HALLOWEEN MONTH #6
Quentin Tarantino on enimmäkseen huolehtinut omien käsikirjoitustensa ohjauksista mutta muitakin on ollut. True Romance on hänen elokuvansa mutta kaikkien kompromissien jälkeen kokee että se on enemmän Tony Scottin elokuva. Kronologisuus ja loppu muutettiin Scottille sopivaksi mutta muuten vaan se on hänen juttunsa läpikotaisin. Natural Born Killers muutettiin juurta jaksain ja hän on puhunut siitä vain huonoa. Mediakriittisyys, visuaalinen tykitys ja hahmokehityksen muuttaminen tuli enemmän Oliver Stonen suunnalta kuin hänen kynästään.
Vaikka QT:n mielipiteistä voi olla montaa mieltä vaan, hänen ystävyytensä ohjaaja Robert Rodriguezin kanssa on kiistatonta. He kohtasivat filmifestareilla ja puhuivat yhteisestä projektista. Yhteistyön siemenistä syntyi From Dusk Till Dawn mikä on QT:n ja Rodriguezin brain child. Niin kuin tämän vuoden Abigail, sitä markkinoitiin rikoselokuvana mikä muuttuu vampyyrielokuvaksi. Seth (George Clooney) ja Richie Gecko (Quentin Tarantino) ovat pankkirosvoja jotka pyrkivät Meksikon rajalle ja ottavat panttivangeiksi entisen papin (Harvey Keitel) ja tämän perheen (Juliette Lewis ja Ernest Liu). Vain yksi yö tapaamispaikalla Titty Twister on heidän vapautensa edellä ja yöstä tuleekin selviytymistaistelu vampyyrejä vastaan.
From Dusk Till Dawn sisältää tekijöidensä tavaramerkit. Heti alussa on rangeri Earl McGraw (Michael Parks) joka on jatkanut elämäänsä herrojen toisissa elokuvissa (Kill Bill, Death Proof, Planet Terror). Se on hybridielokuva mihin molemmat herrat voivat olla tyytyväisiä, missä eka puolisko toimii Tarantinon hahmojen small talkin, terävän dialogin ja ytimekkään hahmokehityksen tavoin. Eikä pidä unohtaa ultimate jalkafetissiä kun Salma Hayek pääsee eroottisesti tanssimaan Tarantinon esittämän Richie Geckon edessä. Sitten siitä tulee tokalla puoliskolla Rodriguezin elokuva pienen budjetin hauskuuden ottaessa ohjat. Robert Rodriguez tekee elokuvansa halvalla mutta tehokkaasti. Vampyyriefektit voidaan katsoa halvoiksi Evil Dead kikoiksi mutta se on hauskaa tribuuttia mikä tulee suoraan sydämestä. He kasvoivat 70-luvulla halpojen leffojen parissa ja osoittavat sen nyt A-luokan tasolla. Popcorn elokuva voi olla havainnollisempi oikeissa käsissä. Tätä voisi ajatella heidän Grindhouse Double Featuren edeltäjänä missä Tarantino on tehnyt on-the-run trillerin hillityllä rytmityksellä, väkivalta on ajoittain brutaalia ja hahmot ottavat aikansa. Sitten on Rodriguezin band-of-misfits vs. weak-ass mexican vampires.
Tämä on silti syvällisempi popcorn-elokuva kun sille antaa tilaisuuden. Jokaisessa elokuvassa on hahmojen alustus ennen kuin iso toimintakohtaus tai juonenkäänne tapahtuu. Rodriguez monitoimimiehenä hallitsee leikkauksen ja varmistaa että siirtymävaihe on saumaton. Tämä houkuttelee karkureilla ja veljessuhteella mutta pyytää jäämään vampyyrien takia eikä se harhauta pois hahmoista. Jos en mieti Michael Claytonia, tämä on George Clooneyn paras suoritus irrottautuessaan hänelle ominaisesta Danny Oceanin tai real-life Bruce Waynen karismasta. Hänen esittämänsä Seth Gecko on häikäilemätön, kylmä, kova eikä kykene pitämään lupauksiaan mutta silti hän on komea, kunniallinen ja sanansa mittainen mies. Hän on varmaankin myös yksi suosikeistani Tarantinon hahmogalleriasta. Vaikka hän on vastuussa suurimmasta osasta kaikesta pahasta mitä tässä tapahtuu, hän tiedostaa sen ja pyrkii johonkin hyvään. Harvey Keitel antaa tälle roolille ihan 110 % saadessaan uskonkriisissä olevan papin myymään pienemmätkin hetket. Juliette Lewis seuraa myös hyvin perässä Cape Fearin jatkeena ollessaan ujo tyttö josta voi tulla rohkea. Pääosanelikon heikoin lenkki on Quentin Tarantino joka on enemmän kotonaan esittäessään itseään pienemmässä osassa mutta Richien osa olisi vaatinut jonkun kokeneemman. Hän on välillä hauska ja tietää miltä näyttää kameran edessä jolloin hän on hiljainen uhka veljensä rinnalla muttei saa mitään omia standout hetkiä kun leikkaus tekee tehtävät hänen puolestaan.
