Olin muutama vko sitten katsomassa Abigailin Finnkinon viiden euron päivillä ja elokuvalla on jo jonkinlaista kulttisuosiota. Entäs teillä? Katsoitteko sen jo nyt vai odotatteko myöhemmälle vaiheelle? Harmittiko twistin paljastuminen markkinoinnissa?
Elokuva seuraa sieppaajia, jotka vangitsevat voimakkaan alamaailman pomon tyttären Abigailin (Alisha Weir) ja vaativat 50 miljoonaa dollaria hänen vapauttamisestaan tietämättä, että nuori tyttö on todella vampyyri.
Abigail joutui lippuluukuilla vaikean paikan eteen. Mainostus kertoi mistä tässä on kyse. Vampyyrityttö lahtaa sieppaajiaan ja twisti paljastuu 45 min. kohdalla. Kauhukomediat ovat olleet vaikeita paloja maksavalle yleisölle ja tämä on muutenkin yksi lukuisista viimeaikaisista semi-Dracula adaptaatioista kuten Renfield ja The Invitation. Se ei ollut menestys mutta ansaitsee yleisönsä. Jos itsetietoinen vampyyrielokuva puree, Abigail on lajinsa parempia edustajia. Tällaisia ollaan tehty hyvinkin pitkään. Mieleeni tulee From Dusk Till Dawn, Robert Rodriguezin ja Quentin Tarantinon rikosleffa mikä paljastuu ekan tunnin jälkeen vampyyrielokuvaksi. Dynamiikka muuttui ja siitä se muistetaan. Olisiko Abigail hyötynyt erilaisesta markkinoinnista? Kyllä ja olisin varmaan muuttanut sitä mitä materiaalia näyttäisin, vaikkakin vampyyrigenre tarvitsee oman yleisönsä ja siihen suhtaudutaan eri lailla kuin perinteiseen kauhuun.
Jos markkinointia ei mieti, kestääkö elokuva itsenään? Ready or Notin ja kahden edellisen Screamin ohjaajat Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillette ovat hallinneet kieli-poskessa-kauhun ja leikkineet genren säännöillä. Ready or Not käsitteli kartanoa missä morsianta jahdataan takaa. Morsian kehittyy ja koko perhe joutuu miettimään omaa korruptiotaan. Tässä ballerinatyttö on ensin viaton uhri joka paljastuu itse saalistajaksi ja roistot kehittyvät joutuessaan miettimään omaa asemaansa. Kathryn Newtonin hahmo miettii vampyyrisääntöjä ja niitä riittää niin True Bloodissa kuin Twilightissa mutta Abigail muuttaa vähän aiempia käsityksiä. Se tekee saalistajan uhreista leluja tai lemmikkejä joita on opetettava.
Elokuvassa on laaja tähtikaarti joista suurimmalla osalla on kokemusta kauhukomedioista tai vampyyreista. Kahta edellistä Screamia tähdittänyt Melissa Barrera jatkaa voitonkulkuaan mahdollisena tulevana kauhuikonina. Koska ryhmä nimetään Frank Sinatran The Rat Packin mukaan, Barrera on kutsumanimeltään Joey. Hän välittää empatiat saadessaan otteen Abigailista ja toimiessaan yleisön pov:na. Barrera saa varmaan töitä muualtakin mutta nyt hän on uusi Jamie Lee Curtis. Kathryn Newton ja Kevin Durand varastavat myös kohtauksia toisilleen koomisina lisäkkeinä eikä pidä unohtaa Dan Stevensia myöskään. Nämä roolit ovat tropeja mutta hauskoja sellaisia. Koska Ocean’s Eleven tyyppinen porukka tarvitsee omat piirteensä erottuakseen, suoritukset ovat uskottavia kaiken kaaoksen keskellä. Tämä ei ole suurta taidetta vaan genre-elokuva. Sellaisenaan se täyttää hyvät ehdot ja tästä varmasti puhutaan ajan kanssa samalla tasolla kuin The Lost Boysista.
Abigailin varsinainen tähti on pääosan esittäjä itse Alisha Weir. Tyttö aloittaa elokuvan Tšaikovskin Swan Lakella ja huiman kameratyön siivittämänä tehden intron jo heti kiinnostavaksi. Swan Lakella on muutenkin osansa vampyyrihistoriassa ja se auttaa paljon. Abigail on mestarimanipuloija joka vetoaa ensin sisimpään ja iskee oikealla hetkellä. Hahmon ainutlaatuisuus tulee hänen leikkisyydestään. Kun ollaan edetty, nämä elementit yhdistyvät ja perheen merkitys esiintyy selkeästi.
Abigail on myös hyvin verinen kummitustalokarnevaali. Jos Swan Lake ja Ocean’s Eleven elementit alustavat mitä on luvassa, verikekkerit vasta käynnistyvät. Se on viihdettä isolla V:llä kun ohjaajien tutut panokset täyttävät seinät punaisella ja raajat lentävät. Elokuva ei täytä kaikkia tropejaan kun lähempänä loppua mentiin ilmeiseen suuntaan vaikkakin sitä oli hauskaa seurata mikä payoff siinä on. Lopun cameo nostattaa myös hymyn huulille. Toivottavasti kauhukomedioiden voittokulku jatkuu uskaliailla aiheilla ja tutuilla genreillä.
⭐⭐⭐⭐-
