Blogit
-
Nightcrawler (2014)
Joskus harvoin tulee vastaan elokuva, joka piristää olemalla täysin erilainen kuin muut. Sellainen, että se tempaisee mukaansa, etkä osaa sanoa mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta jäät vain tuijottamaan haltioissaan mihin tarina vie, eikä elokuvassa ole yhtään tylsää hetkeä. Dan Gilroyn esikoisohjaus Nightcrawler (2014) on juuri tällainen. 6-vuotta sitten, kun Citymarkertissa oli vielä hyvä leffaosasto, bongasin tämän elokuvan ja siitä asti on ollut tarkoitukseni tämä katsoa, mutta vuosia siinä venyi, kunnes lopulta pääsin loputtomassa katsomislistassani tämän kimppuun. Vuosien saatossa olin luonut tietynlaisen mielikuvan leffasta, ja voi pojat miten yllätyin, kun katsoin sen vihdoin. Se ei oll
-
Wonder Woman 1984: Tylsä, turha ja typerä
Onko Wonder Woman 1984 epäonnistunein supersankarileffa sitten Suicide Squadin? Onko se huonoin elokuva mitä vuonna 2020 puskettiin maailmaan? Oliko leffa tylsä, turha ja typerä? Oliko elokuvasta hauska raivota tunnin mittaisessa podcast-jaksossa? Vastaus kaikkeen: kyllä. Wonder Woman 1984 -elokuvan trailerin perusteella olisi voinut kuvitella, että valkokankaalle pamahtaa värikäs, hauska ja vauhdikas supersankariseikkailu, jossa nähdään loistavia naishahmoja, viihdyttävää toimintaa ja 80-luvun mehustelua. Jos kuvittelit näin, olet väärässä. Kuten opimme aikaisempien DC-leffojen kohdalla: Älä luota markkinointiin. Uudella Wonder Woman 1984 -leffalla ei ole juuri mitään tekemistä 80-luvun kan
-
Pandorum (2009)
Katselin pitkästä aikaa Pandorum-tieteiselokuvan, josta hommasin viime kesänä blu-rayn. Viimeksi olen katsonut tämän 2010 ja silloin pidin siitä. Scifikauhut ovat yksi suosikki leffagenreistä ja tässä on nyt yksi lajityypin pätevä edustaja. Leffa ammentaa kuvastoa Alieneiden ja pikemminkin Event Horizonin kaltaisista elokuvista, mutta kertoo kumminkin aivan omanlaisen tarinan. Event Horizonin ohjaaja Paul W.S. Andersson on elokuvan tuottajana ja tämän brittiläisen tieteiselokuvan on ohjannut saksalainen Christian Alvart. Pandorum (2009) Korpraali Bower (Foster) herää kesken cryo-unen stasiksesta ja hän huomaa olevansa Elysium nimisellä avaruusaluksella, mutta ei muista juuri mitään. Hän läht
-
One Eight Seven (187 – Koodi murhalle, 1997)
Kaikki muistaa 90-luvulta Coolion Gangsta's Paradise biisin ja elokuvan, jolla kappale nousi hititksi, eli Michelle Pheifferin näyttelemän Dangerous Minds – Levottomat sielut. Elokuvassahan opettaja joutuu käyttämään ovelia keinoja saadakseen ghettokoulun luokkalaiset kiinnostumaaan opiskelusta gangstailun ja pahuuksien puuhailun sijaan. Pari vuotta myöhemmin tuli Samuel L. Jacksonin tähdittämä elokuva, jossa oli sama idea, mutta tällä kertaa möyrittiin sellaisessa epätoivon suossa, että Levottomat sielut oli aivan lastenleikkiä näihin ganstereihin verrattuna. Jos Dangerous minds oli enempi opettavainen nuorisoelokuva, niin tämä leffa oli aikuisille suunnattu inhorealistinen totu
-
The Crow: City of Angels (1996)
Nuorena poikana yksi suurimmista vaikuttajista elokuvamaailmassa oli James O'Barrin sarjakuvaan perustuva The Crow elokuva. Sen visuaalinen tyyli vaikutti leffamakuuni vuosikymmeniksi, samoin sen soundtrackillä kuultavat yhtyeet muodostuivat suosikkiyhtyeiksini suurimmaksi osaksi. Yhtä suurena vaikuttajana toimi elokuvan jatko-osa The Crow: City of angels, jonka visuaalinen ilotulitus oli ehkä jopa enemmän minulle tärkeä ja jonka soundtrackin bändit muodostuivat vielä tärkeämmiksi yhtyeiksi, joita kuuntelen vielä tänäkin päivänä. Molempien elokuvien synkkä maailma oli juuri sitä, mitä olisin toivonut myöhemmiltä sarjakuvaelokuvilta, mutta sitä ei yhtä komesti koskaan enää toteutunut ja s
-
Screamers (Sirius 6B – Tuhon Planeetta, 1995)
Yksi suosikki elokuvagenreistäni on tieteiskauhu. Varsinkin ensimmäisen alienin tyylinen selviytymiskauhu. Myös kaikenlaiset androidit ja ihmisrobotit ovat oikein tervetullut lisä. Tälle genrelle varsinkin 90-luku on tuonut valtavasti loistavia nimikkeitä, joista osan olen nähnyt aiemmin ja osan olen bongannut vasta myöhemmin genreä tutkimalla. On aina piristävää löytää uusia näkemättömiä kulttileffoja 80- ja 90-luvulta. Kirjailijoista taas lemppareihini kuuluu Philip K. Dick (Blade Runner, Total Recall, Minority Report). Myös Screamers pohjautuu Philip K. Dickin kirjaan ja sen lisäksi vastaa kaikkea sitä mitä aiemmin mainitsin. Screamersin olin nähnyt aiemmin aikana jolloin vuokrattiin vi
-
Routasydän (1993)
Yhtenä päivänä bongasin Prisman leffahyllystä mielenkiintoisen kannen. Kannessa komeili Ruusun ajasta tutun Katja Kiurun kasvot. Tutkittuani koteloa hetken, se kertoi, että kyseessä on yksi harvoja suomalaisia toimintaelokuvia. Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen jonkinlaiseen pre-dystooppiseen Suomeen, mutta selkeästi ainakin elokuvan alussa ollaan 90-luvun alun maisemissa. Elokuvan kansi luetteli useita hienoja suomalaisia näyttelijöitä, joten olihan tämä hankittava ja nähtävä. On aina piristävää löytää unholaan painuneita suomalaisia genre-elokuvia, joita ei ole vielä nähnyt. Mutta millainen se olikaan… Routasydän (1993) Elämme lähitulevaisuudessa, jossa Suomen liityttyä Euroopan yhtei
-
-
Sisäilmaa (2021)
Sisäilmaa (2021) Häiriötekijä ja varsinkin M/S Romantic ovat suosikkikomedioitani suomalaisesta nykytarjonnasta. Lähes samalla porukalla näytelty Sisäilmaa yllätti olemalla lähes yhtä kovaa tasoa, kuin mainio M/S Romantic. Sarjassa on kolme tunnin pituista osaa, jotka sisältävät komediaa, draamaa, sysimustaa huumoria, inhorealismia ja yliluonnollista kauhua. Jep. Yliluonnollista kauhua. Tämä sekametelisoppa on kaikessa hulluudessaan aivan ratkiriemukasta katsottavaa ja Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman varastavat shown. Björkman on roolissaan hieman samanlainen, kuin mainiossa M/S Romanticissa ja Knihtilä on täysin uudenlainen ja lähes tunnistamaton mainiossa Annelin roolissa. Sarja ker
-
Avengers: Age of Ultron (2015)
Avengers elokuvasarjan kakkososaa on pidetty huonoimpana sarjan osana, mutta ei se ole mielestäni huono elokuva. Kostajien elokuvien taso vaan on niin kova, että siinä liigassa Age of Ultron voi tuntua jonkun mielestä epätyydyttävältä, mutta minä olen aina pitänyt tästä elokuvasta kaikkine ongelmineenkin. Jopa osittain tämä paransi juttuja, jotka olivat vaivanneet minua ensimmäisessä osassa. Visuaalisesti elokuva on komea ja oman aikansa top notch kamaa. Elokuvan on ohjannut Joss Whedon (Firefly). Vaikka Whedonin Justice Leagueen lisäämät jutut eivät istuneet elokuvaan kovinkaan hyvin ja niistä tuli vitsi, niin tässä elokuvassa mies ainakin on tehnyt toimivaa jälkeä ja tasapainottelee hieno
