IT FOLLOWS

HALLOWEEN SPECIAL MONTH #2

David Robert Mitchell’s IT FOLLOWS

Hereditary. Babadook. VVitch. It Follows. Jenna Ortegan esittämä Tara mainitsi nämä kaikki Scream (2022) alussa ja luokitteli ne elevated horroriksi. Jälkimmäisenä mainittu aloitti tämän trendin Social Horrorista kun arki/yhteiskuntaongelmat liitetään osana kauhukokemusta.

It Follows seuraa Maika Monroen esittämää nuorta naista Jayta joka saa mieheltä kirouksen/tartunnan ja koittaa selvitä ennen kuin tuntematon uhka nappaa hänet. Tätä premisea ollaan verrattu niin 80-luvun slasheriin kuin myös AIDS aaltoon mikä on osuvaa koska treffien ja yhdynnän kautta jokin tarttuu mutta tässä on paljon muutakin. Elokuvassa on mielenkiintoiset tyylivalinnat. Se on ajaton nuorten tuijottaessa vanhoja kauhuleffoja putkitelevisiosta samalla kun toinen käyttää simpukkakännykkää. Ja treffeillä käydään vanhassa teatterissa. Aikuisia tässä on harvakseen joko syystä tai toisesta. Joko kyse on nuorten aikuistumisriitistä tai Elm Streetin tapaan välinpitämättömyydestä. Jay tuntuu myös käyvän matkan omasta viattomuudestaan aikuisuuteen ja tämä otus on yhtä sama kuin kuolema. Välillä on kohtauksia kun miettii tunnelman osalta miten hän näkee maailman Carpenterin kaltaisen musiikin soidessa taustalla. Kun viimeinen lause epävarmuudesta kuului ja viimeinen kohtaus pamahtaa, siinä on jotain kauaskatseista. Ehkä kuolema erottaa joskus mutta vastuu on nyt ja tässä.

David Robert Mitchell on ohjannut elokuvia vain kolme tämä mukaanlukien mutta hänellä on paljon käsitystä miten tunnelma luodaan minimaalisella asteikolla. Verellä ei mässäillä tai luoteta jumpscareihin vaan uhkaan. Heti alun 360 asteen kamera-ajokäännöksestä tietää kuinka epämukavaksi mennään ja tätä se on läpi leffan. Näemme pitkiä otoksia käytävillä ja tracking shoteja sairaalan käytävillä tunnelman iskiessä. Monilta on otettu vaikutteita niin Cravenia ja Carpenteria myöten. Jotkut jutut on suoraan heidän oppikirjasta koulukäytäviä myöten mutta lempparini on ajelu konkurssikaupungin kaduilla ja edellä mainitun musiikin tunnelma antaa viedä mukanaan. Hirviö ottaa useita muotoja kuten tuttavana tai tuntemattomana. Onko silläkin yhteys aikuisuuteen? Ehkä mutta otus on hidas ja viekas. Se johtaa joihinkin ahdistavimpiin kohtauksiin.

Elokuva ei ole täydellinen. Jotkut kohtaukset olisivat voineet olla vielä täyteläisimpiä ja iskeviä mutta ainakaan se ei muuta tunnelmaansa. Kaikki hahmot löytävät näyttelijöineen sijansa leffassa mutta ainoastaan Jayn sisar jätti minut kylmäksi joka vaan on mukana. Silti pääsemme todistamaan ahdistavia kohtauksia mitkä toimivat kaikenlaisilla tasoilla niin vertauskuvallisesti kuin suorasukaisesti. Vaikka sisar ei ole toimiva hahmo, muut ovat. Ja kyllä, he ovat kauhuelokuvien arkkityyppejä joita hienot näyttelijät esittävät todentuntuisesti. Kaikilla on roolinsa tehtävänä ottaa osaa ystävänsä tuskaan.

It Follows saa ehkä jatko-osan. Mitchellin mukaan ideoita jäi jälkeen ja jostain oli luovuttava. Se olisi hyvä idea siinä kun ei tarvitsisi miettiä peruspakotteita “Vuotta myöhemmin” tai “Samana päivänä mihin jäätiin” ja sitten käsitteet pysyvät samana kuin edellisellä kerralla. Jos jatko-osa tulisi 10 vuoden jälkeen, näkisimme Jayn kehittymisen hahmona ja miten käsitteet ovat muuttuneet. Tai mihin otus on kehittynyt. Vaikkei sitä tapahtuisi, meillä on hieno kauhuelokuva käsillä mikä innoitti joukon samantyyppisiä seuraajia. Kun näin sen 2015, sitä ei aavistanut minkälainen kauhuelokuvien renessanssi on luvassa. Ja tässä sitä ollaan…

⭐⭐⭐⭐+