GLASS ONION: A KNIVES OUT MYSTERY

GLASS ONION: A KNIVES OUT MYSTERY

Knives Out oli yllätysmenestys ilmestyessään. Sillä on syynsä että dekkarit rupeavat tekemään paluuta ja sen menestys kiihdytti haluamaan lisää. On jo sarjoja kuten Only Murders in the Building ja Hercule Poirot on palannut valkokankaille Kenneth Branagh’n tulkitsemana. Daniel Craigin tähdittämässä elokuvassa on kyse enemmän Ana De Armasin esittämästä hoitajasta ja Craigin esittämä Benoit Blanc on toinen päähenkilö. Rian Johnson ohjasi ja käsikirjoitti sen ja hänen filmografiansa tuntien, odotukset käännetään. Ekan puolen tunnin aikana tiedetään mistä on kyse ja sitten viimeisen 10 minuutin aikana paljastuu uusi kerros jolloin paljastetaan kuinka joku auttoi tekemään sen ja lavastamaan jonkun pääsyylliseksi. Tässä on Agatha Christien adaptaatioiden tapaan tavaramerkit siitä kuinka kuuluisin näyttelijä on syyllinen tai epäilty, epäiltyjen tunne-elämä ja uhraukset välittyy ja paljon hämäyksiä paitsi Johnsonin käsittelyssä kaikki mietitään uusiksi. Benoit Blanc oli ikään kuin Sherlock Holmesin ja tarkastaja Clouseaun risteytys. Hän ei ole maailman terävin mutta hyvin pohdiskeleva kieli poskella – tyylillä. Jatko-osa oli väistämätön. Ainoa pettymys on että se päätyi Netflixiin ja se väisti teatterikierroksen (ainakin Suomessa). Sillä on etuutensa siinä että kotimaassaan se rikkoi teatteriennätyksen Netflix tuotannoista ja ehkä niitä uskalletaan pitää jatkossa kauemmin. Toinen asia on siinä että Netflix sopimuksen myötä päästiin hyville vesille ja uusia osia on tulossa. Johnson on tehnyt niin nätin elokuvan kuin mahdollista.

Knives Outia ei tarvitse nähdä jos tämän aikoo katsoa. Ana De Armas ei palannut tähän ja tässä on uusi kavalkaadi. Eletään pandemian alkuaikoja kesällä 2020 ja Benoit Blanc meinaa kuolla tylsyyteen koska juttuja ei ole. Hän saa tilaisuuden harjoittaa aivonystyröitään koska hänet kutsutaan saarelle kuvitteellisen murhaskenaarion toivossa. Miljardööri Miles Bron (Edward Norton) isännöi tilaisuutta Glass Onion -kartanossaan yksityisellä saarellaan Kreikassa. Hän kutsuu viisi ystävää paikan päälle: Tutkija Lionel Toussaint (Leslie Odom Jr), Connecticutin kuvernööri Claire Debella (Kathryn Hahn), kiistanalainen muotisuunnittelija Birdie Jay (Katie Hudson), miesten oikeuksien striimaaja Duke Cody (Dave Bautista) ja syrjäytetty Alphan perustaja Cassandra “Andi” Brand (Janelle Monàe). Blanc on Bronille yllätysvieras ja saaren tapahtumat saavat mielenkiintoisen käänteen.

Jos Knives Out oli murder mystery siitä kuinka joku auttoi suorittamaan murhan, jatko-osa Glass Onion lähtee nimeensä viitaten purkaa kerroksia mikä on täynnä red herringeja, epäiltyjen tunnetason korostamista ja Rian Johnsonille tyypillistä kaavan ravistamista. Paljastamatta mitään, nyt ollaan sen äärellä kuinka todellista Cluedo on. Sillä on yhteistä edeltäjänsä kanssa paljonkin mutta silti se on tyylikkäämpi, sulavampi ja vielä harhaanjohtavampi. Kyse on kahdesta eri elokuvasta ja hyvä niin. Toisessa on vähän syksyisen terävät värit ja tässä on kesäisen pehmeä kerros.

Tiedämme että tässä on yhteiskunnallinen ja kapitalismikriittinen satiiri luvassa mutta meitä johdatetaan harhaan ja saadaan uskomaan johonkin mikä kumotaan myöhemmin. Heti esittelyssä tietää että hahmot ovat tuttuja tosielämän otsikoista ja he ovat hyvin clickbait vetoisia tyyppejä jotka vaan tyhmentyvät someaikakaudella. Yksi kuvittelee olevansa canceloitu. Yksi puolustaa syrjittyjen miesten oikeuksia netissä ja asuu silti äitinsä nurkissa. Eräs on vaaleissa kamppaileva politiikko joka joutuu kiertämään lupauksensa jatkuvan lokakampanjan vuoksi. Sitten on Miles Bron joka on Elon Musk tyyppinen koskematon, suuruudenhullu ja on saanut Mona Lisan käsiinsä. Aplodit niille jotka eivät huvitu näistä kuvauksista. Nämä tyypit elävät omassa pilvilinnassaan ja saavat kutsun paratiisisaarelle koska elävät kädestä suuhun. Daniel Craig, Edward Norton, Janelle Monàe, Kate Hudson ja Dave Bautista tekevät tästä elokuvasta värikkään ja monikerroksisen. He pelaavat imagonsa mukaisesti ja tekevät sopivasti pilaa. On hienoa nähdä kun Craig löytää jotain jalansijaa heti James Bondin jälkeen tai Norton joka pääsee leikkimään egoistin maineellaan.

Glass Onion on puhdasta viihdettä ja vielä enemmän. Vaikkei olisi tyytyväinen twistiin, luvassa on kerroksia mitä ei aina näe eikä se petä hahmojaan. Nimensä mukainen sipulinkuori purkautuu ja sitä löytää sen mitä aavistaa mutta silti epäilee. On varmasti monia jotka turhautuvat siihen ettei tämä räjäytä tajuntaa mutta syyt siihen miksi ekan tunnin aikana oli niin sitoutunut tarinaan, on palkitsevaa. Olin niin iloinen mitä tapahtui mutta se saa miettimään mitä tässä tapahtuu. Jotkut muistavat joitain Hercule Poirot ratkaisuja ja niiden emotionaalinen ratkaisu twistin sisällä on palkitsevaa. Johnson ymmärtää tämän ja antaa palaa kunnolla koko viimeisen vartin ajan. Joku sanoi että Mona Lisan sisäistä tunnetta ei tiedä mutta nyt sen tietää.

⭐⭐⭐⭐½