Italialaista alkuperää oleva Yöhön Kadonneet kiinnitti huomion jo noustuaan Netflixin Top-10 Suomen katsotuimpien listalle jonkin aikaa sitten mutta kesti hetken aikaa ennen kuin siihen tartuin. Tähän varmaan oleellisimpana syynä se, että vaikka leffa näyttikin hyvin kiinnostavalta, niin jotenkin 5.1 äänet eivät kiinnostaneet niin paljon, että leffa olisi ollut pakko katsoa heti. Kun tuo leffa kuitenkin kiinnosti aina uudelleen ja uudelleen niin päätin sitten tarttua syöttiin. Ja ihan hyvä, että tartuin, oli nimittäin aika hyvä leffa.
Ei nyt kuitenkaan ihan mitään omalle Top-listalle menevää, sen verran kuitenkin leffa kärsi lopulta uskottavuusongelmasta. Ja nyt poikkeuksellisesti hieman juonipaljastuksia, eli jos leffa on näkemättä ja haluat pitää jännityksen yllä, niin ei ehkä kannata tämän pidemmälle lukea. Leffan juoni oli siis aika hyvä ja toimikin ihan kivasti. Täytyy sanoa, että itsellä oli aavistus siitä kuka nuo lapset oli kaapannut, mutta ihan en kyllä tälläistä ratkaisua nyt osannut mitenkään aavistaa. Leffassa oli rakennettu hienosti erilaisia kiemuroita, joilla katsojaa yritettiin huijata väärään suuntaan, mutta sitten muutama ongelma. Ensimmäinen hieman outo hetki tuli siinä vaiheessa kun ex-vaimo lähti New Yorkiin, mutta ilmestyi sitten kuitenkin muutamassa minuutissa paikalle. Tämä herätti jo paljon kysymyksiä. No, vaikka tässä vihjattiinkin vahvasti, että syyllisenä olisi tyypit, joille herra oli velkaa, niin jotenkin kuitenkin oma ajatus oli, että ex-vaimo olisi kuitenkin suunnitellut kaikin tämän huumekaverin kanssa.
Loppuratkaisu kuitenkin yllätti positiivisesti, ja ehkä vielä enemmän loppuratkaisun loppuratkaisu. Jotenkin leffan aikana jossain vaiheessa alkoi jopa hieman käymään sääliksi tuota raukkaa aviomiestä jota taas vietiin sata nolla, ja olisi jotenkin ollut leffalle hyvin sopiva loppu, jos herra olisi vaan jäänyt lentokentälle itkemään kun vaimo vei lapset mukanaan. Mutta eipä ollut mies tällä kertaa ihan näin helposti vietävissä. Aikamoisia juonenkäänteitä, mutta silti edelleen hieman tässä uskottavuus oli koetuksella. Molemmilla on omat juonensa, mutta rehellisyyden nimissä, kummankohan suunnitelmat olisivat sitten lain edessä olleet uskottavampia. Joka tapauksessa tässä kohtaa oli sitten jo aika läpinäkyvää miten juoni jatkuu.
Eli mitenköhän tämän leffan nyt summaisi. Ihan loistava käsikirjoitus, mutta jotenkin lopputulos jäi hieman keskinkertaiseksi. Tykkäsin kyllä leffasta todella paljon, mutta silti jotenkin jäi sellainen fiilis, että jotain tästä nyt kuitenkin jäi vielä puuttumaan. Riccardo Scamarcio ja Annabelle Wallis olivat päärooleissa kuitenkin hyviä eikä tämä uskottavuusongelma nyt ainakaan heihin mitenkään kaatunut. Muutenkin casti oli ihan onnistunut. Suosittelen kyllä katsomaan, hyvä leffa.
Lähde: Leffafriikki.com
