Dual

DUAL

Dual on amerikkalainen, Tampereella pääosin kuvattu lähitulevaisuuteen perustuva scifi/musta komedia missä Sarah (Karen Gillan) saa tietää olevansa kuolemansairas yskittyään verta sänkyynsä. Kykenemättömänä kertomaan asiasta poikaystävälleen ja äidilleen, hän lääkärinsä neuvosta teettää itselleen kloonin joka jatkaisi tämän elämää kuolemansa jälkeen. Kloonille on opetettava kaikki mahdollinen yksityiskohtia myöten mutta sitten vasta todelliset ongelmat alkavat kun Sarah ei olekaan niin sairas kuin kerrottiin ja klooni alkaa tottua omaan olemassaoloonsa. Ratkaisu on siis kaksintaistelu kuolemaan asti mikä järjestetään tämän yhteiskunnan säännöillä jos klooni päättääkin haluavansa elää.

Night Visions siis esitti elokuvan kun sitä ei saatu kaupalliseen levitykseen ja hyvä niin. Suomalaiset näyttelijät Andrei Àlen ja Marja Paunio jotka näyttäytyvät pienissä rooleissa, olivat pienimuotoisesti esittelemässä elokuvan pienine yksityiskohtineen ja mainitsivat ohjaajansa Riley Sternsin (jonka elokuvia en ole nähnyt) deadpan huumorin mikä muistuttaa vähän Aki Kaurismäkeä ja hän ei ole tämän elokuvia nähnyt. Osuva vertaus koska henkilöhahmot ovat hyvin vakavailmeisiä. Jenkkiläiset löytävät vertauksensa varmasti samankaltaisen tyylitajun omaavan Lobsterin ohjaajasta Yorgos Lanthimosista.

Tämä ei ole ison budjetin tulevaisuus vaan melko arkinen. Suomalaiset katsojat tunnistavat Tampereen taatusti kun kotimaiset tiekyltit, ravintolan ja omakotitalon arkkitehtuuri tai luonto tulee näkyviin mutta amerikkalaiset katsojat voivat tunnistaa siitä jonkinlaista etelävaltion viehätystä koska ne ovat hieman lähellä toisiaan. Koska hahmot ovat arjen turruttamia niin myös ympäristö on aika steriili ja tylsä. Tylsä elokuva ei ole mutta melko hupaisa jos kerran tykkää kuivasta huumorista. Huumori tulee asiasta ja tunnepuutteellisesta virallisuudesta. Hassua kyllä, he puhuvat kuin liioitellut suomalaiset. Viihdettä on tarjolla ja siksi ihmiset ovat jo tässä vaiheessa niin tottuneita siihen että jonkun kuolema ei liikuta. Lääkärit puhuvat kuin robotit ja ohjevideot ovat uskomattomia näytöksiä. Tämän kaiken keskellä on Karen Gillan joka on aika hyvä koomikko kun sitä miettii. Hän sai paljon aikaan Guardians of the Galaxyn Nebulana paksun maskeerauksen alla ja hän on myös yksi Jumanjin valopilkuista etenkin hulvattomassa harhautuskohtauksessa. Hän on Sarah’na huonon itsetunnon omaava ja sisäänpäin suuntautunut hissukka kun taas klooni on äärettömän utelias ja oppiva. Molempien persoonat lähestyvät toisiaan elokuvan edetessä kun pikkujutuilla on väliä ja se on niin hymyä nostattavaa suunnitelmien mennessä huonompaan suuntaan. Aaron Paul opettajan roolissa saa myös joitain elokuvan herkullisempia repliikkejä kun alkaa erikoiset taistelukurssit ja mielikuvitus on rajallista.

Dual tarkoittaa kaksinkertaista mutta sopii myös juoneen perustuvaan kaksintaisteluun ilman e – kirjainta. Siksi siinä onkin odotukset ylittävä loppu mikä voi olla pettymys niille jotka odottavat enemmän. Se pysyy elokuvan tunnelman symmetriassa mukana ja mietin vähän aikaa miksi näin tapahtui. Viimeinen kohtaus on tyyliltään hillitty mutta sitäkin kieroutunut, ironinen, eksistentiaalinen ja kenties hauska sen pinnan alla. Dual ei keksi genreä uusiksi mutta viehättää kuivan huumorinsa ja pääosan takia mitä katselee mielellään.

⭐⭐⭐⭐- /5