Onko Wonder Woman 1984 epäonnistunein supersankarileffa sitten Suicide Squadin? Onko se huonoin elokuva mitä vuonna 2020 puskettiin maailmaan? Oliko leffa tylsä, turha ja typerä? Oliko elokuvasta hauska raivota tunnin mittaisessa podcast-jaksossa? Vastaus kaikkeen: kyllä.
Wonder Woman 1984 -elokuvan trailerin perusteella olisi voinut kuvitella, että valkokankaalle pamahtaa värikäs, hauska ja vauhdikas supersankariseikkailu, jossa nähdään loistavia naishahmoja, viihdyttävää toimintaa ja 80-luvun mehustelua. Jos kuvittelit näin, olet väärässä.
Kuten opimme aikaisempien DC-leffojen kohdalla: Älä luota markkinointiin.
Uudella Wonder Woman 1984 -leffalla ei ole juuri mitään tekemistä 80-luvun kanssa, mutta ei myöskään Wonder Womanin kanssa. Suositun ja kehutun leffan jatko-osassa ei nähdä näyttävää toimintaa tai kiinnostavia hahmosuhteita. Siinä keskitytään tärkeisiin kysymyksiin kuten; mihin vaatteisiin pukea kuolleista palannut poikaystävä, ja onko nainen minkään arvoinen, jos ei osaa kävellä korkokengillä?
Filmifriikit vauhkosivat elokuvasta uudessa podcast-jaksossa: kuuntele Spotifyssa ja lue alla arvostelu, joka sisältää spoilereita !
Spotify, Google Podcasts, Anchor, RadioPublic, Breaker, Pocket Casts
Kehuja kerännyt Wonder Woman muutaman vuoden takaa on kuin eri maailmasta, kun vertaa sitä sen surkeaan jatko-osaan. Wonder Woman 1984 onnistuu pilaamaan ensimmäisen osan hahmot, teeman ja jopa rakkaustarinan. Se on jo aikamoinen saavutus.
Gal Gadot esittää jälleen Diana Princeä, amatzoniprinsessaa ja supersankaria, joka on ensimmäisen maailmansodan taistelujen jälkeen keskittynyt estämään pikkuvarkauksia ja suremaan menetettyä rakkautta. Mitä Wonder Woman on tehnyt kaikki nämä vuodet siinä välissä? Käsikirjoittajat eivät tästä välitä, joten älä sinäkään kysele! Tärkeintä on tietää, että Dianalla ei ole ollut poikaystävää 40 vuoteen.
Onneksi Diana löytää kivan kaverin tutustuttuaan kollegaansa. Barbara Minerva on kaunis, älykäs, hauska ja ansioitunut argeologi, joka on…täysi luuseri, koska ei osaa kävellä korkokengillä. Barbaran ainoa toive on olla yhtä seksikäs kuin Diana. Kiitos niille feminismin aallonharjalla ratsastaville käsikirjoittajille, jotka toivat tämän hahmon valkokankaalle.
Toisaalla säheltää epäonnistunut liikemies Maxwell Lord, joka etsii keino rikastua. Hänellä on poika, jonka Maxwell epäilee pitävän häntä luuserina, mikä ei ole kivaa. Ainoa ratkaisu tähän on saada rahaa ja maailmanvalta.
Kun kuvioihin viskataan mystinen kivi, joka toteuttaa syvimmät toiveet, on soppa valmis. Kyllä, luit oikein; toivekivi kuin Aladdinissa konsanaan.
Wonder Woman 1984 on visuaalisesti ja tunnelmaltaan oikea sekametelisoppa. On kuin romanttinen komedia, supersankariseikkailu ja poliittinen toimintaelokuva olisi liisteröity yhteen pikaliimalla.
Elokuva sijoittuu 80-luvulle jostain kumman syystä. Vuosikymmenellä ei ole mitään merkitystä minkään kannalta, ellei oteta lukuun muutamaa hassunhauskaa (ei oikeasti) Pretty Woman -tyylistä vaatteidenvaihtokohtausta, joiden jälkeen et enää koskaan katso Chris Pinea samoin silmin.
