FANTASTIC FOUR: THE FIRST STEPS
Fantastic Four: The First Steps on jättänyt jalansijansa Marvelin nykyiselle tilalle
Elokuva sijoittuu 1960-luvulle retrofuturistiseen maailmaan, jota Fantastic Fourin (Pedro Pascal, Vanessa Kirby, Joseph Quinn, Ebon Moss-Bachrach) on suojeltava planeettoja syövältä kosmiselta olennolta Galactusilta (Ralph Ineson)
Fantastic Four on viimein täällä kun luulimme että emme näe adaptaatiota Marvelin käsissä. Kun monet IP:t ovat kierrelleet studiolta toiselle Marvelin ollessa 90-luvulla vielä taloudellisessa kriisissä, turvauduttiin muihin ja ensimmäinen Marvelin perhe aloitti mutakuopista. Ensimmäinen adaptaatio (Roger Cormanin halpatuotanto) ’94 ei edes löytänyt tietään teatterilevitykseen koska isoilla pomoilla oli muut suunnitelmat ja tie johti Tim Storyn kahteen elokuvaan mitkä on ollut parhaimmillaan vain 2000-luvun alun juustoista viihdettä. Ja ihan vain siksi koska 20th Century Fox halusi pitää hahmojen oikeudet, vuoden 2015 Fantastic Four tehtiin ja tuloksena oli studion ja ohjaaja Josh Trankin ristiriitojen välinen sekamelska. Pian tämän jälkeen hahmojen oikeudet yhdessä X-Menin kanssa, siirtyivät takaisin Marvelille.
Tällä elokuvalla oli paineita onnistua siinä missä aikoinaan Force Awakensin oli onnistuttava. Tämän piti voittaa skeptikot puolelleen monelta kantilta: he jotka olivat skeptisia edellisistä adaptaatioista, Marveliin kyllästyneet, näyttelijävalinnoista suuttuneet ja ylipäätään elokuvateatteriin haluttomat katsojat. Mielestäni elokuva onnistuu monelta kantilta… jos aloittaa ensiksi näyttelijöistä jotka valittiin kemioiden, nimekkyyden ja lahjojen takia. Pedro Pascal ja Vanessa Kirby ovat tunnettuja kasvoja joista edelliseen ollaan kyllästytty ainakin verkon puolella mutta se ei häiritse minua. He vaikuttavat rakastuneilta ja toisiaan tukevilta Reedilta ja Susanilta jotka kohtaavat hankaluudet yhdessä. Aina kun he olivat yhdessä, uskoin mihin näin. Uskoin myös että Joseph Quinn oli Johnny jonka naistenmiehen mainetta on lievennetty tässä versiossa mutta ei identiteetin kustannuksella. Quinn osoittaa olevansa nouseva lahjakkuus jonka Johnny tuo kaivattua keveyttä kemioiden tasapainottajana. Ebon Moss-Bachrachin esittämä Ben ei saa yhtä paljoa tekemistä kuin edeltäjänsä (mitä tulee ulkopuolisuuteen) mutta hänenkin karismansa kantaa pitkälle yrittäessään tehdä romanttisia eleitä.
Nämä hahmot kantavat luonteensa suoraan ympäristöstä. Fantastic Four julkaistiin ekaa kertaa marraskuussa 1961 ja sitä tämä vaihtoehtoinen retrofuturistinen tulevaisuus edustaa. Hahmot ovat yhtä optimistisia ja kunnianhimoisia kuin silloin oltiin. Tämä edustaa 60-luvun toiveita keskiluokkaisesta, rauhallisesta ja tulevaisuuden uskoa tavoittelevasta yhteiskunnasta. Kaikki on värikästä kuin TV-mainoksissa aikoinaan. Tuotteet ovat niinkin aseteltuja omassa mielikuvituksessaan että niihin täytyy kiinnittää huomiota. Kuulennot olivat isoja toiveita joten mikseivät Fantastic Four aloittaisi sitä. On sopivaa kun he ovat kyseisen universumin ainoita sankareita. Muuta Marvelia ei mainita henkäykselläkään ainakaan tässä universumissa. Kukaan ei voi kuvitella miten Marvelin ensimmäistä perhettä ei ole näkynyt ennen ja jälkeen Thanosin napsahdusta joten tässä vaiheessa toinen universumi on oiva vaihtoehto.