-
Wonder Woman: Bloodlines (2019)
Ennen uuden Wonder Woman elokuvan näkemistä päätin sivistää itseäni katsomalla molemmat Wonder Woman-animaatioelokuvat hankkimiltani blu-rayltä. DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle, mutta tällä kertaa on kyseessä originaalitarina, joka ottaa vain vaikutteita Rebirth-sarjakuvista. Se on neljästoista DC anima
-
WaterWorld (1995)
Tätä “vesi-Mad Maxia” on parjattu vuosikymmeniä, mutta olen aina siitä pitänyt jonkin verran ja välillä puolustanut kovaan ääneen. Varsinkin nuorena poikana se oli vallan mainio toimintapläjäys huikeine lavasteineen ja stuntteineen. Viime katselukerrasta oli sen verran aikaa, että päätin katsoa pitkästä aikaa, että oliko elokuva yhtä hyvä, kuin muistin, vai olinko aivan turhaan vuosien varrella yrittänyt parantaa sen mainetta kehumalla sitä eri medioissa. Valitsin katseluversioksi visuaalisesti parhaan mahdollisen kappaleen mitä käsiini sain, eli 4k uhd blu-rayn. 4k levyllä oli teatteriversio ja toisella levyllä oleva 40 minuuttia pidempi extented versio jäi vielä tarkastamatt
-
Wonder Woman (2009)
Ennen uuden Wonder Woman elokuvan näkemistä päätin sivistää itseäni katsomalla kehutun, vuoden 2009 Wonder Woman-animaatioelokuvan, hankkimaltani blu-rayltä. DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle, kuten tässäkin tapauksessa. Elokuvan juoni pohjautuu George Perezin kirjoittamaan sarjakuvaan ja erityisesti vuo
-
Katsomani elokuvat ja sarjat vuonna 2020
Päätin vuoden alussa tehdä tällaisen projektin, että listaan kaikki vuoden aikana nähdyt elokuvat ja sarjojen kaudet, mitä tulisi katsottua. Projektin idea oli saada selville, että kuinka monta elokuvaa ja sarjaa sitä edes ehtii vuoden aikana katsoa, ettei tule esim. hamstrattua niitä liikaa hyllyyn yms. On myös hauska nähdä, että milloin olen jonkin elokuvan katsonut. Joistakin leffoista tuntui olevan pidempi aika, kuin olikaan ja joistain taas lyhyempi jne. Elokuvien määrään olen tyytyväinen, se on mielestäni ihan tarpeeksi yhdelle vuodella. Sarjojen määrästä yllätyin, että kokonaisia kausia ehti katsoa noinkin monta. En listannut listaan sellaisia elokuvia, joita en katsonut alusta lopp
-
Blade (1998)
Vuonna 1998 ostin Tallinnan Mustanmäentorilta VHS-kasetin, jonka päällä luki “Musta Dracula” ja kannessa komeili Wesley Snipes kovannäköisenä pitkässä nahkatakissa. Hassusti nimetyn kasetin tekstitykset olivat kuin suoraan googlekääntäjällä käännetyt ja ne naurattivat kökköydessään, mutta itse leffa oli rakkautta ensisilmäyksellä. Elettiin ysärin loppupuoliskoa ja sarjakuviin perustuvat elokuvat alkoivat olla tasoa “Batman & Robin” ja “Steel”. Tämä Marvelin sarjakuvaan perustuva elokuva oli aivan eri tasoa. Se oli synkkä, aikuisille suunnattu k18-elokuva, joka oli enemmän kauhua ja väkivältää yhdistelevä verikekkeri, kuin värikkäissä viitoissa kikkai