Niin, Chris Pine tekee paluun Steve Trevorina, sankarillisena pilottina, joka uhrasi oman elämänsä maailmanrauhan takia. Nyt Steve palaa henkiin Dianan toiveen ansiosta, mutta toisen miehen ruumissa! (Kyllä, luit oikein). Steve. Trevorin. sielu. varastaa. toisen. miehen. ruumiin.
Mutta ei huolta! Steve ei ole tästä moksiskaan, eikä ole oikeamielinen Dianakaan, joka iloisesti alkaa parisuhteeseen vanhan poikaystävän ja uuden kropan kanssa. Miksi kirjoittajat valitsivat tämän reitin, sitä ei moni osaa sanoa. Ainoa ongelma, joka tilanteesta syntyy on, että toiveen takia Diana alkaa menettää voimiaan. Kysymys kuuluu; onko Chris Pine voimien menettamisen arvoinen? (Oikea vastaus on: kyllä).
Chris Pine on ehdottomasti parasta koko elokuvassa – siitäkin huolimatta, ettei hahmolla ei ole juuri mitään tekemistä. Mitä Steve Trevor puuhailee 80-luvulla; ei ymmärrä taidetta ja kantaa vyölaukkua. Siitäpä se.
Ainoa syy tuoda Dianan rakkausintressi takaisin on Gal Gadotin ja Chris Pinen välinen kemia. Gadot ei ole loistava näyttelijä, mutta sopii hyvin vilpittöman Wonder Womanin rooliin. Ikävä kyllä kaikki mikä teki hahmosta persoonallisen viime elokuvassa on nyt poissa ja paljastuu, etta Wonder Woman hahmona ei ole erityisen kiinnostava.
Kristen Wiig tuo leffaan hieman huumoria Barbara Minervana, joka toivoo eläimellistä vetovoimaa ja saakin sitä – kirjaimellisesti. Toiveen avulla Barbaran muuttuu Cheetah-petoeläimeksi (kyllä, luit taas oikein) ja tekee kaikkensa pitääkseen toiveensa. Ongelmana on, etta tämä hahmo voitaisiin kirjoittaa ulos elokuvasta, eikä juonellisesti mikään muuttuisi. Jos odotat hänestä kunnon pahista, saat pettyä ankarasti.
Ihana ja lahjakas Pedro Pascal olisi voinut jättää tämän leffan väliin. Hvn antaa kaikkensa, mutta ei onnistu tekemään Maxwell Lordista muuta kuin surkuhupaisen vastustajan Wonder Womanille. Pascal tekee miljoona kertaa paremman roolisuorituksen The Mandalorian -sarjassa, kun miehen naamaa ei edes näy!
Kaiken kaikkiaan elokuva keskittyy täysin vääriin asioihin: pintapuoliseen draamaan ja väsyneeseen huumoriin. Poukkoileva juoni onnistuu samalla olemaan sekä monimutkainen etta typerä. Emme näe Wonder Womania kunnolla toiminnassa kuin muutaman kerran ja silloinkin kohtaukset ovat väkisinväännettyja ja tylsiä.
Leffa ei oikein tunnu tietävän mikä sen teema on, joten se yrittää heittää katsojan silmille vähän mitä käteen sattuu. Varo mitä toivot! Ei saa huijata! Älä mene siitä mistä aita on matalin!
Samalla elokuva vältää kaikki oikeat moraaliset kysymykset. Onko Diana valmis luopumaan supervoimistaan pitääkseen poikaystävänsä? Saako hän olla itsekäs, vaikka maailma tarvitsee häntä? Voiko Steve Trevor varastaa toisen miehen ruumiin? Miten valta korruptoi? Miksi nykymaailmassa on parempi olla tappajakissa kuin nainen?
Ala huoli näistä, koska niistä ei huolinut myöskään kasikirjoittajat tai ohjaaja Patty Jenkins! Lopussa kaikki ongelmat lakaistaan maton alle eikä mikään ole muuttunut elokuvan alkuasetelmasta. Paitsi, että seuraavan Wonder Woman -elokuvan voi jättää katsomatta…
Rating: 2 out of 5.
