FAST X
Fast X on niitä elokuvia mitä ei voi ottaa vakavasti. Se on naurettava ja ylpeä siitä.
FAST X
The Fast & The Furious Franchise on edennyt jo 10. osaan. Joidenkin mielestä enemmän kuin olisi tarpeen. Niitä tehdään koska ihmiset ilmestyvät katsomaan niitä. Ainakin on ihailtavaa että kun perinteisten toimintaelokuvien aika on päättymässä supersankariadaptaatioiden jatkuvassa melskeessä ja Fast Saga on näitä mitkä ei perustu mihinkään ja mille myönnetään iso budjetti.
Vin Dieselin Dominic Torretto ja Paul Walkerin Brian O’Connor aloittivat ykkösosasta mikä on vähän kuin Point Break with race cars. He aloittivat autodiilereinä ja nyt he ovat huippuvakoojia. Naurattaa jo tätä kirjoittaessa. Tällaiseen sulavuuteen pystyy vain harvat. Mitä minuun tulee, Fast Five ja Furious 7 edustavat sarjan parhaimmistoa. He onnistuivat tasapainottamaan kaikki elementit samalla kun elokuvat menivät lujaa kuin luoti unohtamatta välittämistä. Jos he pysähtyivät tai kiersivät sivuraiteille juonen kanssa liian pitkään, tietää että jokin on vialla. Paul Walkerin kuoltua traagisesti, Vin Diesel on tuottajana jatkanut sarjan perhe-elementtien painottamista niin hyvässä kuin pahassa. Kahdeksas osa Fate of the Furious on minun guilty pleasureni. Fast 9 ei lähellekään. Diesel ottaa nämä elokuvat välillä liiankin vakavasti ja sitten tulee tarpeetonta yhteentörmäystä tyylin kanssa tai saippuaoopperaelementtejä mitkä pilaavat jatkumon.
Ehkä tässä on osittainen syy miksi sarja on kestänyt niin pitkään. Sarja mikä elvyttää itsensä adrenaliinipiikillä kun päästään viidenteen osaan ja siitä tulee täten hybridisarja. Porukassa on niin paljon tyyppejä joihin samaistua. Uusi uhka kiinnostaa aina. Toimintaspektaakkeli kiinnostaa kaikkia jotka haluavat nähdä huimia stuntteja ja erikoistehosteita. Isojen nimien näkeminen tällaisissa elokuvissa yhtä aikaa on nykyään harvinaista ja tykkää siitä tai ei, saippuaooppera houkuttaa kaikkia. Tarvitsee katsoa Titanicia tai Tv-sarjojen Breaking Badin ja Game of Thronesin perään.
Onnistuuko Fast X tavoitteissaan edellisen osan jättäessä pahasti kylmäksi? Elokuvassa Dominic Toretton (Vin Diesel) on suojeltava perhettään Dante Reyesiltä (Jason Momoa), joka etsii kostoa isänsä kuolemasta ja perheensä omaisuuden menetyksestä. Tämä on oikeastaan jatkoa Fast Fivelle ja siitä eteenpäin kuinka menneisyys tavoittaa.
Fast X ei menestynyt lippuluukuilla tarpeeksi hyvin kilpailun ollessa kovimmillaan ja toinen hyvä syy siinä että kyllästymisen merkkejä yleisön keskuudessa alkaa näkyä. Fast 9 ei ollut hyvä elokuva ja sana ei ole kiirinyt kauhean imartelevasti.
Voin sanoa tämän puolustukseksi että sen parissa ei ollut tylsää ja hymyilin koko ajan. Jos Fast elokuva on tylsä, silloin tiedän että jokin on vialla. Nyt ei tuntunut. Tämä tekee sen saman kiertotien että kaikilla on oma juonikuvionsa erossa toisistaan ja se on tuttua mutta verrattuna niihin tylsiin missä “ajava moottori” oli jonkun pahiksen saaminen takaisin oikeille raiteille ilmiselvästi koska tämä on veli tai muistinsa menettänyt, tässä on uhka koko keston ajan. Se ei turruttanut. Sitten elokuva loppui ja ongelmat näkyivät selkeästi. Se on suurin kritiikkini.
Tuntui siltä että tuottaja Vin Dieselin käsissä oli jättimäinen käsikirjoitus missä hän osoitti kohtaa “Tuossa on cliffhangerimme” ja elokuva päättyy tähän odottamaan seuraavaa osaa. Vertaukset Lord of the Ringsiin ja Infinity Wariin on vähän liioiteltua koska niissä oli selkeä rakenne. Jokin on saatu maaliin jotta voidaan lähteä uudesta pisteestä. Konfliktit ja kaaret tuntuvat täytetyiltä kun lopputekstit alkavat. Sitten jäämme odottamaan uutta jännitettä tarinan jatkuessa.
Fast X ei tee tätä. Olisin ollut valmis antamaan elokuvalle enemmän krediittiä jos se ei olisi loppunut turhauttavasti. Loppu on yhtä sama kuin vanhan Tv-sarjan cliffhanger ja tietää että tarina jatkuu seuraavalla viikolla. Tämä on elokuva ja rakenteen kuuluu olla v. 2023 vähän erilainen. Hyvin moni asia jää ilmaan tuntuen siltä että oltaisi vain tarvittu muutama ylimääräinen otos tai kuvakulma antamaan epäilyksiä tai vahvistuksia että nyt asiat ovat toisin. Tuntuu siltä että seuraava osa ei jätä ketään sen kummempaan asemaan kuin missä ollaan oltu ennenkin.
