Eilen illalla oli taas aikaa istua iltaleffan pariin, äänien ei tarvinnut olla aivan matalalla, mutta halusin kuitenkin katsella jotain rauhallista ja sellaista, jossa korvia ei niin paljon tarvita. Muutenkin nyt oli sellainen fiilis että halusin katsella jotain hieman rauhallisempaa, ei kuitenkaan täysin aivot narikkaan leffaa. Hyviä trillereitä ei ole hirveästi taas tullut viime aikoina vastaan, joten tämän leffan valinta tällä kertaa oli aika helppo. Valinnaksi siis muodostui Netflixistä löytyvä Fair Play-niminen seksuaalinen trilleri-draama. Romanttista tästä nyt ei varsinaisesti saa, vaikka parisuhdedraamaa sitäkin enemmän.
Leffa itse asiassa otti hyvin suorasti käsittelyyn vanhan parisuhteisiin liittyvän valtapelin ja kysymyksen, voiko parisuhde toimia jos naisella on parempi työ, korkeampi palkka ja sitä kautta tavallaan korkeampi työidentiteetillinen arvo? Tässä leffassa asiaa vielä korostetaan entisestään kun kun molemmat ovat samalla työpaikalla, työpaikassa, jossa ainakin leffan mukaan valloillaan on edelleen hyvinkin vanhoillinen hierarkia ja naisia jopa alistava keskustelukulttuuri. Naisten arvo mitataan rahassa ja veitsellä isketään selkään välittömästi kun paikka tulee. Usein johtamiskulttuuriin kuuluneet yömyöhäiset kosteat palaveri ja illanvietot ovat varmasti hajoittaneet maailmanhistoriassa useita liittoja, nyt niitä toinen osapuoli katselee vielä sivusta kaikkine likaisine yksityiskohtineen ja juoruineen. Sensuroimattomasti, sillä kukaanhan ei työpaikalla tiedä suhteesta mitään.
Leffa on hyvin kantaaottava. Leffa tarkoituksella käsittelee asioita kärjistetysti, vai käsitteleekö sittenkään? Mikä leffan tarkoitus ylipäätään on, onko sen tarkoitus nostaa tikun nokkaan jotain, jota joskus on ollut, vai onko isomman rahan bisneksessä oikeasti edelleen tälläistä? Hyvin hyvin mielenkiintoinen leffa, joka varsinaisesti ei anna mitään vastauksia mihinkään, mutta laittaa katsojan ajattelemaan itse. Miehen ja naisen asemaa parisuhteessa korostetaan entisestään antamalla leffan alussa kuva tilanteesta, jossa kaikki olisi voinut olla päin vastoin. Olisiko silloin lopputulos ollut erilainen? Onko niin, että vielä vuonna 2023 parisuhteessa kaikki on hyvin jos miehellä on enemmän valtaa, rahaa ja naisen oma ura tehdään lasten ja muun perheen kustannuksella, jos tehdään?
Kuten tälläiseen leffaan hyvin kuuluu, niin myös loppuratkaisu on hyvin mielenkiintoinen. Kuka lopulta on leffan hyvis ja kuka pahis? Kuka todellisuudessa valtaa käyttää ja miten? Kenen mielenterveys kestää loppuun asti? Tähänkään leffa ei anna luonnollisestikaan suoraa vastausta, vaan leffa päättyy tilanteeseen, joka varmasti jättää jokaisen katsojan mietteliääksi. Leffa on alusta loppuun erittäin kiinnostava, ei ehkä niinkään jännittävä trilleri, mutta jotenkin kuitenkin arkipäiväinen ja käsin kosketeltava. Ei tässä mitään psykopaattista ole, ei niinkään perinteistä perhe-elämää, vaan karu kertomus ruuhkavuosien paineesta (ilman lapsia) rahamaailman julmassa maailmassa. Mitä enemmän leffaa miettii, sitä enemmän tämä tuntuu paranevan, kannattaa ehdottomasti katsoa.
Lähde: Leffafriikki.com
