ANATOMY OF A FALL

ANATOMY OF A FALL

Anatomy of A Fall alkaa koirasta, pallosta, kovasta musiikista ja pieleen menneestä haastattelusta jonka kirjailija Sandra Voyter (Sandra Hüller) joutuu siirtämään. Sandra puhuttaa miestään Samuelia asiasta. Myöhemmin päivällä heidän näkövammainen poikansa Daniel palaa kävelyltä kyseisen koiransa kanssa ja löytää Samuelin kuolleena näennäisen putoamisen seurauksena avoimesta ullakkoikkunasta. Sandra väittää, että putoamisen on täytynyt olla vahinko mutta todisteet päävammasta alkaa viitata tappeluun. Poliisi ottaa myös huomioon Sandran olleen ainoa talossa ollut kun Samuel kuoli. Lisää todisteita monimutkaisesta avioliitosta pursuaa myös yleisön tietoisuuteen.

Välillä tulee joitain sellaisia tapauksia kuin Amanda Knoxin pidätys tai Madeleine McCannin katoaminen mikä saa kansan ja viranomaiset epäilemään jonkun vilpittömyyttä jos läheisten tunteet eivät täsmää tai kielimuuri tulee vastaan. Ohjaaja Justine Triatin tulkinta kertoo näistä ajatuksista. Hän aloitti uransa dokumenteista ja lyhäreistä kunnes teki ensimmäiset elokuvansa In Bed With Victoria, Sybil ja nyt tämä. Koska ranskalaiset kunnioittavat elokuvallista ilmaisua, he ovat tällaisissa teoksissa hyvin tasaisia. Triatia kiehtoi kysymykset siitä murhasiko päähenkilö miehensä. Elokuvassa oikeusprosessi herättää kysymyksiä kuten oikea tutkimus. Koko tarina on kuin kääntäisi sivuja ja haluaisi löytää lisää vastauksia. Moraalisesti siitä tulee avioliittotutkielma.

Anatomy of A Fallin tapauksessa joka kohtauksella on väliä. Monella asialla on merkitystä kun pääsemme lopputeksteihin. Miten valitsemme uskoa kun todisteiden välillä on tehtävä valinta? Perheen poika Daniel on avainasemassa yhtenä päätodistajana näkövammaisena nuorena jonka on tehtävä päätelmänsä aistiensa ja muistojensa perusteella. Äidinkieleltään saksalainen Sandra joutuu huonoon asemaan kielimuurinsa takia. Englanninkieli, vaikkakin yleiskieli, toimii nyt hidasteena ja turhautumisena. Avioliitto Samuelin kanssa osoitti paljon progressiota mutta pienet palaset tuhosivat sitä vähitellen. Tämä ei ole elokuva missä sivutyypit ovat totutussa osassa ja siksi puolustusasianajaja joka on myös Sandran ystävä, ei ole mikään kävelevä klisee. Koko kuvaelmassa on kyse rehellisestä lähestymistavasta niin kuin Noah Baumbachin Marriage Storyssa. Siinä avioero oli rankka paperisotku. Tässä avioliitto on haaste kun parista tulee itseään heijastavia yksilöitä.

Elokuva voitti parhaan käsikirjoituksen Oscarin ansaitusti. Vaikka vastassa oli The Holdovers ja Past Lives joilla oli hienot tilaisuutensa vedota katsojan tunteisiin, tämä vetosi jäseniin kun se piti otteensa viime kevään Cannes festarijulkaisun jälkeen. Sandra Hüller näyttelee upeasti ja esittää osansa hetkessä. Justine Triat ei kertonut mitään mikä vaikuttaisi hänen suoritukseensa ja ilmaisuun. Ehdokkuus leikkauksesta on myös ansaittua sen elokuvallisen ilmaisun kautta. Kun olemme jonkun perspektiivissä, se tulee mitään mutkistamatta ja mahdollisimman rehellisesti. Oscareiden uusi aalto jatkaa nyt kulkuaan ja toivottavasti tällaisia yleisöä haastavia teoksia nähdään lisää.

⭐⭐⭐⭐½