-
Eraser – Suojelija (1996)
Harvoin tulee katseltua televisiokanavilta elokuvia nykyään. Yleensä katselen elokuvia systemaattisesti ja harkiten aina seuraavaa kohdetta. Tällä kertaa se ei onnistunut, koska avatessani television oli sieltä juuri alkanut Schwarzeneggerin elokuva Eraser. Jäin tuijottamaan alkua. Muistelin, että alussa olisi jotain hyvää matskua. Katsotään se alku äkkiä pois, mietin. Kohta en pystynyt enää lopettamaan tuijotusta. Klassisia kohtia vyöryi perästysten. Välillä ne olivat niin sarjakuvamaisen yliampuvia, että niitä oli vain pakko tuijottaa. Välillä muistin mitä seuraavaksi oli tulossa, joten seuraava klassikkokohtaus oli nähtävä. Yhtäkkiä huomasin, että olin katsonut koko elokuvan. Tajusin, ett
-
Jouluelokuva: Die Hard – Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja… Die Hard – Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988) Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin v
-
American Ninja (1985)
Ala-aste ikäisenä ninjat oli yksi kovimmista jutuista. Kasarin lopussa ja ysärin alussa oli käynnissä jonkinasteinen ninjabuumi, eikä vähiten Ninja Turtleseiden ansiosta. Kovimmilla jätkillä oli vhs:llä aitona tai kopion kopiona “aikuisten” ninjaleffojakin. Itsekkin olin saanut niitä muutamia hankittua. Jotkut niistä olivat oikeasti aivan kelvottomia, mutta paremman puutteessa niitäkin katseltiin. Yksi kaikista ninjaleffoista oli kumminkin se kovin. Se minkä toimintakohtauksia katseltiin uudelleen ja uudelleen ja matkittiin lähimetsissä. Se legendaarisin meidän kylällä oli tietenkin American Ninja! Ja Michael Dudikoff oli meidän sankari siinä missä Syltti, tai Arska. American Ni
-
Hell Comes to Frogtown (1988)
Pitkään olen halunnut nähdä kulttileffa Hell Comes to Frogtown (1988). Oikein ihmettelen, että tätä ei ole nähnyt mistään lapsena. Tämä on juuri sellaista kamaa, joka olisi silloin ollut ihan parasta maanpäällä. VHS-kasetti tästä kumminkin on julkaistu suomessa, mutta vasta nyt näin leffan kokonaisuudessaan. Vuosikausia olen tiennyt sen olemassa olon. Kyseessä on kulttileffa ja b-klassikko, joka yhdistelee ilmestymisvuotensa kaikkia mahdollisia leffatrendejä. Mutta miltä se näytti nykypäivänä… Hell Comes to Frogtown (1988) Eletään dystooppisessa, ydintuhon jälkeisessä maailmassa, jossa suurin osa miehistä on steriilejä. Aavikkokaupunkia johtavat sammakkomutantit, jotka pitävät ihmisna
-
A History of Violence (2005)
Mitä saadaan kun yhdistää body horror-ohjaaja Cronenbergin ja DC:n aikuisille suunnatun sarjakuvan… no ei sitä mitä ekana tulisi mieleen, mutta oikein mainion jännitys draaman kylläkin. A History of violence perustuu John Wagnerin sarjakuvaromaaniin Väkivaltainen tausta. David Cronenberg on vaihtanut tyyliään sitten 80-luvun räväkämpien elokuvien ja muuntaa sarjakuvan tuhanteen kertaan aiemmin kerrotun tarinan vielä kerran yllättäväksi ja erilaiseksi, kuin mitä aiemmin on nähty. Olen ollut aina fani sekä Cronenbergille ja DC:n sarjakuville. Jostain kumman syystä näin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa ja uskon, että jos olisin nähnyt sen tuoreeltaan vuonna 2005, olisi se ollut todella v