I KNOW WHAT YOU DID LAST SUMMER

HALLOWEEN MONTH #3

Käsikirjoittaja Kevin Williamsonin tehtyä Screamin, mikä mullisti ysärin kauhugenren itsetietoisen kieli-poskessa huumorin kautta, ovet olivat avoinna ja Mandalay Pictures studio kiinnitti viimein huomion Williamsonin käsikirjoitukseen I Know What You Did Last Summer mikä oli roikkunut vähän aikaa hyllyllä. Se perustuu Lois Duncanin 70-luvun mysteeriromaaniin ja Duncanin omien sanojen mukaan, hän oli perustanut Julie James hahmon ystäväänsä joka kantoi synkkää salaisuutta. Duncan ei ole tämän elokuvan fani mikä muutettiin slasheriksi. Romaanissa verta ei ole kauheasti. Fishermania ei ole. Syyllisyys on ajava teema ja onnettomuus ja lopputulos itsessään ovat ihan muuta maata. Kakkosessa on joitain samoja elementtejä ja Amazonille vastikään ilmestynyt samanniminen sarja on lähempänä romaanin mystisyyttä mutta sekin on ihan oma eläimensä. Joten Duncanin inhoama elokuva on kaikkein lähempänä uskollista adaptaatiota. En ole itse lukenut kirjaa mutta tätä käytettiin perustana Williamsonin käsikirjoituksessa.

I Know What You Did Last Summer liitetään yleensä samaan keskusteluun kuin Scream ja se on kieltämättä aikakautensa parempia tuotoksia. Jokainen halusi v. ’97-’03 olla uusi Scream ja tämä pääsi lähelle vaikka sillä on ongelmansa. Toisin kuin Scream mikä on edelleen yhtä älykäs, I Know What You Did Last Summer on enemmän yhteydessä niihin mitä Scream parodioi. Sen innoittajat ovat selkeästi 80-luvun slashereita kuten Prom Night yms. Se ei vielä mitään.

Mutta jos Blumhouse olisi tarttunut aiheeseen viime aikoina, tämä olisi enemmän lähempänä Get Outin kaltaista social horroria missä syyllisyyden taakka korostuu. Se on ollut suurin ongelmani. Tämä ei ole niin älykäs kuin se voisi olla. Kun neljä nuorta (Julie, Helen, Barry, Ray) päätyvät hit-and-run tilanteeseen, se on elokuvan paras hetki. Paniikki ja tilanteen hahmottuminen välittyvät. Nopeita päätöksiä tehdään lukuisten syiden takia ja ruumis hävitetään. Mielestäni poliisit olisivat uskoneet heitä että se oli onnettomuus mutta paniikkitilanteita on olemassa jos kaikki on veitsenterällä.

Vuosi kuluu ja salaisuuden säilyttäminen näkyy näiden nuorten arjessa. Julie (Jennifer Love Hewitt) ei halua palata kotiin ja on ankeana. Helenin (Sarah Michelle Gellar) näyttelijäura ei ottanut tuulta alleen. Barry (Ryan Phillippe) koittaa kestää kaiken machon ulkokuoren alla ja Ray (Freddie Prinze Jr) seuraa isänsä jalanjälkiä kalastajana vaikkei siihen alun perin pyrkinyt. Jokainen saa kirjeen muistutuksena viime vuoden tapahtumista ja joku tietää selkeästi salaisuuden.