Monikin asia toimii mainiosti ekan kahden tunnin ajan ja sitten joitain asioita mitä olisi voinut hioa enemmän. Vin Diesel ja kumppanit palaavat aina tekemään sen mitä osaavat parhaiten. Jokainen valitaan rooliinsa luontaisen energiansa ja karismansa kannalta. Sanan “Family” toistaminen on tuonut mukanaan hauskoja meemejä ja sen toistaminen joka leffassa on ansaittua silloin jos siihen uskoo. Uskoin osaksi koska menneisyys tavoittaa henkilöhahmoja. Mukana on paljon uusia tulokkaita. Charlize Theron on pitänyt jalkansa oven välissä ja on tässä selkeistä syistä “Jos on tässä sarjassa kauan, tietää mitä tapahtuu.” Hän aloittaa hyvin ja sitten sitä ei tiedetä mitä hänelle tehtäisi.
Alan Ritchson ja Brie Larsson ovat Kurt Russellin mantelinperijöitä joista jälkimmäisellä näyttää olevan hauskaa self-aware asenteellaan. The Suicide Squadista tuttu Daniela Melchior näkyy myös mukavan lämpimässä osassa. John Cena teki edellisessä elokuvassa parhaansa Domin vieraantuneena veljenä Jakobina hyvin tarpeettomassa perhedraamassa. Nyt hän on enemmän lapsenlikan asemassa ja hänen koomikonlahjansa korostuu nyt kiitettävästi vaikkakin samalla tiedostin että tämä oli yksi niistä asioista mitä olisin leikannut sieltä täältä. Ja entäs Brian? Jos hänet aiotaan pitää maisemissa, näillä elokuvilla loppuu ideat selittää hänen poissaolonsa.
Fast X on niitä elokuvia mitä ei voi ottaa vakavasti. Se on naurettava ja ylpeä siitä. Se pitää jalkansa maassa samalla kun Torreton perhe kamppailee olemassaolonsa kanssa. En saanut välttämättä kaivattua menetyksen tunnetta mutta sain kekseliäitä ja hupaisia stuntteja missä fysiikan lakeja uhrataan viihteen nimissä. Jotkin näistä on joitain sarjan parhaimpia. Etunenässä Rooman matka mikä on joitain jännittävimpiä näkemiäni takaa-ajoja vähän aikaa. Joillekin pienemmille toiminnalle jää tilansa myös. Tämä sarja on kekseliäs silloin kun se nappaa katsojaan jollain koukulla ja nyt sitä on luvassa. Nauroin varmaan enemmän kuin neljä kertaa koko jutulle. Louis Letirrier korvasi Justin Linin tämän jouduttua riitoihin Vin Dieselin kanssa ja se oli varmaan viisas ratkaisu Linin osoittaessa hieman väsymyksen merkkejä. Kohtaukset tuntuvat nyt elävimmiltä. Otokset ja leikkaukset ovat hallittuja. Huonoa toimintaa ei ollut luvassa.
Yksi asia kuitenkin kantaa läpi leffan ja se on Jason Momoa. Fast Five pitää olla suhttuoreessa muistissa jos vähän aikoo päästä kyytiin mukaan. Muistan kerran kun Momoasta puhuttiin Aquamanin yhteydessä niin että hänessä on erikoista vain silmänsä ja hymynsä. Se on totta mutta tämä on niitä vihollisia joita pitää varoa ja he iskevät mihin tuntuu. Vertaukset Heath Ledgerin Jokeriin on tämän sarjan mittapuulla oikeutettuja vaikka näimme hänestä vain raapaisun. Joskus hän pääsee venyttämään maneereitaan esim. Netflixin Sweet Girlissa mikä ei ole hyvä elokuva mutta hän saa siitä jotain irti. Eikä Game of Thronesin ykköskautta pidä unohtaa. Dante on näitä jotka saavat upeita repliikkejä, inhottavia pätkiä ja jotain kevennystä sarjan markkinoille mistä muutenkin puuttuu hyviä vihollisia. Kärkeen on mennyt enimmäkseen Joaquim de Almeida ja Charlize Theron mutta Momoa on hyvä haastaja tuodessaan jotain mihin tarttua.
Fast X antaa kaikkea sitä mitä sarja pystyy tarjoamaan parhaimmillaan. Fysiikan laista ei tarvitse välittää mutta sama juttu kuin Kuuraketin jälkeen tuli Erittäin Salainen niin “After Space back to basics”. Sen ainoa ongelma on sama kuin muissakin osissa ja sitten siinä että sen loppuratkaisu on aivan liian jäljessä omaa aikaansa. Tämä on aikaa kun pystymme erottamaan Infinity Warin ja Endgamen keskenään emmekä ajattele että Desolation of Smaug tarvitsee Battle of Five Armiesia selviytyäkseen kunnolla.
⭐⭐⭐+ /5