Galactus (Ralph Ineson) uhkaa tätä optimismia ja tulevaisuutta ja kääntää kansakunnan valinnoillaan päänelikkoamme vastaan. Tähän kuuluu ikuisuuskysymyksiä Raamatun uhraamisista saakka ja tässä se on käännetty katsojille sopiviksi. Pääsemme avaruusmatkoille mitä on nähty viimeksi Interstellarin ja muiden vastaavien kanssa. En tiedä mitä raskaana oleva henkilö tekee lennolla mutta tämä on näköjään kehittynyt maailma. Julia Garnerin paljon kiistelty Silver Surfer on täten elokuvan yksi kantavampia voimia Galactusin suurlähettiläänä.
Tästä päästään yhteen ongelmaan: hänen osuutensa, Thingin henkilökohtainen tarina ja tietyt terät ovat oiottu suoriksi että elokuva kestäisi yleisölle sopivan, kahden tunnin verran. Vielä 15 vuotta sitten isoilla elokuvilla oli tarve kestää se 2.15 – 3.00. Nyt hämmästymme että tasan kaksi tuntia on liian lyhyt mitta vaikka se oli normi vielä 20 vuotta sitten. Onko se nyt sitten tarve muuttua? Talous on huono ja teatterit pitää täyttää niin tässäkö ratkaisu? Joskus kohtaukset lyöttäytyvät niin hyvin yhteen juonen kanssa että jotain ei voi poistaa.
Tässä tapauksessa hahmot tai tarina eivät kärsineet. Se oli tietynlainen henki jos halusi vielä vähän lisää kokonaisuudesta jotta payoffit saisivat tilaa. Tämä ehkä kertoo siitä että alkuvaiheessa täytyy olla yhdessä samalla kartalla jos ei halua että jälkituotannossa olisi liikaa käsittelyä. Ja olisinko halunnut puoli tuntia lisää? En välttämättä. 10 minuuttia lisää olisi ollut hyvä.
Fantastic Four: The First Steps on jättänyt jalansijansa Marvelin nykyiselle tilalle. Kun The Eternals ilmestyi ja se ei jättänyt vaikutusta MCU:n tilaan, syyt voidaan kohdistaa ylitsepursuavaan kokonaisuuteen. Emme uskoneet hahmojen logiikkaan, he olivat epäkäytännöllinen ryhmä ja eivät erottautuneet edukseen. Tämä taas on perhe. He ovat rakastava mies ja vaimo. Mukana on hupaisa lankomies ja lämminhenkinen jättiläisystävä. Ja sankarit ovat yhtä hyviä kuin vihollisensa. Ralph Inesonin Galactus hallitsee tätä elokuvaa ja vaikka häntäkin voidaan syyttää MCU:n pahisongelmasta, hän on spektrumin paremmasta päästä maailmanvalloitussuunnitelmien myllerryksessä ja saa hetkiä loistaa jolloin hän vaikuttaa monimutkaisemmalta. Maailmanvalloitus on ennemmin traaginen velvoite kuin oma valinta. The Eternals ei myöskään selventänyt mihin kohtaan MCU:ta se perustuu. Se ei ollut vakavin kritiikki mutta se ei antanut innostuksen aihetta. Fantastic Four korjaa tämän virheen ja antaa jo vinkkejä tulevaisuudesta. Kaiken ei aina tarvitse olla sidottuja toisiinsa ja onnekseen elokuva on upean näköinen. Maailma on fully realised. Kun näitä supersankarielokuvia katsoo, sen kuuluu herättää tunteita omasta maailmastaan. Ovatko supersankarit edelleen ajankohtaisia? Tämän elokuvan mukaan he ovat läsnä ja turvana. Kun hahmot oppi tuntemaan, tämä materiaali päästää ne oikeuksiinsa yhtä lailla kuin ’94 animaatiosarja päästi. Hallitsevatko he MCU:ta tästä eteenpäin? Ovatko he uusi Steve ja Tony? Aika näyttää mutta se ei ole nyt ajankohtainen kysymys. Avengers: Doomsday vastaa näihin kysymyksiin.
⭐️⭐️⭐️⭐️+




