HALLOWEEN ENDS
Halloween Franchise saapuu tiensä päähän jälleen kerran kunnes uusi suunta ja aikalinja keksitään. This is a messy franchise but you can choose your own adventures. Sarjassa tapahtuu aina käänteensä mikä puuttuu useista jäljittelijöistä. Vaikka katsojia kiinnostaa samat asiat kuinka Michael tai Jason tappavat ihmisiä, Michael Myers is the One with the music and cinematography. Monet osaavat nimeä ennemmin Halloween protagonisteja. Tällä sarjalla on John Carpenter, Donald Pleasence tai Jamie Lee Curtis. Faneilla on aina jokin syy palata jopa sellaisten haisulien kuin osien 5, 6 tai Resurrectionin pariin. Joko sillä on tekemistä vuodenajan tai ykkösosan kantavan voiman takia että näitä tehdään koko ajan lisää (jos ei voittoa lasketa). Sama käy varmaan myös uusimmalle osalle Halloween Ends. Se jakoi mielipiteet rajusti ilmestyessään mutta siitä tulee silti osa perinnettä, vihaavat fanit sitä tai ei. Mutta kuinka moni on valmis sanomaan että H40 trilogy oli surkein asia mitä sarjalle tapahtui?
Neljä vuotta on kulunut edellisistä osista kun Michael Myers palasi terrorisoimaan Haddonfieldin kaupunkia, tappoi Laurien (Jamie Lee Curtis) tyttären Karenin ja katosi yöhön. Nyt Laurie on ennemminkin asettunut aloilleen, hän on kirjoittanut kirjan ja asuu tyttärentyttärensä Allyn (Andi Matichak) kanssa. Juonessa on yllättäen mukana uusi hahmo Corey Cunningham (Rohan Campbell) josta tulee traumatisoituneen kaupungin sylkikuppi menneiden asioiden vuoksi. Michaelin henki on edelleen läsnä ja hänen väistämätön paluunsa on käsillä.
Kun David Gordon Green ilmoitti uudesta Halloween – trilogiasta, hänellä oli suunnitelma päätöstä varten. Alun perin oli ajatuksia että kaikki kolme osaa olisivat samaa yötä mutta pandemian aikana oli aikaa miettiä ja suunnitelmat muuttuivat ainakin suunnan osalta. Hänellä oli pohjat mielessä mihin Laurie ja Michael päätyvät mutta tunnelma muuttui. Koska Halloween Kills oli kaoottinen, kolmannen osan tarvitsisi olla erilainen (minkä Carpenter hyväksyi täysin).
Halloween Ends osoittautui uhkarohkeaksi projektiksi. Ja ensialkuun… pidän siitä vaikka se on trilogian heikoin. Sarja on tehnyt osansa rohkeista valinnoista ennenkin ja osa on toiminut enemmän kuin toiset. Silloin kun John Carpenter ja Debra Hill omistivat vielä Halloweenin oikeudet, heidän ideansa Halloween 4 varten oli kummitustarina missä Haddonfieldin kaupunkia riivaa muistot Michaelista niin paljon että hänen henkensä näkyy joka kulmassa. Tämä on Halloween Ends. Michael Myers on siinä ihan fyysisenä olentona mutta tietyin ajoin. Nyt hän on kaupungin henki mutta Green on tehnyt sen kunnianosoituksena muille Carpenterin elokuville kuten Christinelle. Michael Myers on tässä yhtä sama kuin Christine, jonkinlainen vastustamaton voima ja juonen ajava moottori on Corey Cunningham.
Toimiiko se? Kaksi edellistä osaa on kokonaiset tarinat Michaelin paluusta Haddonfieldiin ja tämän vaikutuksesta kaupunkiin. Ends on epilogi. Koska Kills kertoi jo kaiken olennaisen Michaelista kuka hän on ja kuinka hän selittämättömästi palaa sisarensa huoneeseen, Endsin tarina siirtyy uuteen suuntaan ja päähenkilö onkin Corey johon Michaelin ja kaupungin vaikutus kohdistuu. Yksi kritiikki on että Michael Myers ei ole tässä tarpeeksi. En voi väittää vastaan siinä. Mutta Michael on muutakin kuin fyysinen uhka. Hän on The Shape. Hän on henkinen läsnäolo. Hän on trauma. Hän on yhtä sama kuin tunnelma, kameratyö, leikkaus ja musiikki. Alku käsittelee häntä jo heti ensimetreiltä. Se on osa ihmisten tajuntaa kuinka hänestä puhutaan joka kulmalla ja tikittäviä aikapommeja on kaikkialla. Jäin pohtimaan yhtä alun repliikkiä ja kaikkea sitä mitä jälkikäteen tapahtuu. Myöhemmin on eräs avainhetki mitä olisin alleviivannut vähemmän ja mennyt jollain kunnianhimoisemmalla. Kun elokuva eteni, se oli hyväksyttävämpää ja jätti sellaisia avoimia kysymyksiä mitä on mielenkiintoista pohtia tämän trilogian kontekstissa. Halloween Franchise pyytää aina kerta toisensa jälkeen ottamaan pahuuden vakavissaan ja se taiteilee usein hölmön ja loistavan välillä. Jos uskoo ohjaukseen, sitten uskoo siihen mitä ykkösessä puhuttiin paholaisen silmistä vaikka se on melodramaattisen tuntuista.
