MISSION: IMPOSSIBLE – THE FINAL RECKONING

Tässä jatketaan siitä, mihin edellinen osa, Mission: Impossible – Dead Reckoning, jäi. IMF-agentti Ethan Hunt (Tom Cruise) ja hänen tiiminsä yhdistävät voimansa estääkseen “Entiteettinä” tunnettua tekoälyä aiheuttamasta maailmanlaajuista tuhoa ihmiskunnalle.

Maailmanlaajuisesti menestynyt Mission: Impossible -sarja on mahdollisesti päässyt tiensä päähän. Alun perin kaksiosaiseksi suunnitellun Dead Reckoning Part Two:n nimi on nyt vain Final Reckoning, koska edellinen osa ei tuottanut paljon Barbenheimer-ilmiön aikana. Tom Cruisen esittämä Ethan Hunt on päässyt pitkälle. Hän on esittäjänsä peilikuva, ja elokuvat heijastavat hänen ajatusmaailmaansa joka kaudelta. Nyt kun ollaan päästy viimeisiin kahteen osaan, Ethan ja Tom tiedostavat ikänsä, ja menneisyys alkaa tavoittaa heidät. Koska vihollinen on tekoäly, on syytä olettaa, että tässä on ikivanha ajatus ihminen vs. kone.

Cruise, elokuvateatterien puolestapuhujina, ilmaisevat vastustuksensa alan romuttamiselle striimauksen ottaessa enemmän valtaa. Nämä kaksi osaa käsittelevät hieman samoja ajatuksia kuin edelliset osat, mutta tekevät sen eri tyylillä.

On syytä puhua elokuvan ensimmäisestä tunnista, koska se on kaikkien huulilla. Elokuvaa viimeisteltiin loppuun asti, ja se selittää osaltaan sen, miksi alusta puuttuu fokus ja loppupuoli on paljon parempi. Kyse ei ole siitä, että tämä olisi sekasotku, mutta ilmeisesti studion huoli edellisen osan kävijämääristä pakotti muut alleviivaamaan tapahtumia ja henkilöitä mahdollisimman paljon. Täten dialogi ei tunnu niin luonnolliselta ja kaikkea selitellään loputtomasti. En tiennyt, miksi jotkin easter eggit olivat mukana, ennen kuin narratiivi löysi itsensä lopulta. Alku ei myöskään panosta pieniin hahmohetkiin, mitä yleensä saimme Simon Peggiltä jne.

Tämä on lopulta hyvin juonivetoinen elokuva, missä Esai Morales pidetään pimennossa suurimman osan ajasta, mutta se kävi järkeen, mitä he ajoivat takaa. Tuntuu siltä, että Cruise ja McQuarrie painiskelivat alun kanssa ja oikoivat kulmia. Ensimmäisen tunnin aikana on hyviä jaksoja, mutta niiden sulavuus puuttuu. Monet asiat olisivat valjenneet yhdelläkin kerralla, ja flashbackeja olisi voinut siirtää toisaalle. Elokuva alkaa yhdestä siististä kompilaatiosta, mikä olisi riittänyt, mutta sitten tulee paljon muistutteluja ja muutakin informaatiotulvaa. Koska easter eggit edellisiin elokuviin olivat läsnä, en voinut olla ajattelematta, että ne olivat vähän kömpelöitä.

Sitten toinen tunti alkaa ja elokuva löytää rytmityksensä uudelleen. Leikkaus on hallitumpaa, toiminta ja jännitys ovat intensiivisempiä ja asiat käyvät järkeen. Saamme ristileikkauksia ja varautumista pahempaa varten.

Koska meno muistuttaa välillä Sidney Lumetin elokuvaa *Fail Safe*, kainalohiki iskee Angela Bassetin mainiosti esittämän presidentin pitäessä ohjaksia käsissään. Mission: Impossible III:n elementit tekevät odottamattoman paluun, ja se on lopulta aika ovela muistuttaessaan näistä valintojen teemoista, jotka ovat olleet läsnä läpi sarjan. Sama koskee myös ykkösen juonikuvioita.

McQuarrie loi itsensä aina uusiksi joka uudessa elokuvassa. Rogue Nation ja Fallout eroavat toisistaan selkeästi, vaikka ne ovat samaa narratiivia. Dead Reckoning ja Final Reckoning eivät eroa niinkään, koska narratiivien välissä on muutama kuukausi. Ne molemmat lainaavat Brian De Palman dutch anglea ja lähikuvia, mutta eroavat määränpäissä. Ensimmäisen tavoite oli löytää avain. Tämä on ticking time bomb -skenaario. Ehkä kyyninen minä olisi halunnut vähän eroavaisuuksia elokuvien välillä, mutta olen tyytyväinen, että tämä solmii kaiken yhteen. Ethan on Tom Cruisen siivittämänä surullisempi ja vastuuntuntoisempi.

Hänen tiensä on voimistunut katkerasti, ja iästään huolimatta eteenpäin on mentävä. Tekoäly ja pommi ikään kuin edustavat hänen kulminaatiotaan. Se on tuttua tunnetta edellisistä osista, mutta mukana on isommat panokset.

Mission: Impossible – Dead Reckoning on vuoden odotetuimpia finaaleja, vaikkei paras elokuva olekaan. Tom Cruise antaa tässä paljon sydämestään. En ole Falloutin jälkeen yhtä paljon jännittänyt. Toiminta vaihtelee klaustrofobisen ja hiljaisen sekä intensiivisen ja pitkän välillä. Jotkut kohtaukset ovat sarjan parhaimpia. Vaikka kritisoin aloitusta, on muistettava, että McQuarrien kaudella elokuvat ovat muuttuneet entistä isommiksi ja yhtenäisemmiksi kokonaisuuksiksi. Sitä ennen oli paljon irrallisia jaksoja. Lopulta se ei paljoakaan häviä, kun kyse on yhdestä suuresta epilogista. Vaikka alku voi olla alleviivaava, nautin ajan kuluessa easter eggeistä. Sen teemat kantautuvat huolellisesti. Vanhat tutut jatkavat mukana, ja loppu voi olla lähempänä nyt kuin koskaan. Miten he jatkaisivat tästä eteenpäin?

Ethan Hunt on aina elänyt erakkona, jolle työ merkitsee eniten. Hän on vähän hullu, ja silti keskittynyt. Hän ei uhraa viattomia. Siksi tämä on mahdoton tehtävä, mikä voi kostautua seuraavalla kerralla. Joillekin tämän elokuvan valinnat voivat pilata jotain edellisistä osista, jos oma fantasia oli jo mielessä. Minulle se ei pilannut juuri näiden valintojen takia, mistä ollaan muistuteltu.

“No one is safe from Phineas Phreak”

⭐️⭐️⭐️⭐️+