Kaksostytöt kaipaavat ja etsivät elämäänsä isää, jota äiti ei ole heille paljastanut. Aleksi Salmenperän tragikomediassa vakuuttavat etenkin nuoret näyttelijät.
Ohjaus: Aleksi Salmenperä
Käsikirjoitus: Aleksi Salmenperä
Näyttelijät: Tomi Lindfors, Laura Birn, Tommi Korpela, Varpu Rintanen, Vilja Rintanen
Lajityyppi: draama, tragikomedia
Kesto: 1 t 39 min
Elokuvan nimi hämää, sillä se ei kerro isänpäivästä vaan isättömyydestä. Itse asiassa nimen piti alunperin olla Takahuone, mutta Isänpäivä kuvaa sisältöä osuvammin. Kyseessä on tragikoomisia piirteitä omaava draama, joka jätti allekirjoittaneen hieman ristiriitaisiin tunnelmiin.
Aleksi Salmenperä on Jussi-palkittu elokuvantekijä, jonka elokuvissa on nähty usein sama miesnäyttelijä, joka sattuu olemaan yksi Suomen suosituimmista ja työllistetyimmistä. Kyseessä on Tommi Korpela. Hän on tähdittänyt Salmenperän elokuvista muun muassa seuraavia: Miehen työ (2007), Häiriötekijä (2015), Tyhjiö (2018) ja Kupla (2022). Ja miksipä ei, sillä Korpela taitaa sekä draaman että komedian ja hänessä on tiettyä juurevuutta ja karismaa, joka kannattelee elokuvia.
Isänpäivä-elokuvassa Korpela näyttelee tosielämän pitkäaikaisen ystävänsä Tomi Lindforsin kanssa. Lindfors esittää Tinkeä, alkoholismin ja aivoinfarktin vuoksi liikuntarajoitteista miestä, joka asuu Pelastusarmeijan palveluyksikössä ja selviää arjesta ystävänsä Veikon (Korpela) avulla.
Toisaalla yksinhuoltajaäiti Saimi (Laura Birn) yrittää vältellä kertomasta teini-ikäisille, taekwondoa harrastaville kaksostyttärilleen Aavalle ja Iirikselle (Varpu ja Vilja Rintanen), kuka heidän isänsä on. Tytöt kun ovat alkaneet ihmetellä miksi heidän sukunsa on niin pieni ja kenen kanssa äiti on saattanut heidät alulle. Saimi ei itsekään ole asiasta ihan varma, mutta epäilee isän olevan Tinke.
Elokuvassa ilahduttaa eniten nuoret amatöörinäyttelijät, kaksostytöt Varpu ja Vilja, jotka ovat juuri sellaisia kuin teini-ikäiset ovat. Kovia kuoreltaan, mutta herkkiä sisältä. Löytävät juuri oikeat sanat loukkaamaan, mutta ovat samalla kuin pienet lapset, jotka kaipaavat aikuiselta rajoja ja rakkautta. Tätä kaikkea näyttelijäsiskot ilmentävät hyvin luontevasti.
Myös amatöörinäyttelijä Tomi Lindfors tuo rooliinsa ennen kaikkea aitoutta ja se on lopulta helppoa, sillä Tinken hahmo on kuin Tomi itse: kokenut samat terveydelliset haasteet elämässä ja Tomikin asuu oikeasti palveluyksikössä. Kaiken lisäksi Tommi Korpelan kanssa vuosikymmeniä jatkunut ystävyys välittyy elokuvassa lämpimänä mutkattomuutena.
Laura Birnin roolihahmo Saimi on ainut, joka ei ihan vakuuta. Jo hänen maskeerauksensa tuntuu epäaidolta ja kliseiseltä. Miksi Saimi on pitänyt jättää vuosia sitten Tavastian takahuoneessa juhlineen näköiseksi? Hahmo jää pikkunätiksi, mutta se ei ole Birnin vika, joka on aina hyvä näyttelijä. Birnin ja kaksostyttäjen kohtaukset sen sijaan henkivät aitoa perhearkea.
Pakko muuten mainita hilpeyttä herättävä Samuli Niittymäen pienimuotoinen, mutta mainio veto Saimin treffikumppanina. Elokuvassa on muutenkin muutama hassu kohtaus, mutta mitään ei vedetä niin sanotusti överiksi.
Isänpäivä jäljittelee tosielämää, vaikka juonenkäänteet itsessään eivät kaikilta osin realistisia olekaan. Välillä tuntuu kuin katsoisi ennemminkin dokumenttia tai muuta ei-näyteltyä kokonaisuutta. Lopputulos on lämmin ja hyväntahtoinen.
Elokuva kuitenkin loppuu ennen kuin alkaakaan. Jäin kaipaamaan enemmän hahmojen kehittelyä ja mahdollisen isän ja tytärten vuorovaikutusta. Elokuvan loppu ei sinänsä jätä jossiteltavaa ja on katkeran suloisuudessaan elämänmakuinen.
⭐️⭐️⭐️
Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org
Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä
