SCREAM VI

SCREAM VI

Vuosi edellisen osien tapahtumien jälkeen Sam (Melissa Barrera) ja Tara (Jenna Ortega) asuvat nyt New Yorkissa, ja Tara opiskelee Blackmore Universityssä yhdessä kanssaselviytyjiensä Chad (Mason Gooding) ja Mindy Meeksin (Jasmin Savoy-Brown) kanssa. Sam käy terapiassa ja häntä halveksutaan julkisesti verkossa olevan salaliittoteorian vuoksi että hän oli viimeisimpien murhien todellinen suunnittelija. Ghostface on alkanut tehdä uutta tuloaan New Yorkiin entistä brutaalimpana tehden kaupungista teurastusareenansa.

Scream (2022) oli yllättäjä. Se oli sarjan Force Awakens esitellessään joukon uusia hahmoja vanhojen hahmojen seassa. Uusi jatko-osa teki tuloaan melkein välittömästi. Se oli ehkä huono merkki että vihreää valoa näytetään heti perään ja tuote ilmestyy heti vuodessa. Toinen merkki oli vakiokasvon Neve Campbellin Sidneyn poissaolo palkkasotkun takia. Asia voidaan korjata seuraavaan osaan päästessä mutta uutinen ei järkyttänyt mm. siksi koska Sidney jo oikeastaan välitti soihdun eteenpäin Samille jolla on omat demoninsa kannettavana. Scream VI on sarjan The Last Jedi siinä mielessä että se kääntää veneen ja laajentaa legacy sequelista kertomalla onko jotkut uhrattavissa. Sen lisäksi True Crime genre saa osansa kommentaattorista. Scream elokuvien etu on siinä että ne ilmestyy aina aikana kun voidaan kommentoida ajankohtaisia ilmiöitä kuten spektaakkelioikeudenkäyntiä ja Internetin julkisuuspuolta. Pilkkakirves ei osu huonoihin kauhuelokuviin tällä kertaa koska nykykauhu on hyvässä jamassa mutta ainakin tiedostuneisuus ja nostalgia on ollut kirjoittajien mielessä. Kirby ja Mindy puhuvat sellaisella tavalla kuin nykykauhufanit puhuvat.

Sam on elokuvan malliesimerkki siitä miten nykyisessä ilmapiirissä uhrista ei välitetä ja leimaaminen päättää suunnan. Kun ollaan lopussa, hän on tavallaan kuin Star Warsin Rey joka on vaikeassa paikassa ja seuraava elokuva päättää hänen suuntansa. Ellei kolmas osa tee riseofskywalkereita ja kumoa sitä mitä tehtiin. Melissa Barrera on nyt ansainnut paikkansa sarjan uutena sankarina ja on tehnyt hahmosta omansa tuntumatta liian paljon Sidneylta. Jenna Ortega on Tara ja viimeksi suurimman osan sairaalavuoteella. Nyt kun hänen tähtensä on noussut niin myös hänen osuutensa. Samin ja Taran kemiat kehittyvät elokuvan teeman mukaisesti. Toinen on True Crime aallon keskellä ja toinen koittaa unohtaa kaiken. Hekin päätyvät risteykseen ajan tullessa. Mason Gooding saa myös osuutensa laajennettua paremmin kuin edellisellä kerralla ja ihan ansaitusti. Jasmin Savoy-Brown jatkaa tutulla linjallaan edellisen jälkeen. He ansaitsevat nimen Core Four koska he selvisivät edellisestä osasta, sellainen asia minkä Scream 2 olisi voinut korostaa. Hayden Panettierren paluu on odotettua ja hänen osuutensa saakin innostumaan ja hämmästymään.

Scream VI on näitä mistä tykkää jos on jo muutenkin pysynyt metatasoisen Scooby Doo mysteerin ja slasher horrorin junassa tai sitten ei tykkää jos sarjasta on loppunut höyry jo ajat sitten. Ykkönen on lajinsa klassikko mikä kestää vieläkin. Jatko-osia ei välttämättä tarvitse, mutta nautin niistä niin hyvässä kuin pahassa. Se on lopulta subjektiivista tykkääkö niistä kun ne nojaavat siihen pystyykö parodionnin ottamaan tarpeeksi vakavasti ja nauttiiko dialogista. Monien suosikki kakkonen on mielestäni yliarvostettu viedessään tutut elementit enemmän parodionnin ja ennalta-arvattavuuden suuntaan vaikkakin se vie hahmokehityksen ihan mukavasti maaliin. Kolmonen, vaikkakin tuotantokriisinsä riivaama, on taas aliarvostettu viedessään trilogian päätökseen ja jään muistelemaan useita hetkiä. Nelosella on faninsa ja sillä on hyvä viimeinen puoli tuntia mutta sitä ennen se on aika hengetön ja identiteettinsä kanssa kamppaileva. Vitonen on legacy sequel ja sellaisenaan aika onnistunut kun sarja on uusilla vesillä.

Kutonen hyödyntää hyvin New Yorkin asetelmia. Elokuva mikä vinkkaa tahallisesti samantapaisen Jason Takes Manhattanin suuntaan tässä vaiheessa sarjaa, on joko huono idea tai tahallisen nerokasta. Vaikka tilaa olisi voitu hyödyntää vielä enemmän budjetin antaessa periksi niin rikosten täyttämässä kaupungissa missä tappaminen on arkipäivää, sopii tapahtumapaikaksi ja elokuva onnistuukin lukuisten kohtausten takia mitä trailerissa näkyi. Kaupassa piileskely ja metrossa tapahtuva väijyminen on hienosti rytmitetty vainoharhaisuuden seassa. Tikkailta pakeneminen päättyy ilkeästi ja Galen jahtaaminen on aika kekseliäs loppupeleissä. Alku ja loppu määrittää sen miten suhtautuu Scream elokuvaan ja tämä intro kilpailee sarjan parhaimpien kanssa. Jotkut jäävät kaipaamaan siitä vähän lisää mikä on ymmärrettävää mutta pidin paljon siitä mitä näin ja päättelin. Sitä ei aina näe näissä elokuvissa ja lisää oman kerroksensa Ghostfaceen. Legendaarisen Roger L. Jacksonin ääni ja jonkun stunttinäyttelijän tulkitsema Ghostface on nyt ketterämpi, brutaalimpi tapaus joka hallitsee tilansa. Ei ainakaan heti tule mieleen kompastuiko tämä tappaja sen kummemmin.

Elokuvan suunta paranee aina silloin jos loppu jää elämään. Screameja opiskellut arvaa varmaan edes jotain. Minä arvasin pari tärkeää asiaa… mutta monessa ratkaisevassa asiassa johdettiin myös harhaan. Niin hyvin että melkein pompahdin tuoliltani. Jos Screamissa on harhautuksia, tuki ja turva tai joku taustalla lymyilevä, heihin kannattaa kiinnittää huomiota mutta näissä tapauksissa ratkaisee epäilyn positiivinen tai negatiivinen energia. Seuraavilla katselukerroilla huomaa ettei tuohon kiinnittänyt huomiota ja miten tappaja/tappajat toteuttivat kaiken.

Scream VI ei missään nimessä ole täydellinen elokuva. Edellä mainittu New Yorkin kaupunki on tässä budjetin rajoissa ja aina kun sarja saavuttaa seuraavan huippunsa, seuraajalla on haasteensa. Elokuva mitä mainostettiin aika brutaalina jatko-osana, ei ole niin brutaali. Se jättää saman jälkimaun kuin useimmat jatko-osat. Koska nämä on tarkoitettu yleisöelokuviksi niin se ei ota liikaa riskejä ja keksii petkutuksia lähempänä loppua. Ei pitäisi valittaa koska minäkin hurrasin aina sille jos Dewey selvisi läpi yön vakavien haavojen jälkeen. Mutta sekin kertoo katsojan subjektiivisuudesta. Jos hyväksyy sen mitä näkee, nauttii siitä että nyt selviytymisaste voi olla ihan 11. Toinen ongelma on siinä jos edellinen oli Scream 1 uudelleenlämmittelyä, tämä tarttuu toisaalta hyödyntämään uusiksi joitain Scream 2 ideoita ja jotkin asiat muistuttavat siitä leffasta turhankin hyvin. Toivottavaa olisi ettei Scream 7 tee näitä juttuja turhan usein.

Scream VI pysyy pinnalla todella hyvin. Näitä elokuvia tullaan katsomaan kauhufanina ja jos nauttii mysteeristä, nauttii tästä. Uusi näyttelijäkaarti on ottanut sarjan omakseen ja Courtney Cox on edelleen maisemissa muistuttamassa menneestä. Neve Campbellin poissaolo selitetään elokuvassa tarpeeksi hyvin että siihen uskoo ja Melissa Barreran evoluutio Samina tuntuu. Mielenkiinnolla odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kunhan vaan ette tee Ghostface in Space. Käsi ylös ne jotka uskovat siihen että se on hyvä idea…

⭐⭐⭐½ /5