The Art of Racing in the Rain Disney Plus

Viikonloppuna tuli vaihteeksi katsottua leffaa myös muksujen kanssa, ja hetken aikaa jouduttiin miettimään mitä sitä sitten oikein katsottaisiin. Ihan lastenohjelmat eivät enää nappaa, mitään uutta ja erityistä animaatiotakaan ei ollut mielessä, joten päädyttiin lopulta elokuvaan nimeltä The Art of Raising in the Rain Disney Plussasta. Tai no myönnettäköön, että minä siihen päädyin, sillä olin tästä leffasta nähnyt jonkun kuvan tai trailerin jossain vaiheessa. Kuvassa oli söpö koira, joten jos leffa kertoo söpöstä puhuvasta koirasta, niin pitäähän sen silloin lapsille upota. Leffaa katsottiin alkuperäisellä kielellä ja Atmos äänillä, toinen lapsista lukee tekstejä sujuvasti, toinen ehkä vähän sieltä täältä, mutta hyvin molemmat silti viihtyivät.

Leffasta en tosiaan tiennyt sen enempää kuin sen että siinä on koira ja se liittyy jotenkin autoihin. Leffassa koira sitten olikin kaiken keskipisteenä, ja tavallaan leffassa käytiin yhden (koiran) elämän pituinen jakso läpi. Toki leffassa oli toinenkin juoni sen lisäksi, mutta kaiken keskipisteenä kuitenkin tämä koira, jonka ajatuksia Kevin Kostner hienosti sanoitti. Leffa oli erittäin koskettava. Onhan sitä meidänkin perheeseen juuri hankittu koira, joten uskon, että lapsillekin tämä leffa kosketti paljon enemmän kuin olisi ennen tehnyt. Leffa oli myös itselleni erittäin koskettava. Vakavia aiheita, mutta toisaalta täysin sitä itseään, elämää. Ei leffassa mitään tavallaan ihmeellistä ollut, mutta leffan kerronta koiran kautta oli toteutettu erinomaisesti. Muutenkin tykkäsin leffasta todella paljon, se oli juoneltaan loistava, kerronta oli sujuvaa ja määrätietoista ja kaikki muutenkin toteutettu laadukkaasti. Äänien osalta vaikka leffa oli Atmosta, niin ei siinä Atmosta pahemmin tarvittu, eikä äänien puolesta ollut mitään erityistä, edes auton äänet eivät olleet mitenkään erityisessä roolissa, vaikka olisivat voineet hyvinkin olla.

Huoneessa tapahtuu muutakin, taas. Olin jo vahvasti sitä mieltä, että huone on nyt kunnossa ja sinne ei enää mitään muutoksia hetkeen tarvita. Toisin kuitenkin taas kävi, eikä se yllätä enää ketään. Tämänkertainenkaan muutos ei sinällään ollut mikään uusi tai yllättävä idea, mutta ajankohta ei kyllä ollut suunniteltu tähän väliin. Homma kuitenkin lähti käyntiin kun hieman yllättäen voiti huutokaupasta laiteräkin. Sen kävin sitten eilen heti noutamassa ja nyt siis tarkoituksena on siirtää kaikki laitteet varastoon huoneen taakse. Sinne tulee iso pari metriä korkea räkki, johon mahtuu kaikki laitteet. Miksi tälläistä sitten olen suunnitellut, syitä on monia. Ensinnäkin näin saan vähennettyä ääniä huoneessa, esimerkiksi tuo nas-asema pitää aivan hillittömän kovaa ääntä, ja siihen en voi oikein mitenkään vaikuttaa, koska ongelmana on virtalähteen pieni tuuletin, jota ei voi vaihtaa.

Toinen syy tietysti on aina tila, eli nyt saan kaikki laitteet pois huoneesta ja samaan paikkaan, jolloin myös ylimääräinen johto inferno poistuu. Varmasti osaltaan myös turvallisuus kysymys. Mutta eilen sitten aloitin piikkaamaan seinään reikää, ja se menikin lopulta yllättävän hyvin. Reikä tuli valmiiksi, ja nyt sitten pitäisi sitä vielä vähän siistiä. Kaiken lisäksi reijästä tuli niin suuri, että kaikki johdot varmasti mahtuvat sujuvasti siitä läpi, ei tarvitse tapella. Nyt sitten pitäisi saada kaappiin vielä jostain hyllyt ja alkaa kasaamaan laitteita uuteen paikkaan. Hommaa siis riittää, vaikka kaikki piti taas hetkeksi olla tehty.
Lähde: Leffafriikki.com