Kolme vuotta sitten Netflix toi palveluunsa uuden sarjan, joka räjäytti sekä suosion, että sosiaalisen median. Netflixiin oli tuotu Etelä-Korealainen tositeeveetä muistuttava äärimmäisen raaka reality, jossa ajatuksena siis on se, että ihmiset, joilla ei elämässä oikeastaan ole enää muuta toivoa selvitä hengissä (velkojen vuoksi) annetaan vielä yksi mahdollisuus osallistumalla mystiseen peliin, jonka pääpalkinto on niin käsittämättömän suuri, että se saa myös ihmiset tekemään aivan mitä tahansa sen saavuttamiseksi. Ensimmäisen kauden arvioni löytyy täältä!
Nyt on pitkään odotettu jatko-osa kuitenkin julkaistu ja sen saikin katseltavakseen kaikki kahdeksan jaksoa kerrallaan. Niin, ja pitihän se sitten tietysti itsekin ottaa heti tarkasteluun. Toinen kausi jatkaa siitä mihin ensimmäisessä jäädään ja sarjan päähenkilöksi muodostunut ensimmäisen kauden voittaja ja selviytyjä Seong Gi-hun (Lee Jung-jae) jatkaa pelien järjestäjän metsästämistä keinoja kaihtamatta ja rahaa säästämättä. Sitähän herralla riittää niin paljon kuin ikinä elämässä voi tarvita, mutta pelistä muodostuneet traumat eivät jätä rauhaan. Toisen kauden alussa pitkään ei siis olla lainkaan mukana pelissä ja eikä edes niissä tapahtumapaikossa vaan jahtia käydään kaupungissa. Lopulta kuitenkin tapahtumat siirtyvät vanhoihin tuttuihin maisemiin ja peli pääsee taas käyntiin. Ensimmäinen tehtävä on kaikille sarjan seuraajille hyvinkin tuttu, mutta sen jälkeen sarjassa nähdään aivan uusiakin pelejä. Teema on kuitenkin edelleen sama, pelit ovat helppoja, mutta jonkun on silti pakko kuolla.
Toinen kausi on saanut paljon sekä positiivista, että negatiivista palautetta, joka toisaalta on hyvinkin ymmärrettävää. Jatkokaudet ovat aina vaikeita jos ensimmäisen kauden menestys on ollut kovaa. On todella vaikea saada ihmiset tyytyväiseksi tilanteessa, jossa jokainen varmasti odottaa vielä jotain parempaa ja suurempaa. Itselleni ensimmäisellä kaudella suurimman jännityksen toi nimenomaan nuo pelit, mutta tällä toisella kaudella nuo itse pelit jäävät aika paljon pienempään osaan, joka taas osaltaan vaikuttaa selkeästi siihen, että sarjasta tulee aivan eri tyyppinen kuin aikaisemmasta. Toki tämä on jatkoa tarinalle, mutta onko tämä sitten jo ihan oma erillinen tarinansa? Omalta kohdaltani ensimmäiset jaksot olivat jotenkin hieman tylsää, enkä odottanut tuollaista, vaan halusin päästä nopeasti taas katsomaan pelejä. Alkuosa tulikin katsottua hieman sivusilmällä, mutta kun pelit jälleen alkoivat, piti sarjaa seurata silmä tarkkana. Niin ja muuten huomiona myös sellainen seikka, että itsellä tämä tuli tällä kertaa katsottua alusta loppuun olohuoneen sohvalla, eli leffahuoneeseen asti en nyt edes vaivautunut. Äänet siis Genelecien ja Wiim Ultran kautta, joka kyllä mielestäni riitti tämän seuraamiseen hyvin, siitäkin huolimatta että jossain joku tämän ääniraitaa kehuikin..
En halua avata tässäkään postauksessa sisältöä sen enempää tai antaa juonipaljastuksia, mutta sen verran tässä varmaankin voi todeta, että tämähän ei siis ollut kokonainen kausi, vaan sarja jää näiden kahdeksan osan jälkeen pahasti kesken. Jatkoa on tietysti luvassa, eikä sitä tarvitse tällä kertaa odottaa kolmea vuotta, vaan jatkoa on luvattu jo keväälle. Sarjan tekijät ovatkin kommentoineet, että toisen kauden piti mahtua yhteen kauteen, mutta kun tarina lopulta jatkoi paisumistaan, oli järkevämpää jakaa se lopulta kahteen osaan. No, selväähän se, että tämäkin kolmaskausi pitää tietysti katsoa ja kyllä sitä jossain määrin myös odottaa. Squid Gamesta muuten pitää vielä sellainen erikoisuus ja ehkä jopa varoitus mainita, että itselläni normaalisti mikään elokuva tai sarja ei tule uniin, Squid Game tulee. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Sarja on julmuudessaan todella raaka, ja vaikka se onkin vain viihdettän, niin tämä kyllä psykologisessa muodossaan osuu. Katsominen siis omalla vastuulla.
Loppuun muuten vielä sananen aiheesta R_Volution, vaikka se nyt ei tähän varsinaisesti liitykkään. Olen varmaan jossain vaiheessa maininnut uudesta ominaisuudesta joka tuohon soittimeen on tulossa, nimittäin mahdollisuus tehdä omia demo-clippejä. No, nyt juuri ennen joulua tuo kovasti odottamani ominaisuus saapui, hyvin vielä keskeneräisenä tosin. Koko ominaisuus sisältää aika hienoja juttuja, kuten esim community clips, eli vai jakaa muiden kanssa parhaita clippejään, jos leffa itseltä löytyy. Ei siis tarvitse välttämättä kaikkea klipata itse ja toisaalta saa myös muilta vinkkejä hyvistä kohdista. Ominaisuus ei tosiaan vielä toimi kovinkaan hyvin, mutta antaa vinkkiä kyllä tulevasta. Odotin esimerkiksi itse, että ihan vaan leffaa katsoessa painaa nappia niin alkaa nauhoitus ja toisesta päättyy. Periaatteessa ominaisuus toimiikin näin, mutta ainakin tällä hetkellä pitää olla ihan omassa modessa jossa tuo tapahtuu, eli ihan normaalisti leffaa katsoessa tuo ei ainakaan vielä toimi. Myöskään nuo jo tehdyt klipit eivät vielä tällä hetkellä avaudu kunnolla, eli työtä siellä päässä vielä riittää. Yksi parhaista jutuista mitä itse odotin, eli suoraan soittolista katsominen näistä leffoista back to back ei myöskään ainakaan vielä näy, toivottavasti tulee. Joka tapauksessa tämä soitin kehittyy jatkuvasti, ja pelkästään hyvään suuntaan. Ehdottomasti hyvä ja suositeltava hankinta myös muille, joilla leffoja kovalevylle on paljon ripattuna.
Lähde: Leffafriikki.com
