Blogit

Texas Chainsaw Massacre (2022)


Joulun pyhien aikaan tuli reissattua paikkaan, jossa ei netti toiminut juuri ollenkaan. Niinpä tutkiskeltuani tablettiani hetken huomasin, että olin ladannut Netflixin offline muistiin yhden elokuvan ja unohtanut sen sinne ties kuinka pitkäksi aikaa. Nyt olisi vihdoinkin otollinen hetki katsoa pois tämä teos, kuin ei muitakaan vaihtoehtoja ollut. Yön pimeinä hetkinä lumen tuiskuttaessa mökin ikkunaan laitoin pyörimään Netflixin jakeleman ja Legendary Picturesin tuottaman elokuvan Texas Chainsaw Massacre (2022).  Ryppyotsaisimmat katsojat olivat lytänneet tämän uusimman teoksen alinpaan helvettiin, joten en itsekkään ollut pitänyt kiirettä filmin kanssa. Myönnettäköön, että en ole mikään elokuvasarjan fani, mutta alkuperäinen Tobe Hooperin Texasin moottorisahamurhat on yksi kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista. Sen lisäksi pidin yllättävän paljon vuoden 2003 remakesta. Hyppäsin uuden osan pariin siis avoimin mielin.

Texas Chainsaw Massacre (2022)

Nuoret idealistit yrittävät muuttaa texasilaisen aavekaupungin trendikkääksi hipsterikaupungiksi, mutta herättävät samalla tyhmyyksissään uinuvan pahuuden varjoistaan.

Vuoden 2018 Halloween leffan malliin tämä pätkä pyyhkii kaikki jatko-osat muistista ja on suora jatko alkuperäiselle teokselle. Muitakin yhtäläisyyksiä näiden kahden leffan välillä löytyy, kuten alkuperäisen leffan naisnäyttelijä, joka on odottanut 50 vuotta pahan paluuta samalla kovettaen itsensä pyssysoturiksi. Tässä Jamie Lee Curtisin virkaa hoitaa Olwen Fouéré. Sen lisäksi elokuvan nimi on täysin sama kuin alkuperäisellä, olematta kumminkaan alkuperäisen remake, vaan jatko-osa ilman perinteistä “part 2” merkintää.

Alkuperäisen elokuvan tapahtumia kerrataan telkkarissa pyörivän murhamysteeri tosi-tv-sarjan keinoin. Samoin alkuperäisen leffan tapahtumat ovat tuotteistettu texasilaisen kylän matkamuistokrääsäksi. Tämä oli mielestäni nerokas ratkaisu, koska juuri näin amerikassa oikeastikin toimittaisiin, jos tämä olisi totta. Kaikki kauheat tapahtumat muutetaan vaan rahaksi. Hyvää satiiria siis.

Elokuvassa on hauska käänteinen asetelma verrattuna muihin vastaaviin slashereihin. Alkuperäisessä leffassa kun oli hippejä, on tässä hipstereitä. Oikeastaan kylään saapuvat rehvakkaat hipsterit ovat leffan pahiksia, koska he aiheuttavat orpokodin vanhan naisen kuoleman valtaamalla väkisin tämän asunnon ja samalla herättävät Leatherfacen vuosikymmenien rauhasta. Vanhan nahkanaaman on pakko kaivaa saha naftaliinista ja lähteä kostamaan vääryydet. Nämä idealistiset mielensäpahoittaja wokettajat ovatkin kuvattu leffassa melko vastenmielisiksi ja kylän juntti autonkorjaajakin tuntuu fiksummalta herrasmieheltä. Leffan paras kohta onkin, kun bussilastillinen näitä “nuoria wokettaja aikuisia” yrittää puhelin aseenaan “canceloida” Leatherfacen, joka vain sahaa tyypit palasiksi. Siinä ei paljon canceloinnit ja somet auta kun naamanahkaan pukeutunut kaveri tulee antamaan oikeutta moottirisahan avulla. Näinpä katsoja kääntyy kannustamaan vanhaa kunnon Leatherfacea. Taas mainiota satiiria nykyistä Disney-kulttuuria kohtaan.

Elokuva on mielestäni visuaalisesti tyylikäs, vaikka budjetti on ollut kohtalaisen pieni. Yleensä en välitä “John Wickmaisesta” keltaisen ja sinisen kontrastin ylikorostamisesta, mutta tässä se ei häirinnyt. Gorea on runsaasti ja se on hyvin näyttävää. Välillä gore kohtaukset on leikattu nerokkaasti, että kuva leikkaantuu juuri pahimman asian kohdalla, joten se jää katsojalle mielikuvituksen varaan. Tätä jää miettimään mielessään hampaat irvessä. Välillä taas goreilut näytetään surutta ja meno on maukkaan brutaalia.

Kauhuelokuvana se ei ole kovinkaan pelottava ja tunnelmaa ei juurikaan luoda piinaavaksi. Tyyli onkin enempi mustaakin mustempi, brutaali viihdekomedia, jossa on vain tarkoitus mässäillä ja pitää hauskaa. Tämä saattaa harmittaa sarjan aikaisempia faneja. Itse pidin ratkaisusta. En odottanut elokuvan olevan alkuperäisen kaltainen, vaan mukava leffasarjan välipala. Toivon tosin, että tämä vie uudet katsojat alkuperäisen leffan pariin.

Musiikeista sen verran, että lopputeksteissä kuultava “Leatherface theme” oli mielestäni mainio biisi. Sen on tuottanut  Ryan Nicholas “Bullet” shields. Muuten musiikeista vastaa Colin Stetson.

Texas Chainsaw massacre mallia 2022 on puhdasta kolmen tähden viihdettä. Se on kieliposkessa tehty musta komedia, mikä on sen verran tylikkäästi toteutettu, että se ei kaikille mielensäpahoittajille välttämättä avautunut. Ironista tässä on vielä se, että tämä mielensäpahoittajasukupolvi saakin leffassa kyytiä. Satiiri leffassa onkin oikein nautinnollista. Elokuvan ainut synti on se, että se on aika unohdettava teos. Leffan pituus on juuri täydellinen, sen ollessa vain 1h 23 min. Lopputekstien jälkeen nähdään trendikäs “post credit scene”.

– Kai Kumpulainen 1.1.2024

Julistegalleria:

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Kaitsun Leffablogi

Pitkän linjan elokuvaharrastaja arvostelee katsomiaan elokuvia ja samalla kertoo aina vähän jotain itsestään ja suhteestaan elokuvaan. - Kai Kumpulainen

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button