HALLOWEEN MONTH #2
Ridley Scottin klassikkoelokuva Alien seuraa kaupallisen avaruusaluksen Nostradamuksen miehistöä, joka tutkii hylättyä avaruusalusta ja joutuu tappavan avaruusolennon saalistamaksi.
Alienia voi syyttää monesta eri asiasta: Ridley Scottin ura ei ole enää samanlainen kuin ennen. Jokainen ohjaaja niin hyvässä kuin pahassa on yrittänyt toistaa sen menestyksen (jopa Scott Prometheus esiosan kanssa) ihan lavasteita ja maskeerausta myöten. Sci-fi ei ollut enää Star Trekia tämän jälkeen. Siitä tuli likaista ja tummaa dystopiaa. Sitä paitsi, jos elokuva olisi ilmestynyt nyt, sitä olisi syytetty liian wake – elokuvaksi katsoen sitä ketkä ovat last guys standing. Kaikki tietävät sen juonen ihan pohjaa myöten. Kuka on sankari ja mikä se huippuhetki on. Alienin arvioiminen on nyt vähän kuin puhuisi vedestä tai patsaasta. Se on niin hyvä että se on osa yleissivistystä.
Argumentaatiota voisi löytyä siitä onko se parempi kuin James Cameronin jatko-osa. Jos tämä on kummitustalo ulkoavaruudessa, Aliens on eeppinen taistelu joten se on kuin vertailisi appelsiinia ja omenaa keskenään. Scottin Alien oli osasyynä myös tehokkaalle markkinoinnille. Siinä missä Psykon mainostus ei paljasta juonenkäännettä, Alienin mainostus ei korostanut avaruusolion ulkonäköä. Traileri antoi ymmärtää että se on yhtä kaaosta ja paniikkia. Piti mennä elokuva katsomaan jos halusi nähdä hirviön tuoman tuhon.
Miten elokuva on kestänyt ajan saatossa? Tosi hyvin. Tällaiseen tuotantosuunnitteluun kului rahaa. Nyt alien olisi helpompaa CGI:n kanssa. Tosin jos Ridley Scott saisi nyt päättää toisin, hän olisi korvannut irtonaisen pään jollain muulla. Nyt se on vain “nukke mikä hymyilee”. Olio ja projekti itse kävivät läpi vaiheita. Ensin lähdettiin liikkeelle käsikirjoittaja Dan O’Bannonista joka työskenteli John Carpenterin Dark Starin parissa. Elokuvasta jätettiin pois ufo minkä O’Bannon halusi hyödyntää kauhuelokuvassa. Käsikirjoitus muodostui ja lopputulos oli melkein samanlainen kuin alkuvaiheessa. Kun tuottajat Walter Hill ja Gordon Carroll saivat sananvaltaa, he lisäsivät jännitteeksi nimeltä mainitsemattoman androidin mikä toimii kaiken uhraavana, kylmän kaupallisena työvälineenä. The Duellistsin ohjaaja Ridley Scott osoittautui hyvin visuaaliseksi ohjaajaksi vaikka historiallinen draama ei antanut aluksi syytä uskoa niin. Hän kuvitteli tämän kummitustaloksi minkä inspiraationa toimi Texas Chainsaw Massacre. Hänen mielikuvituksensa tarttui projektiin. Milloin androidin ympärillä käytettiin maitoa, spagettia ja muuta mössöä jotta se näyttäisi mahdollisimman otherwordly. Alienin pesämuna piti sisällään “Nottinghamin naudanlihaa”.
Olion suunnittelu perustui H.R. Gigerin maalauksiin joita Scott ihaili. Puvun sisällä oli pitkä, nigerialainen näyttelijä Bolaji Badejo mikä toi olion otherwordly ruumiinkielen esiin. Koska tämä on hyvin likainen, pessimistinen maailma ja todentuntuinen niin oliossakin on paljon ihmisen ja eläimen piirteitä. Se ei tunne empatiaa saalistaan kohtaan. Sen “seksuaaliset halut” perustuvat impulsiiviseen hyökkäykseen. Facehugger kourineen mikä hyppää uhrinsa naamalle, istuttaa siemenensä seksuaalisen väkivallan voimin ja pakottaa uhrinsa synnyttämään “vauvan” mikä taas kasvaa suureksi fallossymboliksi. Miehistö on uhrattavissa koska kohde on tärkein ja se muodostaa ikuisen sanoman ahneudesta ja loputtomasta tiedonjanosta.
Pelko tulee monista eri aihealueista. Koska mainostuksen tagline kuului “In space no one can hear you scream”, se perustui tyhjään, armottomaan avaruuteen ja olioon mikä ei tunne sääliä. Apujoukkoja on turha odottaa koska uhraus on ykköstavoite. Tämä on kummitustalo ulkoavaruudessa mutta sitten siinä on myös slasher mentaliteettia, survival horroria ja body horroria. Kun kohtaus John Hurtin kanssa kuvattiin, näyttelijät eivät tienneet mikä sieltä purskahtaa esiin. Veronica Cartwrightin reaktio oli aito koska verta lensi hänen naamalleen ja hän näki tämän mekaanisen “peniksen”. Elokuva myös ylitti odotuksia koska katsojat eivät tienneet kuka selviää. Nyt kun elokuva on niin kuuluisa, kaikki tietävät viimeisen selviytyjän. Vaikka se saattoi olla yllätys, siinä on paljon pohjustusta koska hahmo tekee kaikki oikeat päätökset ja uhraukset.
Vaikka Alien on hyvin suoraviivainen, sen vaikutusta ei sovi vähätellä. Se pitää otteessaan uhkaavan tunnelman kummitellessa taustalla. Ridley Scott suorapuheisena miehenä totesi näyttelijöilleen “Valitsen sinut koska olet paras. Minun on keskityttävä visuaaliseen puoleen.” Vaikka heitä on vain seitsemän, jokainen erottuu joukosta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ihmiset muistavat John Hurtin paneutumisestaan tai Ian Holmin kylmähermoisuuden tässä ennen kuin hän oli Bilbo Reppuli. Harry Dean Stantonilla on hauskoja repliikkejä ja Veronica Cartwright kuvastaa kaikkea sitä mitä yleisö tuntee. Sigourney Weaver toimii järjen äänenä olevana Ripleyna. Tämä oli aikaa kun naistenliike nousi ja saatiin elokuvia kuten Nine To Five ja Norma Rae mitkä käsittelivät työpaikkoja niin omalla kieroutuneella tavallaan Alien sopii siihen myös. Vaikka yleisö tuskin huutaa enää Alienin uudelleenjulkaisujen kohdalla, silloin se iski lujaa ja ihmiset huusivat ja kävivät yrjöllä. Vaikka kaikki tietävät miltä alien näyttää, se on tässä kaikkein uhkaavimmillaan. Mitä enemmän elokuvia tuli (halventamatta niitä parempia), sitä enemmän se menetti tehoaan. Säälimättömästä luonnonkappaleesta ei tarvitse tietää paljoa. Se tulee perääsi ja pysähtyy vain kun kaikki ovat kuolleet.
⭐️⭐️⭐️⭐️½
