffan kimppuun ja selvittämään, että mistä on kyse. Kyse on tietenkin Luis Llosan (The Specialist, Anaconda) ohjaamasta toimintapätkästä, jota tähdittää Tom Berenger (Platoon) ja Billy Zane (Rasvatyyni, Mustanaamio, Titanic). Leffa olikin mittavan kulttisuosion lisäksi poikinut itselleen lähes kymmenen jatko-osaa. Ei muuta kuin lätty pyörimään ja tähtäilemään… Sniper (Sala-ampuja, 1993) Mestariampuja Kersantti
-
Blogit
Texas Chainsaw Massacre (2022)
Joulun pyhien aikaan tuli reissattua paikkaan, jossa ei netti toiminut juuri ollenkaan. Niinpä tutkiskeltuani tablettiani hetken huomasin, että olin ladannut Netflixin offline muistiin yhden elokuvan ja unohtanut sen sinne ties kuinka pitkäksi aikaa. Nyt olisi vihdoinkin otollinen hetki katsoa pois tämä teos, kuin ei muitakaan vaihtoehtoja ollut. Yön pimeinä hetkinä lumen tuiskuttaessa mökin ikkunaan laitoin pyörimään Netflixin jakeleman ja Legendary Picturesin tuottaman elokuvan Texas Chainsaw Massacre (2022). Ryppyotsaisimmat katsojat olivat lytänneet tämän uusimman teoksen alinpaan helvettiin, joten en itsekkään ollut pitänyt kiirettä filmin kanssa. Myönnettäköön, että en ole mikään elok
-
Blogit
The Last Border – Viimeisellä Rajalla (1993)
Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisista genre-elokuvista, koska ne ovat aika harvinaista herkkua. Yleensä olemattoman budjetin takia myös toteutustapa kiinnostaa. Kuinka onnistua tekemään vakuuttavaa materiaalia murto-osan budjetilla esikuviin verrattuna. Myös Mad Maxin vanavedessä tulleet post apocalyptiset hiekkakuoppa rip-offit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Siksi olin hieman ihmeissäni, että en ollut aikaisemmin kuullut Mika Kaurismäen ohjaamasta elokuvasta The Last Border. Onneksi Yle Teema tekee kulttuuritekoja ja sieltä tämän bongasin. Elokuva naittaa hiekkakuoppa-exploitaation Lapin taikaan ja tekee meille oman supisuomalaisen Mad Maxin. Tosin ihan täysin kotimaisesta Maxista e
-
Blogit
Legend (1985)
Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985. Lege
-
Blogit
Godzilla Minus One (ゴジラ-1.0マイナスワン, 2023)
Menin katsomaan uutta Godzilla-leffaa ensi-iltaan parista syystä. Ensimmäinen oli se, että kun jenkkien omat Godzilla-seikkailut Monsterversessä ovat vielä käynnissä, niin on mielenkiintoista, että he antavat japanilaisen pienen budjetin version tulla maailmanlaajuiseen teatterilevitykseen. Tästä voi joku mennä sekaisin ja luulla leffan kuuluvan Warner Brossin sarjaan. Lisäksi on hienoa, että alkuperäisen Tohon tuottama aito Godzilla saa näkyvyyttä tällä tavalla. Toinen syy oli se, että minulla oli yksi sarjalippu jäljellä ja näytti siltä, että Godzillaa näytetään ainut kertaisesti vain yhden näytöksen verran meillä päin, joten varasin paikan heti. Ilmeisesti suosionsa takia se on nyt saanut
-
Blogit
The Last Dragon – Idän Lohikäärme (1985)
Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan
-
Blogit
Doomsday (2008)
Kirppareilla elokuvia metsästäessä tulee usein vastaan tiettyjä samoja leffoja. Sex and the city kakkosen ja Bengalin tiikerin lisäksi olen useasti törmännyt yhteen teokseen, joka oikeastaan on aina kiinnostanut, mutta koska sitä on aina tarjolla, niin en ole sitä aiemmin napannut. Olen toki elokuvan nähnyt tuoreeltaan 15 vuotta sitten, mutta muistikuvat alkoivat olla jo hatarat. Väsytystaktiikka toimi ja vihdoinkin nappasin tuon penteleen mukaani blu-ray muodossa. Kyseessä on brittiläisen Neil Marshallin ohjaama genre-elokuva Doomsday (2008). Marshall tunnetaan elokuvista Dog Soldiers ja The Descent, joita pidetään yleisesti genrensä huippuleffoina. Siinä missä Dog Soldiers edustaa ihmissus
-
Blogit
The Girl in the Spider's Web (2018)
Stieg Larssonin Millennium trilogia upposi meikäläiseen siinä, missä keneen tahansa muuhun nordic noir faniin, jopa niin paljon, että tuli hommattua kirjat ja lueskeltua jopa sarjakuva-adaptaatiot (mitä suosittelen). Pidin todella paljon myös David Fincherin jenkkisovituksesta The Girl With The Dragon Tattoo. Kun huomasin, että samaan jenkkisarjaan oli tullut uusi osa, tilasin sen välittömästi sen enempiä tutkimatta aihetta. Leffa oli sen verran oudosti nimetty, että en tunnistanut sitä trilogiasta, mutta ajattelin, että se on jokin amerikkalaisille suunnattu nimi ja kyseessä olisi trilogian kakkososa. En kumminkaan pitänyt kiirettä leffan katsomisella, koska katsottavien leffojen jono on jä
-
Blogit
Inferno (aka. Desert Heat, 1999)
Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin… Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun. Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen, joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne. Viim
-
Blogit
Ghost Dog: The Way of the Samurai (1999)
90-luvun lopussa löysin Anttilan toptenin mahtavista alelaareista ties mitä aarteita. Yksi näistä oli videokasetti, jonka päällä mainittiin sanat “Way of the samurai”. Se riitti nappaamaan kasetin matkaan, vaikka kuvan hahmo ei ihan perinteiseltä samurailta näyttänyt. Kyseessä oli Jim Jarmuschin ohjaama rikosdraama, jonka pääosaa esitti nuorehko Forest Whitaker. Whitakerin hahmon nimi oli mystinen Ghost Dog ja tämä salaperäinen kaveri noudatti samurain elämäntapaa hyvin erilaisessa ympäristössä mihin normaalisti on samurailta totuttu. Tämä elokuva on minulle hyvin nostalginen tapaus ja samalla suosikkini kaikista näkemistäni Jim Jarmuschin teoksista. Ghost Dog: The Way of the Sam