MEN
Nyt on sitten erikoinen yhdistelmä. Studio A24 ja ohjaaja Alex Garland. En ole vielä nähnyt Annihilationia vaikkakin kehut ovat tuttuja. Ex Machina on kuitenkin tosi hyvä. Hänen kuuluisin työnsä 28 Days Later liitetään häneen kirjoittamisen puolelta eniten ja nyt hänen kolmannesta ohjaustyöstä Men löytyy joitain yhteisiä tekijöitä näiden edellä mainittujen kanssa ja mitä vähemmän siitä tietää sen parempi…
Men kertoo Harperista (Jessie Buckley) joka kamppailee henkilökohtaisen tragediansa syövereissä ja vetäytyy englantilaiselle maaseudulle etsimään rauhaa ja yksinoloa. Mutta sitten joku tai jokin näyttää vaanivan ja asialla on aina sama mies (Rory Kinnear). Mikä alkaa pienenä uhkana muuttuu painajaiseksi ja Harper joutuu kohtaamaan menneisyytensä kauhut.
Ensi alkuun on sanottava että tämä ei ole kaikille eikä se ole mikään Hereditary tai muu A24:n kauhuelokuvista. Se pitää katsoa ja kokea. Kun se on loppu, tähän joko imautuu mukaan tai ei. Viimeinen kolmannes voi olla myös suuri mahalasku ja ehkä se alleviivaa sitä mitä se alusti ainakin visuaalisessa mielessä. Onkin ollut sopivaa että jotkut inhoavat tätä mutta sekin on kohteliaisuus. Sitä voi kokeilla uusia asioita. Alex Garland teki Ex Machinan kanssa ihan mielenkiintoisen valinnan pistäessään miehen ja naisen vastakkain. Oscar Isaacin esittämä tiedemies loi Alicia Vikanderin esittämän tekoälyn joka kääntyi luojaansa vastaan. Tässäkin on kyse lannistetusta naisesta jonka on selätettävä ahdistuksensa. Rory Kinnear esittää kaikkia roolejaan mainiosti pikkukylän lukuisina miehinä murteita ja maneereita myöten. Hän näyttäytyy milloin missäkin niin majanpitäjänä, poliisina kuin pappinakin. Ja tämä on siis osa mainostusta, ei spoileri. Hän ehkä edustaa Harperin itseinhoa, katumusta tai hyväksyntää. Mutta varmoja vastauksia ei tule.
Men aloittaa hitaasti syttyvänä, hienosti kuvattuna ja tunnelmallisena. Sitten se on yliluonnollinen trilleri. Brittien maaseutumaisemat luovat rauhallisen vaikkakin yksinäisen miljöön. Tämä on A24:lle tuttua mennä epämukavuuden puolelle. Heti alussa kun puhutaan omenasta, voi ehkä havaita symbolismia mistä tässä on kyse. Mutta tulkinnat eivät pääty siihen koska tämä on myös Me Too – ajan kauhuelokuva. Jessie Buckley välittää tuskansa yrittäessään ymmärtää tapahtunutta mutta kaikki on turhaa kunnollisten vastausten puutteessa. Siksi ehkä keskustelut kirkon ja pubin penkillä ovat elokuvan mielenkiintoisimmat antimet koska vihjailut ja ehdotukset ovat joko osittain tai melko varmasti ilkeitä.
Men on suositeltavaa siinä jos ei halua mitään tavallista. Totesin itselleni että se ei ole järin pelottava mutta se on outo, surullinen ja erikoisen jännittävä. Jos viimeistään loppuvaiheilla kyseenalaistaa logiikkaa, sitten katsoo väärää elokuvaa. Se voi olla myös ilahduttavaa seurata tätä misogyynista painajaista antaessaan vaikeasti määriteltäviä kuvia. Pidän siitä että A24 antaa tällaisia tilaisuuksia elokuvantekijöille ja tekevät jotain sellaista mitä on nähnyt ennenkin mutta silti ei ole nähnyt. Tämä on sitä keskikaartia missä ei ihan päästä tavoitteeseensa mutta sen uudelleenkatselu voi olla palkitsevaa.
⭐⭐⭐1/2 /5
