The Wild Geese (Britannia)
Ohjaus: Andrew V. McLaglen
Pääosissa: Richard Burton, Roger Moore, Richard Harris, Hardy Krüger
Kesto: 134 min.
Ikäraja: K-16
Tänäkin kesänä televisiossa ovat pyörineet James Bond -elokuvat, ja hetki sitten esitysvuorossa olivat Roger Mooren tähdittämät leffat. Moore tunnetaan parhaiten Bondeista, mutta hän on toki tehnyt muutakin. Yksi Mooren paremmista leffoista on Villihanhet, jonka hankin vastikään fyysisenä mediana itselleni.
Andrew V. McLaglenin ohjaama Villihanhet on saman tyyppinen elokuva kuin vaikkapa Navaronen tykit (1961) ja monet muut sotaseikkailut, joissa vaarallista operaatiota varten kootaan erikoisjoukko veteraanisotilaita. Ensin joukkue kerätään kasaan, sitten laaditaan suunnitelma, toteutetaan operaatio, kohdataan odottamattomat ongelmat ja lopulta selvitetään, kuka jää henkiin ja kuka ei.
Villihanhet tuntuu kuitenkin tavallista aikuismaisemmalta lajityyppinsä edustajalta. Vaikka toiminta on tärkeässä roolissa, elokuva käyttää runsaasti aikaa hahmojen rakentamiseen. Pääosassa olevat miehet eivät ole nuoria sankareita vaan ikääntyviä ammattisotureita, jotka kantavat mukanaan pettymysten, menetysten ja vanhenemisen merkkejä.
Tempo on nykyelokuviin verrattuna verkkainen, mutta samalla tarina saa aikaa edetä ja henkilöhahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä eivätkä vain toimintakohtauksia varten luoduilta pelinappuloilta.
Brittiläinen liikemies palkkaa eversti Allen Faulknerin (Richard Burton) kokoamaan palkkasoturijoukon Afrikkaan suuntautuvaa pelastusoperaatiota varten. Tarkoituksena on vapauttaa vallasta syrjäytetty presidentti, joka odottaa teloitusta syrjäisessä vankileirissä. Operaation onnistuminen ei kuitenkaan riipu pelkästään sotilaallisesta osaamisesta, sillä politiikka, raha ja petokset alkavat vähitellen sekoittaa pakkaa.
Elokuvan suurin vahvuus on sen tähtikaarti. Richard Burtonin, Roger Mooren, Richard Harrisin ja Hardy Krügerin kaltaiset nimet tuovat mukanaan vahvaa karismaa. Jokainen heistä esittää kokenutta sotilasta hieman eri näkökulmasta: yksi on johtaja, toinen seikkailija, kolmas kovaksi keitetty ammattilainen ja neljäs hillitty realistinen veteraani.
Roger Moorelle Villihanhet oli elokuva, jonka hän filmasi 007 rakastettuni (1977) ja Kuuraketti (1979) välissä. Mooren omaelämäkertakirjan My Word Is My Bond (2009) mukaan mahdollisuus avautui, kun Kuuraketin kuvausten alku siirtyi eteenpäin. Kirjassa Moore kertoo myös, että useammalla elokuvan päätähdellä oli kuvausten aikana ongelmia alkoholinkäytön kanssa. Homma saatiin kuitenkin purkkiin eivätkä ongelmat näy lopputuloksessa.
Villihanhet kertoo uskollisuudesta. Elokuvassa pohditaan jatkuvasti, ovatko raha, politiikka ja henkilökohtainen etu tärkeämpiä kuin velvollisuus toisia ihmisiä kohtaan. Samalla se esittää melko kyynisen ja realistisen näkemyksen vallankäytöstä: tavalliset sotilaat joutuvat tekemään likaisen työn, kun taas vaikutusvaltaiset ihmiset tekevät päätöksiä turvallisen välimatkan päästä.
Toimintakohtaukset ovat nykymittapuulla melko maanläheisiä. Elokuva luottaa enemmän oikeisiin kuvauspaikkoihin, näyttelijöihin ja käytännön efekteihin kuin nopeaan leikkaukseen tai erikoistehosteisiin. Vaikka juonen perusrunko on tuttu, elokuva erottuu edukseen vahvan näyttelijäkaartin, kypsän tunnelmansa ja hienoisen melankoliansa ansiosta.
Elokuvalle tehtiin myös jatko-osa – Villihanhet 2 (1985), joka on mukana Arrow’n blu-ray-julkaisussa. Jatko-osan ohjasi Peter Hunt, joka on toiminut useamman Bond-leffan leikkaajana sekä Hänen Majesteettinsa salaisessa palvelussa (1969) -elokuvan ohjaajana. Alkuperäinen näyttelijäkaarti ei enää ollut mukana.
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb / Elonet
