Ajattelin kirjoitella tänään jotain aiheesta, jota tuskin olen blogissani aikaisemmin pahemmin kirjoitellut, enkä varmaan ihan hirveästi tule jatkossakaan käsittelemään nimittäin uniani. Tällä kertaa siihen on ehkä kuitenkin ainakin jotain pientä aasinsiltaa, jota rakentaa. Unessani minut oli nimittäin kutsuttu jonkun leffan ensi-iltaan ja olinkin sinne sitten hyvin myöhässä kavereiden kanssa suuntaamassa. Jostain syystä vartijat ovella eivät olleet täysin samaa mieltä ja jouduin lopulta murtautumaan väkisin heidän välistä ja lopulta löysin tieni lähes täyteen leffateatteriin. Siellä olikin sitten hyvin mielenkiintoinen ensi-ilta, josta sitten pääsimme leffan tekijöiden saattelemana astumaan suoraan valkokankaan läpi leffan todellisiin kuvauksiin, tai tavallaan siis elokuvaa, mutta siellä katselimme elokuvaa ikäänkuin livenä. Oliko kyllä aika mielenkiintoista, vaikka uni aika nopeasti tuosta sitten päättyikin, olisihan tuota leffan tekemistä voinut katsella pidempäänkin.
Liekö unet sitten johtuneet perjantaina elokuvasta, sillä myöhäisillassa tuli katsottua sellainen leffa kuin Empire of Light Disney Plussalta. Leffan valintaan meni tällä kertaa vaatimattomat pari sekuntia, nimittäin välittömästi kun traileri pyörähti käyntiin, tiesin, että tämä leffa pitää nähdä. Leffa siis pyörii elokuvateatterin maailmassa, käsitellen todella hienosti mustien rotusortoa ja huonoa kohtelua 1980 luvun alkupuolella. Sam Mendesin leffa on loistava, rehellistä ja karua kuvausta maailmasta, joka tietenkään ei ole tänä päivänäkään kadonnut mihinkään. Aihe on ollut tapetilla enemmän kuin ehkä koskaan, ja hyvä niin. Eikä leffan juoni kulje pelkästään myöskään tuon aiheen ympärillä, vaan mielenterveyden ongelmat ovat myös upeasti esillä, nekin valitettavasti osa yhteiskuntaamme enemmän kuin koskaan.
Vaikka tälläisestä elokuvasta voisi helpolla saada vaikka kuinka synkän, niin mielestäni leffa on kuintenkin enemmän positiivisuuden ja toivon leffa. Leffassa kaikilla on onnenhetkiä ja syvä yritys parempaan elämään. Tietysti, kuten niin usein muutenkin leffoissa, kun rankkaan aiheeseen lisätään ripaus rakkautta, tulee siitä myös väkisinkin myös onnea. Harmi vaan kun vielä tänäkään päivänä kaikki rakkaus ei ole sallittua. Vaikka Olivia Colman ja Micheal Ward ovat leffan suvereenit tähdet, niin ehdottomasti upeimman roolin Mendes on kirjoittanut tähän leffaan Stephenin äidille Delialle, jota näyttelee hienosti Tanya Moodie. Tuo rooli leffan tavallaan sivuosassa osoittaa, kuinka mestarillisesti tämä leffa on kirjoitettu. Upea leffa, upea leffailta yön hiljaisuudessa. Suosittelen lämpimästi ja itselle tuli vaan jatkuvasti mieleen, että kuinka hienoja leffat oikeasti ovat ja kuinka hienoa olisi joskus vaikka omistaa ihan oma oikea leffateatteri, josta rakentaa juuri sellainen kuin itse haluaa.
Tuli tuossa muuten tilattua muutama leffakin taas lisää, vaikka kovasti viikonverran sitä vastaan urhoollisesti taistelin. CDON:issa nimittäin oli kevään Black Friday eli Green Friday ja UHD-leffoja kymmenen 110 eurolla. Niitä olisi saanut myös ostaa 65 eurolla viisi, ja tuota itse asiassa olin todella pitkään miettinyt ja pyöritellyt. Joitakin leffoja, joita alunperin mietin oli jo poistunutkin, ja jotenkin tuon edes viiden kasaan saamisessa oli todella haastetta. Pari kolme leffaa olivat sellaisia, jotka oli vaan jossain vaiheessa saatava, ja sitten kun asiaa pyörittelin uudelleen ja uudelleen, niin näitä ei olisi mistään saanut alle parilla kympillä. Yksi tälläinen ehdottomasti Elvis, jonka haluan myös kotona nähdä. Lopulta sitten päädyin kuitenkin ostamaan koko kympin satsin, sillä on se kuitenkin iso ero onko leffan hinta 11 vai 13 euroa kappaleelta, nythän tavallaan sain sitten yhden lisäviidestä ilmaiseksi. Instassa lisää kuvia kun saapuvat, ja tietysti sitten pikku hiljaa myös päivityksiä täällä kun leffoja on ehtinyt katsomaan. Onneksi kohta on kesäloma, ja ehtii oikeasti leffoja taas katsomaan, odottamassa jo aika kasa kaikkea katsottavaa.
Lähde: Leffafriikki.com
