THUNDERBOLTS*

Elokuvassa Valentina de Fontaine (Julia Louise-Dreyfus) kohtaa välittömän virkasyytteen OXE-ryhmässä, minkä johdosta hän lähettää palkkasoturit Yelenan (Florence Pugh), John Walkerin (Wyatt Russell), Ava Starrin (Geraldine Viswanathan) ja Antonia Dreykovin (Olga Kurylenko) salaiseen OXE-laitokseen hävittämään todisteita ja lopulta eliminoimaan toisensa. Yelenan isä Alexei Shostakov (David Harbour) ja Winter Soldier eli Bucky Barnes (Sebastian Stan) liittyvät myös konfliktiin. Olosuhteiden pakosta he eivät kuitenkaan tapa toisiaan, vaan joutuvat työskentelemään yhdessä vaarallisessa tehtävässä.

Marvel Studios on kokenut viime vuosina merkittäviä muutoksia koronapandemian jälkeen. Mielestäni alamäki alkoi, kun heillä ei ollut selkeää suunnitelmaa Phase 4:n alkaessa. Liian monet projektit samanaikaisesti ja koronarajoitukset vaikuttivat työn laatuun. Lähestymistapa vaikutti olevan pääosin “katsotaan, mikä toimii”, ja heidän käsityksensä multiversumista oli epäselvä kokonaiskuvassa.

Lisäksi keskeisen hahmon puute vaikutti negatiivisesti. Chadwick Bosemanin kuolema, Tom Hollandin asema Marvelin ja Sonyn välisissä kiistoissa, Brie Larsonin jatkuva altistuminen verkkovihaan, Benedict Cumberbatchin huomioimatta jättäminen sekä Eternals-elokuvan heikko menestys muodostivat haasteita. Myös Jonathan Majorsin esittämä Kang, jonka oli tarkoitus olla keskeinen vastustaja, jouduttiin hylkäämään näyttelijän yksityiselämään liittyvien ongelmien vuoksi, eikä hahmo saanut toivottua alkua Ant-Man 3 -elokuvassa.

Nyt, kun Captain America: Brave New World ja Thunderbolts* ovat työn alla, horisontissa on uusia mahdollisuuksia. Edellinen kärsi tuotanto-ongelmista, kun taas jälkimmäinen on edennyt suotuisammin. On kuitenkin selvää, että näiden elokuvien on löydettävä yleisönsä, sillä hahmoilla ei ole ollut vakiintunutta suhdetta yleisöön alusta alkaen. Yelena, Alexei ja Dreykov (Taskmaster) ovat tuttuja neljän vuoden takaa Black Widow -elokuvasta. Ava (Ghost) esiintyi Ant-Man & The Wasp -elokuvassa, jossa hän jäi vähemmälle huomiolle. Bucky ja John Walker nähtiin viimeksi Disney+-sarjassa The Falcon and The Winter Soldier neljä vuotta sitten.

Johtajana Valentina on aiemmin esiintynyt harvakseltaan rekrytoimassa henkilöstöä, ja hänen roolinsa on ollut epäselvä. Tilanne on kuitenkin nyt korjattu, ja lopputulos edustaa pitkään kaivattua, laadukkaampaa Marvel-tuotantoa.

Thunderbolts* tarjoaa kaiken sen, mitä kymmenen vuotta sitten julkaistu Suicide Squad yritti saavuttaa. Kyseessä on joukko hylkiöitä ja potentiaalisia vihollisia, jotka voivat löytää lunastuksen. Elokuva keskittyy pääasiassa Florence Pughin esittämään Yelenaan, jonka rappioituneet tunteet heijastuvat muihin ryhmän jäseniin, joilla on myös omat ongelmansa. Hän toteaa yhdessä vaiheessa “You’re not alone”, mikä on positiivinen viesti yleisölle. Kuinka usein supersankarielokuvassa käsitellään masennusta? Yelenassa on havaittavissa Black Widow’ssa nähtyä screwball-tyyliä, mutta nyt pääsemme kurkistamaan hänen sieluunsa. Sama pätee myös muihin hahmoihin. John Walker on edelleen wannabe Captain America ja täynnä itseään, mutta nyt ymmärrämme hänen ajatuksistaan jälleen hieman enemmän.

