Le Samouraï (Ranska, Italia)
Ohjaus: Jean-Pierre Melville
Pääosissa: Alain Delon, Cathy Rosier, François Périer
Kesto: 100 min.
Ikäraja: K-16
Ensi-ilta Suomessa: 14.2.1969
Jean-Pierre Melvillen Ajojahti eli Le Samouraï on viileän tyylikäs ranskalainen rikosdraama, jonka vaikutus näkyy elokuvataiteessa vielä vuosikymmenien jälkeen. Vuonna 1967 valmistunut elokuva kertoo palkkamurhaaja Jef Costellosta, joka joutuu keikan jälkeen sekä poliisien että hänet tehtävään palkanneen tahon kynsiin Pariisin hämärillä kaduilla.
Elokuvan ohjannut Jean-Pierre Melville oli ranskalaisen elokuvan uudistajia, jonka tyyli oli omaleimainen: kurinalainen, pelkistetty ja amerikkalaisesta film noirista vaikutteita ammentava. Ajojahti on täydellinen kiteytys hänen elokuvallisesta maailmastaan. Jokainen kuva on harkittu, jokainen liike täsmällinen ja jokainen ele merkityksellinen.
Pääroolissa loistaa Alain Delon, joka tekee yhden uransa ikonisimmista roolisuorituksista. Delonin esittämä Jef Costello on myyttinen samurain kaltainen, yksinäinen hahmo. Hän puhuu vähän, liikkuu varmasti ja näyttää lähes tunteettomalta, mutta juuri pidättyväisyydessään hahmo on kiehtova. Delon onnistuu rakentamaan kokonaisen persoonallisuuden pienistä eleistä ja katseista.
Yksi elokuvan ominaispiirteistä on dialogin vähäisyys. Pitkät jaksot etenevät ilman merkittävää puhetta, jolloin katsoja joutuu tarkkailemaan ympäristöä, ilmeitä ja liikkeitä. Melville luottaa kuviin – ja jazz-musiikkiin – enemmän kuin sanoihin.
Toisaalta jokainen repliikki tuntuu painavalta juuri siksi, että niitä on niin vähän. Tämä on sukua Aki Kaurismäen töille ja tuntuu raikkaalta, jos on katsonut vaikkapa 1940- ja 1950-luvun amerikkalaista dialogitykitystä.
Pariisi on elokuvassa enemmän kuin pelkkä tapahtumapaikka. Melville kuvaa kaupunkia sateisena ja harmaana, joka myös heijastaa päähenkilön sisäistä maailmaa. Metroasemat, kadut, asuinhuoneistot, jazz-klubi ja poliisiasema muodostavat ympäristön, jossa kaikki tuntuu olevan jatkuvassa tarkkailussa. Kaupunki toimii yhtä paljon tunnelman rakentajana kuin varsinaisena näyttämönä.
Nykykatsojalle Ajojahti voi tuntua tutulta siksi, että niin monet myöhemmät elokuvat ovat lainanneet siitä. Melvillen vaikutus näkyy esimerkiksi William Friedkinin, Michael Mannin, Nicolas Winding Refnin ja John Woon tuotannossa. Erityisen selvästi elokuvan perintö näkyy yksinäisissä ammattirikollisissa, minimalistisessa kerronnassa ja tyylitellyssä kaupunkikuvauksessa. Pohjimmiltaan Ajojahdissa on kyse yksinäisyydestä, ammattiylpeydestä ja väistämättömästä kohtalosta.
Katsoin elokuvan Criterion Collectionin blu-ray-julkaisulta, jossa Melvillen tarkasti sommitellut kuvat, harmaan eri sävyt, hienovarainen valaistus ja Pariisin karu kaupunkimaisema pääsivät oikeuksiinsa. Julkaisun lisämateriaaleissa kerrotaan mm. Melvillen omistamien elokuvastudioiden tulipalosta vuonna 1967. Palossa ei syntynyt henkilövahinkoja, mutta elokuvassakin nähty lemmikkilintu kuoli.
Lähes kuusi vuosikymmentä valmistumisensa jälkeen Ajojahti eli Le Samouraï tuntuu edelleen modernilta. Suosittelen.
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb / Elonet