Danny Trejo, Salma Hayek ja Cheech Marin triplaroolissa hallitsevat myös tokaa puoliskoa. Alkuperäisen Inglorius Bastardsin Fred Williamson ja Friday the 13thin ja monien slashereiden maskeeraaja Tom Savini liittyvät mukaan leikkiin värikkäinä hahmoina jotka voisivat olla suoraan mielikuvituksellisesta lajin parodiasta. Kauhufanit voivat huomata easter egg viittauksen Savinin ja cameon tekevän maskeeraajan Greg Nicoteron kukkotappelun välillä. Pullottavan aseen voi havaita myös Desperadosta.
Vampyyrien alkuperä saa huomiota vain viimeisessä kuvassa ja Robert Rodriguez keskittyi siihen lopulta Netlixin TV-uusversiossa mikä selitti jokaisen kohtauksen uudelleen juurta jaksain mutta tässä se on paremmin suodatettavissa jos haluaa jotain mielikuvituksen varaan liittyen Richien käytökseen, miksi Salma Hayekin käärmetanssi on sitä mitä on tai miksi hänen nimensä on Santanico Pandemonium. Elokuvan selitys miksi tapaamispaikaksi järjestettiin Titty Twister, on siksi myös hauskin pätkä. Niiden kaikkien umpiselittäminen olisi lajin pettämistä. Kritiikki koskee välillä sitä että vampyyrit ovat tässä aika heikkoja vastuksia. Se ilmenee dialogissa “Tämä baari on vain rekkakuskeille ja motoristeille” (tarkoittaen yksinkertaisia ihmisiä joita ei jää kaipaamaan) ja siihen kun liitetään vielä alkoholi ja yllätyselementit mukaan, he olivat aika järjestäytyneitä mutta tämä band of misfits yllätti heidät aika osuvasti.
From Dusk Till Dawn on hienoa viihdettä minkä pariin tykkää palata monesti. Siihen tarvittiin kahdet aivot että kahteen tai kolmeen kohderyhmään tulevat katsomaan tämän. Jos toimintayleisö ei välitä vampyyreista, se ei haittaa. Ainakin yritettiin. Kun nyt mietitään miten yleisöä saadaan teattereihin, tällaisia vapauksia ja riskejä pitäisi suoda välillä. Se vaatii rahaa ja siksi Rodriguezin ja Tarantinon menestys soivat jotain mitä vaalia. Ne vieraannuttavat mutta löytävät tiensä myöhemmin. Pitää myös onnitella ZZ Topin panostusta biisiin She’s Just Killing Me.
Elokuva loi franchisen DVD markkinoille mihin Tarantinolla ja Rodriguezilla oli hyvin vähän tekemistä. Niistä ensimmäinen jatko-osa From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money on yksi huonoimmista elokuvista ikinä ja kolmas elokuva From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter on ainakin parempi. Edellä mainittu Netflix sarja on tarpeeton mutta viihdyttävä luodessaan ensimmäisen elokuvan uusiksi ja kirjoittaessaan oman mytologiansa.
Ainakin meillä kaikilla on ensimmäinen osa. Jos en mieti vakavasti otettavia vampyyrileffoja kuten Interview With A Vampire niin From Dusk Till Dawn on minun The Lost Boysini. Voimme aina katsoa jälkikäteen että se alusti George Clooneyn uraa, todisti että Tarantino ei osaa näytellä ja jonkin sellaisen kuin Abigailin kannattaisi kokeilla siipiään.
⭐⭐⭐⭐+