Coreya esittävä Rohan Campbell on saanut vähän epäkiitollisen tehtävän koska hän ei ole ollut osallisena markkinoinnissa mitenkään ja yleisö saa tietää hänestä kunnolla vasta saliin päästyään. Hän ei ole hassumpi ollessaan osana tätä main castin verkkoa. Ne jotka halusivat Laurielle ja Allylle jotain tekemistä mikä olisi pois Killsin jättämästä kyynisestä mausta, voivat huokaista tässä. Laurie Strode on nyt ekaa kertaa optimistisempi luonne sarjassa ja voisi elätellä valoisampaa tulevaisuutta itselleen ja Allylle. Elokuvaan tulee kaivattua romanssin makua ja alustaa todennäköistä tuhoa pidemmän aikaa. Huomasin hymyileväni sille että jollain sellaisella kuin Halloween jatko-osalla on tilaisuus näyttää arkea enemmän kuin yleensä. Tällöin joko lähtee mukaan koko konseptiin tai kiroaa sille että Michael ei ole tässä paljoa vaikka hän oli Carpenterin alkuperäisessä elokuvassa vain 7 min. Kun tähän pääsee käsiksi, tämä on Jamie Lee Curtisin parempia Laurie Strode suorituksia kuten myös Andi Matichak joka on Allyn osassa elävämpi kuin aiemmin.
Elokuva ei tietenkään ole täydellinen. Koska tämä seuraa Christine mallia, kiusaajia näkyy. Nämä ovat sellaisia kliseitä mistä ei pääsee helposti eroon ja tässä sitä pyritään parantaa vain parilla dialoginlauseella. Aikomusta parempaan pitäisi olla. Kritiikki siitä että tämä on kaksi elokuvaa ympättynä yhteen, on pätevä ja ymmärrettävä syy mutta en koennut sitä suureksi vaivaksi. Tämä elokuva kertoo toivosta ja se ei tuhlaa energiaansa itsestäänselvyyksiin. Sanoisin myös että teurastukset itsestään eivät ole kauhean ihmeellisiä.
Halloween Ends lainaa vaikutteitaan John Carpenterin töistä ja on täten vähemmän verisempi kuin edeltäjänsä. Sitäkään ei sovi unohtaa että se on välillä rytmitetty ja kuvattu kuin Carpenterin työt puhumattakaan ihmisyyden ja pahuuden ajatuksista. Jotkin vertaukset osuvat välillä perheen mustan lampaan Halloween III kohdille mikä on osuvaa ihan odotusten kääntämistä ja alkutekstien fonttia myöten. Laurien ja Michaelin iso kohtaaminen tapahtuu loppuvaiheilla äärimmäisen tyydyttävin tuloksin ja elokuvan nimi pääsee oikeuksiinsa kun tarina on pohtinut pahuuden perintöä ja merkitystä kestonsa aikana. Tunsin päässeeni tien päähän kun lopputekstit alkoivat. Jos osat 1, 2 ja H20 ovat Sibling Trilogy ja osat 4, 5 ja 6 ovat Thorn Trilogy, David Gordon Greenin elokuvat jäävät elämään nimellä Haddonfield Trilogy. Kun kaikki kolme osaa mietitään samaan pakettiin, sitä tuntee jonkinlaista päätöstä kaupungin tuskasta vaikka kysymykset pahuudesta jäävät elämään (kuten pitääkin). Halloween Ends on viallinen vaikkakin sitten myös jännittävä ja uskalias päätös trilogialle. Laurielle ja muille on jätetty hyvästit ja mitä sarja tuo seuraavaksi mukanaan, on kaukana tulevaisuudessa.
⭐⭐⭐½ /5