Red Guardian, jonka roolissa nähdään David Harbour, tarjoaa elokuvaan sekä humoristisia repliikkejä että kaivattua lämpöä. Vaikka hahmot kuten Taskmaster ja Ghost olisivat voineet hyötyä syvemmästä kehittelystä, on positiivista, että jälkimmäiselle hahmolle annettiin enemmän sisältöä ja persoonallisuutta. Kuten The Marvels -elokuva, jossa oli havaittavissa siltautumisen vaikutuksia Captain Marvelin ja muiden MCU-elokuvien välillä, myös tässä elokuvassa tuntuu siltä, että joillakin hahmoilla olisi voinut olla vielä yksi esiintyminen, jotta heidän roolinsa olisi tuntunut ansaitummalta. Käsikirjoitus kuitenkin tekee merkittävän työn luodakseen dynamiikkaa, joka tuo mieleen Marvelin parhaat päivät.

Mahdollisesti, jos tämä elokuva olisi julkaistu pian Endgamen jälkeen, reaktio olisi ollut vähemmän innostunut, mutta nyt se tuntuu voitokkaalta. Bill Pullmanin poika Lewis Pullman esittää Bobia, jolla on oma roolinsa tässä kokonaisuudessa ja joka asettaa loppuelokuvan suunnan. Kokonaisuus, alustuksineen ja New Yorkin osuuksineen, muistuttaa tavallaan “Reverse Avengers” -elokuvaa.

Aiemmin tarkasteltiin värikkäitä ja omalaatuisia yksilöitä, kun taas nyt keskitytään masentuneisiin ja syrjäytyneisiin. Yhteiset tekijät yhdistivät ryhmän aiemmin, kun taas nyt tarkastellaan erottavia tekijöitä ja keskinäisen tuen merkitystä. New York toimii molemmissa tapauksissa tapahtumapaikkana, mutta nyt liikutaan huomattavasti synkemmissä tunnelmissa. Jopa Tony Starkin “Not a great plan” -hetki toteutetaan tässä omilla ehdoillaan.

Julia Louis-Dreyfus toistaa Veep-sarjasta tuttuja komediallisia maneereitaan, mikä hyödyttää elokuvaa. Yllättävä juonenkäänne toimii hahmojen kustannuksella siten, että palaset loksahtavat paikoilleen. Tämä herättää kysymyksiä tulevasta, mutta voimme olla luottavaisia. Thunderbolts* onnistuu myös pienemmän mittakaavansa ansiosta. Elokuva viettää paljon aikaa yhdessä paikassa, kunnes siirrytään eteenpäin vakoojajännärin tapaan, mikä on poikkeuksellista Marvel-elokuvissa. Jos vaiheet 4 ja 5 ovat onnistuneet jossain, niin tyylien kokeilussa.

Elokuvan ohjaaja, Jake Schreier, jonka aiempaan tuotantoon lukeutuvat esimerkiksi Robot & Frank ja Paper Towns, noudattaa Marvelin strategiaa hyödyntämällä indie-ohjaajien potentiaalia laajempiin projekteihin. Vaikka en tiedä hänen lopullisesta vaikutusvallastaan, elokuva poikkeaa perinteisestä päätöksestään, mikä saattaa vieraannuttaa joitain katsojia. Tämä ratkaisu tuntui kuitenkin virkistävältä, ja elokuva kyseenalaistaa masennuksen torjumisen väkivallalla. “Thunderbolts*” tarjoaa erinomaista viihdettä katsojille, jotka etsivät samaistumispintaa, ja Pughin, Harbourin, Pullmanin ja jopa Sebastian Stanin (joka hallitsee hahmonsa kehityskaaren) suoritukset tukevat tätä. Seuraavaa vaihetta jäädään mielenkiinnolla odottamaan.

⭐️⭐️⭐️⭐️+