Kun elokuva päättää muuttua slasheriksi, hyvin kypsät elementit kuten huolestuneet vanhemmat jotka saavat parhaimmillaan yksi tai kaksi kohtausta, jäävät kokonaan taka-alalle. Nyttemmin edesmennyt Anne Heche saa kaksi hyvin näyteltyä kohtausta mutta hänkin on vaan parhaimmillaan red herringina tällaisessa roolissa jonka kuka tahansa olisi voinut tehdä. Itse asiassa monet hahmot päähenkilöitä lukuunottamatta ovat red herringeja. Heitä on ohjattu näyttelemään tietyllä, epäilyttävällä tavalla mikä ei ole kauhean arkista ja nyt se on vaan vähän awkwardia. Olen aina pitänyt näissä elokuvissa Jennifer Love Hewittin ja Freddie Prinze Jr:n kemioista mutta jotenkin tekijät päättivät aina pitää heidät erillään ja he eivät pääse oikeuksiinsa. Prinze Jr:n tehtäväksi jää vaan näyttää poster boylta ja olla juonivälineenä. Kun elokuvassa päästään lähemmäs loppua, sen suurimmat synnit muuttuvat helpoiksi ratkaisuiksi mitkä olisivat selvinneet jos eräs hahmo olisi avannut suunsa aiemmin tai onnettomuuden yhteydessä oltaisi oltu huolellisempia.

Miksi silti tykkään tästä? Nostalgia puhuu. Kasti on hyvä ja Jim Gillespien ohjaus rytmityksineen on tarpeeksi hallittua tekemään tästä viihdyttävän. Vaikka parvekekohtaus on hölmö, se on tehokas. Fisherman liikkuu tässä Michael Myersin nopeudella, on näköjään suunnitellut satunnaisia tiesulkuja ja luottanut onneen että tämä kaikki menee läpi. Se on naurettavaa mutta tälläiset asiat johtavat chase sequenceen mikä on Sarah Michelle Gellarin suorituksen ansiosta. Ristileikkaukset Julien ja Helenin tekemisten välillä nostattavat pulssia jolloin sitä miettii että he panostavat toiseen naispääosaan yllättävän paljon. Varmaan siksi joidenkin mielestä näyttelijänä epäonnistunut Helen on kiinnostavampi kuin Julie jonka tehtävä on toimia yleisön pov:nä. Jennifer Love Hewitt oli alun perin tuttu sarjasta Party of Five mutta tämä teki hänestä tähden. Hän on parempi kuin hänelle annetaan krediittiä ja aloittaa söpön naapurintytön asenteella joka sulkeutuu. Suurimmat mokat ovat siinä että hän olisi tarvinnut yhtä hyvän kohtauksen kuin vastanäyttelijänsä. Kun finaaliin päästään, hän kiljuu ja tekee virheitä kolme kertaa liikaa. Asiaa ei auta myöskään fan servicet hyvää toppia myöten. Ryan Phillippe ja Freddie Prinze Jr tekivät myös alustusta uralleen tässä elokuvassa. Monikin nimi aloitti tästä ja hyvä niin. Kukaan ei mokaa tässä vaikkei tee parasta suoritustaan.

I Know What You Did Last Summer teki selväksi että ysärin slasher genre on saapunut niin hyvässä kuin pahassa. Niin paljon kuin valitamme nyky-jumpscareista, ne olivat paljon pahempia näihin aikoihin. 80-luvun tyhmät hahmot jatkoivat kulkuaan tälle vuosikymmenelle koska some ei huomauttanut heitä lukuisista virheistä, teleporttaaminen on arkipäivää ja seuraavaa slasher-ikonia leivottiin joka nurkassa. Fisherman on teoriassa hyvä malli koukkuineen mutta pitääkö kukaan sadetakkia uhkaavana?

Suurin ongelmani tulee lopussa kun olemme seuranneet Julien ja muiden katumusta läpi leffan ja payoff on lopulta aika keskinkertainen. Miksi me istuimme odottaaksemme “Kaikki on sittenkin hyvin ja elämä jatkuu. Lisää jatko-osassa koska houkutus on liian suuri.” Kai olen tyytyväinen että istuin sen parissa koska se on puolitoista tuntia hyvää, pätevästi tehtyä viihdettä minkä ajatteleminen kannattaa siinä mitä onnettomuutta edeltävinä hetkinä tapahtui. Siinä tämä on hyvä mysteeri tavanomaiselle slasheryleisölle Se on paljon parempi kuin useimmat elokuvat tältä aikakaudelta ja odotan uutta jatko-osaa uteliaisuudella koska Julien selviäminen arjesta on ollut näiden elokuvien kulmakivi. Nähtäväksi jää…

⭐⭐⭐+