BARBARIAN

MILD SPOILERS LIES AHEAD…

Barbarian on yksi niistä mihin kannattaa lähteä mahdollisimman tietämättömänä ja avoimin mielin. Tästä puhuttiin hyvin hiiskuen ainakin niissä arvioissa mihin törmäsin. Sanottiin vain “Katsokaa se.” Koska elokuva on hyvin riippuvainen mainostuksesta kuten siitä kuinka paljon traileri houkuttelee tai kuinka paljon word-of-mouth leviää pienemmän tuotteen tullessa markkinoille. Barbarian on riippuvainen jälkimmäisestä ajatuksesta ja koska pienemmät elokuvat tarvitsevat vähän houkutusta pandemian jälkeisinä aikoina, tämä on sellainen malli mitä toivoisi välillä. Isot elokuvat kaipaavat paljon mainostusta ja trailerit saattavat kertoa useistakin asioista. Välillä turvaudutaan poistamaan digitaalisesti joitain vinkkejä. Kohtaukset mainostuksessa ovat houkuttimia eikä niitä tarvitse ottaa mukanaan teatteriin vaikka sekin muodostaa jo kuvaa elokuvasta. Silti vähän on paljon ja joskus käsikirjoituksesta tulee yksi iso spoileri kuten Avengers: Endgame tai tässä tapauksessa Barbarian että mitään ei kannata kertoa.

Elokuva kertoo nuoresta naisesta (Georgina Campbell) joka saa tietää, että hänen varaamansa vuokra-asunto on vahingossa varattu miehen (Bill Skarsgård) kanssa, jonka he joutuvat nyt jakamaan yön yli mutta hän ei tiedäkään mitään kodin synkästä salaisuudesta. Ne jotka ovat vähän katsoneet elokuvan perään, tietävät että Justin Long on myös tässä. En kerro miten mutta silloin kun juoni kääntyy uskaliaaksi eikä mikään ole vieläkään varmaa. Heti kun ovesta astutaan sisään, kameratyö antaa katsojan tuntea sen. Jotain on vialla. Lähdin elokuvaan avoimin mielin vaikka olinkin “onko tämä serial killer, zombie, possession vai jotain muuta genreä.” En kerro mihin osuin mutta en nähnyt kaikkea tulevan. Hyvä syy sille on siinä että se viivyttelee vastausta hirvittävän pitkään.

Sitä pyöritteli päässä miten Bill Skarsgård liittyy tähän kaikkeen vai liittyykö mitenkään. Kun elokuvan ympärille pääsee, tämä kertoo selkeästi Detroitin konkurssikypsästä kaupungista. Ennen se kukoisti ja asukkaat luottivat tulevaisuuteen mutta taustalla oli jotain häijyä ja nyt ei ole enää mitään. Elokuvan kaikki päähenkilöt ovat tämän asian keskellä ja kaikilla on syynsä olla paikan päällä. Tässä on hetkensä tarinassa kun epäpätevyys näyttäytyy ja se voi toimia turhauttavana elementtinä katsojalle mutta se on osa kaupungin heikkoa henkeä. Tarina tuo mukanaan useita elementtejä todellisesta maailmasta tähän taloon. Mitä enemmän “ovia avataan”, sitä enemmän uusia asioita paljastuu. Kuka sitten on todellinen barbaari, onkin kysymys.

Elokuva pitää otteessaan arvailujen varassa ja käyttää hyväksi valaistusta ja kameraa niin mainiosti. Hahmot ovat fiksuja (tai tarpeeksi fiksuja kauhuleffassa) ja heidän puolestaan jännittää. Kaikki päätyvät omiin asemiinsa ja sillä on sanottavaa yhteiskunnasta. Jos elokuvalla on joitain heikkouksia niin se olisi voinut loppua useaan eri paikkaan. Aina kun on merkkejä, joitain keinoja venytetään ja se vie pois elokuvan asettamasta realismista ja klaustrofobisesta uhasta. Se myös vie pois hahmojen omasta kehityskaaresta minkä olisi tykännyt nähdä paremmissa merkeissä. Vaikkakin loppu kertoo jotain siitä kyynisestä viestistä mitä tässä on taustalla.

Barbarian kannattaa katsoa. Jos ei lopun takia niin ainakin sen ennakoimattoman uhan takia. Katsokaa se avoimin mielin ja heittäytykää talon vietäväksi. Vaikkette tykkäisi lopusta, jotain se tuo mukanaan.

⭐⭐⭐⭐-