TOP GUN: MAVERICK
Tom Cruise saattaa jäädä yleisöllä mieleen Ethan Huntina ja Maverickina koska hänellä on eniten yhteistä heidän kanssaan.
TOP GUN: MAVERICK
On olemassa nykytrendi kutsumanimellä legacy sequels minkä Creed ja The Force Awakens aloittivat. Ajatus siitä että Rocky Balboa ja Luke Skywalker ovat idoleita uusille päähenkilöille mitkä jatkavat perinnettä uudella twistilla. Jotkut tulokset ovat parempia kuin toiset ja Top Gun: Maverick jatkaa näitä tuloksia perin onnistuneesti.
Top Gun (1986) ilmestyi 80-luvun huipulla laukaisten Tom Cruisen supertähteyteen. Tähän päivään mennessä se on yksi edesmenneen Tony Scottin paremmista elokuvista ja vaikken ole sen suurin fani, sen vaikutusta ei voi kieltää. On olemassa Danger Zone, Take My Breath Away ja sen neutraali tapa lähestyä tarinaa. Se saavuttaa 80-luvun asenteen niin isoja hiuksia ja siistejä viiksejä myöten ja ehkä myös sen ajan tukahdutetun seksuaalisuuden. Minä kuulun siihen leiriin joka näkee sen siinä että Maverick (Tom Cruise) on kaappihomo ja koko laivasto koittaa tehdä parhaansa saadakseen Maverickin hyväksymään sen. Todisteena on niin paljon vihjailevaa dialogia. Mutta jos ei näe sitä siinä, sen voi nähdä myös perinteisenä toimintadraamana missä tunnelmointi ja itsensä hyväksyminen lentäjänä on pääasia.
Jatko-osasta puhuttiin pitkään ja kun tuulta ruvettiin saamaan alle, Tony Scott kuoli ja jopa senkin jälkeen, kun Cruisen kanssa aiemmin työskennellyt Joseph Konsinski saatiin puikkoihin ja elokuva valmistui, pandemia iski ja se viivästyi. Koska kaikkea pistettiin suoraan striimaukseen, tästäkin puhuttiin siinä mielessä menisikö se Paramount +. Onneksi ei koska lipputulot ja puheet yleisön kaipuusta mikä ei liity supersankareihin, tekee paluuta. Vaikka tämäkin on jatko-osa, se ei ole sellaista mitä jokainen lähtee perheen kanssa katsomaan saati sitten lentäjäelokuvaa. Viestiikö tämä siitä että tällaisia on saatava lisää ja yleisö saapuu? Tärkeintä on hyvä käsikirjoitus, valkokankaan voima ja tässä tapauksessa Tom Cruisen kaltaisen tähtivoima. Ehkä myös sopiva annos nostalgiaa…
Elokuva on nyt tässä ja 36 vuotta on kulunut edellisestä. Maverick on kasvanut vuosien aikana ja kouluttaa nyt edesmenneen ystävänsä Goosen poikaa Roosteria (Miles Teller) uuden tehtävän vallitessa. Kun luulee että elokuva on näyttänyt tehtävästä kaiken mahdollisen, se vetää maton alta juonen kannalta ja luvassa on huimia kohtauksia. Näyttelijöiden oli totuteltava G-voiman armottomuuteen koska oikeita koneita käytettiin. Harjoittelujen aikana puhutaan pyörtymisestä ja se on todellisuutta. Sen verran tarkkoja oltiin suunnitteluvaiheessa. Vaikkei elokuva tule olemaan malliesimerkki kirjoittamisesta, se pitää mielessä jos lentoihin ollaan jo liian totuttu, hahmoista kuuluu välittää. Koska ensimmäinen elokuva oli aika neutraali yleisölleen mitä siitä kuuluisi ajatella lentämisen, hengailun ja sänkytouhujen ohella niin seksuaalinen tukahduttaminen oli yksi tulkittu kerros. Onko tässäkin kerros? Lady Gagan theme song oli yksi vinkki ja se seikka mikä Maverickin ja Jennifer Connellyn historia oli ennen vanhaan. Siitä huolimatta mitä ajattelee, se viestii toveruudesta ja uusista tilaisuuksista. Maverick on jäänyt paikoilleen koska maailmaa ei tarvitse valloittaa isoista pöydistä käsin ja hän on kaikkein eniten kotonaan ollessaan ilmassa. Edesmenneen ystävän aave tulee pojan muodossa ja kaikki muut kokelaat ovat uusia toivoja löytämään samanlaisen hengen.
Tom Cruise saattaa jäädä yleisöllä mieleen Ethan Huntina ja Maverickina koska hänellä on eniten yhteistä heidän kanssaan. Tämä antaa Cruiselle vähän enemmän näyttelijälihaksia tietyissä kohdissa ja ehkä jotain ajatusta siitä nähdäänkö enää mitään Magnolian tai Tropic Thunderin kaltaista mikä saa odottamaan uusia ulottuvuuksia. Yksi kohdista on hyvin metasuorituksen tekevän Val Kilmerin kanssa. Tunteellinen suoritus häneltäkin. On myös hienoa nähdä että Miles Teller saa uuden tilaisuuden isoissa elokuvissa katastrofaalisen Fant4sticin jälkeen.
Top Gun: Maverick on harvinainen jatko-osa mikä toimii täsmälleen niistä syistä miksi ykkönen toimi ja vielä enemmän. Se on tunnelmallinen, vauhdikas ja mielenkohottaja etenkin pandemian jälkeisenä aikana…
⭐⭐⭐⭐+ /5
